Vuorokone 843 Moskovasta Pietariin on laskeutunut, ilmoittaa Pietarin lentokentän valotaulu.
Aulan portille on ryhmittäytynyt joukko toimittajia: CBS, BBC, Associated Press -uutistoimisto… Toimittajat valpastuvat, kuvaajat etsivät parhaita paikkoja.
Kuluu minuutti. Toinen. Viisi. Kymmenen. Kaksikymmentä.
Sitten Moskovan lennon saapumisilmoitus katoaa valotaulusta.
Toimittajalauma hätääntyy ja alkaa säntäillä ympäri terminaalia. Kukaan virkailijoista ei tunnu tietävän, minne vuoro 843:n matkustajat ovat kadonneet. On kuin maa olisi nielaissut heidät.
Sitten joku huikkaa: ”He ovat jo pihalla!”
Matkustajat on ohjattu aivan toiselle puolelle kenttää kuin yleensä.
Toimittajat ja kuvaajat syöksyvät ulos terminaalista ja piirittävät bussipysäkillä seisovan miehen.
Tumma, pienikokoinen mies on pukeutunut farkkuihin, huomiota herättämättömään takkiin ja isoon lippalakkiin. Hiukset ovat jo hieman harmaantuneet. Mies hymyilee.
”Garri Kasparov, uskotteko viranomaisten estävän tämän päivän mielenosoituksen”, alkaa kysymysten sarjatuli.
Sitten jostain astuu paikalle naispuolinen lentokenttävirkailija.
”Garri Kimovitsh”, hän puhuttelee miestä hiljaa. ”Voinko pyytää nimikirjoituksenne?”
Garri Kasparov, 44, on maailman menestynein shakinpelaaja. Hän oli maailmanmestari 15 vuoden ajan. Hänet oli noteerattu maailman parhaaksi pelaajaksi toissavuoteen asti.
Silloin Kasparov ilmoitti lopettavansa uransa ja lähtevänsä Venäjän politiikkaan. Hän on nopeasti kohonnut Putinin vastaisen opposition johtohahmoksi.
Kesäkuussa 2007 Kasparov on tullut Pietariin kaupungissa järjestettävän talousfoorumin takia. Foorumi on Putinin Venäjän pr-tilaisuus, jonne on saapunut toistakymmentä valtionpäämiestä ja suuryritysten johtajia länsimaista, Kiinasta ja entisen Neuvostoliiton alueelta. Tarkoitus on vakuuttaa, että Venäjä on avoin ja turvallinen sijoituskohde.
Kasparov osallistuu kaupungissa järjestettävään Toisinajattelevien marssiin. Talousfoorumin vieraita hän ei tapaa, Putinista puhumattakaan. Kasparov ei ole kertaakaan tavannut Putinia. Hän on kuitannut asian sanomalla, että on nähnyt elämänsä aikana riittävästi KGB:n everstejä.
Imagen haastattelu on sovittu tehtäväksi Pietarin-vierailun lomassa. Itse asiassa se oli sovittu tehtäväksi jo toukokuussa Samarassa Lounais-Venäjällä EU:n ja Venäjän huippukokouksen aikana.
Kasparovin piti saapua Samaraan reittikoneella, mutta kun hän meni Moskovassa lentokentälle, hänelle ilmoitettiin, että hänen lentolippunsa on väärennetty. Kummallinen vastoinkäyminen vesitti Samarassa järjestetyn opposition mielenosoituksen.
Kasparov istuu mustan Volgan takapenkillä ja kertoo, mikä Venäjässä on vikana. Lista ei ole lyhyt:
Demokraattiset instituutiot on tuhottu. Parlamentista on tullut kumileimasin, jota hallitsee Putinin oma tukipuolue Yhtenäinen Venäjä. Vaalit ovat vain silmänlumetta ulkomaailmalle. Kuvernöörien valinta vaaleilla on peruutettu kokonaan ja valta keskitetty Moskovaan.
Viestimet ovat valtion kontrollissa. Byrokratia ja korruptio rehottavat, sillä hallinnon toimia ei valvo kukaan. Riippumatonta oikeuslaitosta ei ole.
Talous perustuu luonnonvarojen ja neuvostoteollisuuden hyödyntämiseen ja jakamiseen pienen ryhmän piirissä. Kustannukset on kansallistettu, voitot yksityistetty.
Hallitus ei ole tottunut opposition olemassaoloon, vaan kykenee vain käyttämään raakaa voimaa.
”Voisin elää luksuselämää ja antaa tämän kaiken olla. Mutta olen tehnyt ainoan mahdollisen moraalisen valinnan. Aion taistella. Maani on tällä hetkellä pahassa pulassa, enkä halua vain katsella sivusta”, Kasparov sanoo.
Mikä on hänen tavoitteensa?
”Purkaa vallitseva järjestelmä ja palauttaa demokratia.”
Kasparovia ei voi syyttää itseluottamuksen puutteesta. Hänen mielestään ”kenraalien ja everstien johtamassa” maassa olisi käyttöä hänen älylleen.
Arvostelijoiden mielestä Kasparov on rettelöitsijä, joka kärjistää liikaa. Keskustelussa hän pyrkii rusentamaan vasta-argumentit puolustamalla omaa näkökantaansa loppuun asti.
Haastattelukysymyksiin Kasparov reagoi nopeasti. Hän on kohtelias mutta kärsimätön. ”Itsestäänselvyyksien” selittäminen toimittajalle tuottaa hänelle silminnähden tuskaa.
Maaliskuussa 2008 Venäjällä järjestetään presidentinvaalit. Maata kaksi kautta hallinneen Vladimir Putinin on perustuslain mukaan jätettävä virka, minkä hän on sanonut tekevänsäkin. Se ei ole estänyt spekulaatioita Putinin jatkokaudesta.
Kasparov uskoo, että Putin pitää sanansa.
”Todennäköisesti hän lähtee. Hän ei halua uudeksi Lukashenkaksi [Valko-Venäjän eristetty presidentti], sillä siihen hän on liian rikas. Hänellä on liikaa menetettävää. Hänen on taattava bisneksensä. Ainoa mahdollisuus jäädä olisi, jos lännestä tulisi selkeä signaali, että hänen jatkonsa olisi hyväksyttävää.”
Putin on Kasparovin mukaan ennen kaikkea liikemies.
”Hänelle kaikki asiat ovat talouskysymyksiä. Venäjä on hänen tulonlähteensä. Hän hallitsee maata kuin korporaatiota, jossa tärkeintä ovat osakkeenomistajien intressit. Kuka kontrolloi Venäjän finanssivirtoja? Putinin ystävät. Presidentti tukee Irania ja Syyriaa, koska tarvitsee jännitystä, joka nostaa öljynhintoja.”
Vaikka Putin luopuu presidentin tehtävistä, hänelle on Kasparovin mukaan elintärkeää, että valta säilyy hänen ryhmittymällään. Muussa tapauksessa Putinia saattaa odottaa syyte vallan väärinkäytöstä.
Kasparovin halua lähteä vaaleihin arvuuteltiin pitkään, mutta hän on kieltäytynyt.
”Olen koordinaattori. Keskustelen eri poliittisten voimien kanssa. En halua olla sellainen, joka vaatii muita yhdistymään omaan alaisuuteensa”, hän kuittaa.
Strategi ei halua itse joutua pelinappulaksi.
Musta Volga seisoo ruuhkassa. Liikennemiliisi ajaa vastaantulevien kaistaa pitkin sireenit ulvoen. Sitten meidät ohittaa miliisin erikoisjoukkojen Omonin bussi.
Autossa on Kasparovin, minun ja kuljettajan lisäksi kaksi harteikasta turvamiestä. Toinen heistä auttaa Kasparovia riisumaan takkinsa. On tukalan kuuma, mutta turvallisuussyistä ikkunoita ei saa raottaa.
Seurataanko autoa?
”Meitä seurataan aina”, naurahtaa turvamies.
Kasparovin ilme ei värähdä. Kahden vuoden aikana hän on kiertänyt puhetilaisuuksissa ja mielenosoituksissa yli 30:llä Venäjän alueella. Entistä shakkimestaria on heitelty tomaateilla ja munilla. Nuori nainen hutki Kasparovia shakkilaudalla päähän, koska katsoi tämän ”pettäneen faninsa”.
Pietarin edellinen Toisinajattelevien marssi huhtikuussa päättyi siihen, että miliisi pieksi rauhanomaisia mielenosoittajia ja tapahtumaa seuranneita toimittajia sairaalakuntoon.
”He ajattelevat, että pelko on paras tapa hallita. Puolet ihmisistä pysyy poissa pelottelun takia. Mutta meidän on vastustettava tätä”, sanoo Kasparov.
Huhtikuussa Kasparov oli Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n kuulustelussa ”äärimmäisyyshenkisistä lausunnoista”. Uuden lain mukaan Venäjällä voidaan tuomita 12 vuodeksi vankilaan toiminnasta ”ääriliikkeissä”.
Virallinen Venäjä näkee kumman paljon vaivaa nujertaakseen opposition, jota se on luonnehtinut ”kouralliseksi radikaaleja”. Pidätykset ja pahoinpitelyt vain lisäävät opposition mainetta.
Kasparov arvelee, että Putin pelkää. Mitä enemmän väkeä kaduilla, sitä enemmän miliisi empii.
Kasparov on perheensä ainoa lapsi, joka saavutti paljon ja nopeasti.
Hän syntyi Azerbaidzhanin neuvostotasavallan pääkaupungissa Bakussa juutalaisen isän ja armenialaisen äidin poikana. Kim Weinstein ja Klara Kasparjan työskentelivät insinööreinä.
Kun Garri oli kuusivuotias, hänen vanhempansa yrittivät turhaan ratkaista shakkitehtävää. Poika ei ollut koskaan pelannut peliä, mutta seuraavana aamuna hän näytti vanhemmilleen oikean siirron.
Isä opetti hänelle nopeasti laudan perusperiaatteet. Puolen vuoden kuluttua hän pystyi jo voittamaan isänsä.
Seuraavana vuonna Kim Weinstein kuoli verisyöpään. Perhe otti käyttöön äidin sukunimen ja venäläisti sen muotoon Kasparov.
Äiti Klara on ollut Kasparovin elämän tärkein ihminen. Hän huolehti pelaajan hyvinvoinnista shakkiuran aikana, valmisti ruoat ja jopa nukkui samassa huoneessa maailmanmestaruusottelun aikana.
Kasparov sanoo, että 70-vuotias Klara on yhä hänen ”huippumanagerinsa”.
Kasparovista tuli kaikkien aikojen nuorin shakin maailmanmestari, kun hän kukisti vuonna 1985 hallitsevan maailmanmestarin Anatoli Karpovin.
Kasparov tunnettiin aggressiivisesta, riskejä kaihtamattomasta pelityylistä. On kuvailtu, että hänen pelatessaan ”lauta oli liekeistä täynnä väkivaltaista toimintaa”. Hänen arkkivastustajansa Anatoli Karpovin peli taas oli varovaisen staattista, ”pythonmaista luikertelua”.
Neuvostoliiton urheiluviranomaiset tekivät kaikkensa, jotta neuvostosankari Karpov ei olisi edes kohdannut haastajaansa. Kun maailmanmestaruusottelu keskeytettiin Karpovin leirin toimesta, Kasparov puhui suunsa puhtaaksi kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa. Se oli neuvostokansalaiselta epätyypillistä ja uskaliasta käytöstä.
Kotikaupunkinsa Bakun Kasparov joutui jättämään Azerbaidzhanin ja Armenian sodan pakolaisena vuonna 1990. Hänen vuokraamaansa charterkoneeseen pääsivät 60 sukulaista ja ystävää sekä ”kahdeksan heikoimman näköistä ihmistä lentokentältä”.
Shakkimestarin yksityiselämä on ollut myrskyisää. Hän loi nettiin shakkisivuston, mutta yritys meni nurin it-kuplan puhjettua. Ensimmäisen vaimonsa kanssa hän kävi katkeran huoltajuuskiistan. Polina-tytär, 14, asuu nyt äitinsä kanssa New Yorkissa, eikä isä saa tavata häntä. Toisesta avioliitosta syntynyt Vadim-poika, 10, asuu äitinsä kanssa Moskovassa.
Nyt Kasparov elää kolmannessa avioliitossaan. Vaimo Darja synnytti pariskunnan Aida-tyttären viime vuonna New Yorkissa.
Shakkia Kasparov on kertonut pelaavansa enää silloin tällöin internetissä. Hän pelaa anonyymisti, mutta vastapelaajat kuulemma arvaavat, ketä vastaan pelaavat.
Volga kaartaa Pietarin keskustaan Angleterre-hotellin edustalle, jossa Kasparovilla on tapaaminen.
Hän ei kerro, kenen kanssa.
Vastustaja on yrittänyt leimata Kasparovin amerikkalaisten kätyriksi. Hänen tiedetään olevan kallellaan länteen. Hän on myös kuulunut amerikkalaiseen neuvonantajaryhmään Center for Security Policy. Valtiollisen organisaation tavoitteena on edistää Yhdysvaltain turvallisuutta. Kun asia tuli julki, Kasparov ilmoitti, että kyse on sekaannuksesta ja kertoi eroavansa ryhmästä.
Toisinajattelevien marssin on määrä alkaa muutaman tunnin kuluttua.
Kasparov viettää luppoajan kellarikahvilassa, joka on vuokrattu hänen käyttöönsä.
Shakkimestarille pitää seuraa poliittinen liittolainen, kielletyn kansallisbolshevikkipuolueen johtaja Eduard Limonov.
Limonov ja entinen pääministeri Mihail Kasjanov ovat Kasparovin ohella näkyvimmät hahmot oppositioblokki Toisessa Venäjässä. Koalitio näyttää kuitenkin hajoavan erimielisyyksiin presidenttiehdokkaasta. Kasjanov olisi halunnut nähdä ehdokkaana itsensä, mutta Kasparov on kannattanut keskuspankin entistä pääjohtajaa Viktor Gerashtshenkoa.
Harva kuitenkaan pystyy ottamaan tosissaan iäkästä Gerashtshenkoa, jonka kaudella rahapolitiikka epäonnistui kerta toisensa jälkeen. Saattaa osoittautua, että pankinjohtaja on shakkimestarin taktinen veto, ja todelliset asetelmat paljastuvat vasta myöhemmin. [LISÄYS 1.10.07: Syyskuun lopussa Kasparov nimettiin Toisen Venäjän presidenttiehdokkaaksi.]
Toinen Venäjä on epäpyhä, eriskummallinenkin allianssi. Sen ongelma on kirjailija Limonov, jonka puoluetta on syytetty fasistiseksi. 1990-luvulla puolue tunnettiin kansallisuhostaan, ja sen päämotto oli: ”Venäjä on kaikki, muu ei ole mitään.”
64-vuotiaan Limonovin kannattajat ovat pääasiassa nuoria radikaaleja, jotka ovat tehneet näyttäviä aktioita, kuten keskeyttäneet Putinin lehdistötilaisuuksia. Tempauksien takia kymmenet puolueen kannattajat ovat istuneet vankiloissa.
Kasparovin mukaan Limonovin puolue on kokenut ”perusteellisen evoluution”.
”He jakavat samat demokraattiset periaatteet. He ovat vasemmistoradikaali puolue, mutta haluavat toimia vapaiden vaalien puolesta. Se on peruste yhteistyölle.”
Perinteinen oppositio, Grigori Javlinskin johtama liberaali Jabloko ja Gennadi Zjuganovin kommunistit ovat kieltäytyneet yhteistyöstä Kasparovin kanssa.
Vastenmielisyys on molemminpuolista.
”Emme voi tehdä yhteistyötä Kremliä myötäilevien Javlinskin ja Zjuganovin kanssa. Heidän puolueidensa aktivisteja kuitenkin liittyy meihin”, sanoo Kasparov.
Mitä yhteistä on Winston Churchillillä ja Arnold Schwarzeneggerilla? Molemmat ovat Garri Kasparovin poliittisia esikuvia.
Churchill uskalsi toimia vastoin yleistä mielipidettä. Schwarzenegger on sosiaalisesti liberaali, taloudellisesti konservatiivi. Kasparov on sanonut olevansa enemmän oikeistolainen kuin vasemmistolainen. Silti hänen linjaansa on vaikea selvittää.
Monet Kasparovin kannanotot ovat kansaanmeneviä, mutta eivät kovin analyyttisiä. Hän myöntää olevansa agitaattori, ”mutta jonkunhan sekin on tehtävä”, ravistella ihmisiä, saada heidät vakuuttuneeksi, että on mahdollista muuttaa jotain.
Hän sanoo, ettei hänen mielipiteillään ole merkitystä.
”Tehtäväni on käytännöllinen. Tärkeintä on palauttaa demokraattiset instituutiot. Sitten ihmiset voivat vaaleissa valita vapaasti, millaista politiikkaa he haluavat.”
Mutta venäläiset eivät kyselyjen perusteella arvosta demokratiaa, vaan vakautta. Ja enemmistö heistä haluaisi Putinin jatkavan presidenttinä, vaikka se on vastoin perustuslakia.
Kasparov on näistä väittämistä eri mieltä.
Hänen mukaansa Venäjällä ei voi odottaa saavansa rehellistä vastausta, jos kysyy kansalaisen mielipidettä presidentistä. Kun venäläiseltä tiedustelee, kannattaako hän harjoitettua politiikkaa, vastaus on kielteinen.
Demokratiaa ei Venäjällä osata arvostaa, koska maa on ”vääristävien peilien kuningaskunta”.
”Demokratia ja markkinatalous muuttuivat täällä kirosanoiksi 1990-luvulla. Silti monet ymmärtävät vaikean yhteyden poliittisten vapauksien ja hyvinvoinnin välillä. Yhteiskunta kypsyy nopeasti.”
Entä vuosisatainen yksinvaltaisen hallinnon perintö? Osaisivatko venäläiset elää demokratiassa? Kysymys saa Kasparovin suuttumaan.
”Tuo on mielestäni aika heikko argumentti. Joskus pitää aloittaa. Ei Taiwanilla, Etelä-Korealla tai Japanilla ollut kokemusta demokratiasta. Saksankin kanssa oli vähän niin ja näin.”
Mielenosoitukseen on vielä tunti. Kasparov käyttää ajan hyödyksi. Hän on painanut päänsä pöytää vasten ja nukkuu hetken. Herättyään hän on valmis taistoon.
Millaisin keinoin Kasparov aikoo vallankumouksensa toteuttaa? Presidentinvaalikyselyissä oppositionimet ovat keränneet parhaimmillaankin vain muutaman prosentin kannatuksen.
”Marssit ovat yksi mahdollisuus mobilisoida ihmisiä, internet toinen”, hän väittää.
Tärkeää olisi saada sanoma läpi viestimissä.
”Kaksi viikkoa sensuroimattomia keskusteluohjelmia television ykköskanavalla riittäisi siihen, että järjestelmä kaatuu.”
Onko länsimailla, kuten Suomella, merkittävää roolia muutoksessa?
Kasparovin mukaan ei.
”Ulkovaltojen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin lopettaa Putinin kohtelu demokraattina. Joka kerta, kun länsijohtajat tunnustavat Putinin tasaveroiseksi kumppaniksi, meidän ponnistelumme vaikeutuvat. Hän käyttää huipputapaamisia hyväkseen, sillä ne antavat hänelle legitimiteetin.”
Venäjän eristäminen esimerkiksi talouspakottein toimisi hänestä tarkoitustaan vastaan, sillä se vain antaisi maan vallanpitäjille propaganda-aseen.
”Kiinaakaan ei eristetä, mutta ei myöskään puhuta uudistuksista tai demokratiasta. Bushille ei tulisi mieleenkään sanoa (presidentti) Huta ystäväkseen.”
Kasparov laittaa toivonsa siihen, ettei eliitti pysty sopimaan seuraavan presidentin henkilöstä. Hänen mukaansa Putinille on luonteenomaista päättämättömyys.
”Kreml on umpikujassa. Heillä ei ole suunnitelmaa vuodelle 2008. Vaikka joku valittaisiinkin Putinin seuraajaksi, osa eliitistä on tyytymättömiä, sillä heille se merkitsee tuhoa. Hävinneet ovat kiinnostuneita meistä.”
Kasparovin mukaan Venäjän tulevaisuutta ei ratkaista ensi vuonna, vaan jo lähikuukausina.
”Jos oppositio tiivistää rivinsä, loppuvuodesta tilanne on selvä.”
”Garri, Garri, Garri!”
Pietarissa pidettävään mielenosoitukseen saapunut väkijoukko kohahtaa, kun Kasparov ilmaantuu paikalle turvamiestensä saattelemana.
Tilaisuuteen on saapunut tuhatkunta ihmistä. Se on vähän, mutta mielenosoitukseen tuleminen ei olekaan Venäjällä aivan helppoa.
Jo viikko ennen tapahtumaa viranomaiset takavarikoivat mielenosoitukseen tehdyn lehden painosta. Mielenosoitusalueelle pääsee vain kulkemalla metallinilmaisimien läpi, mikä tekee mahdolliseksi sen, että osanottajien määrän voi tarkasti laskea.
Järjestystä valvoo suuri joukko pampuin ja kilvin aseistettuja miliisejä, sisäministeriön joukkoja sekä ”vapaaehtoisen järjestyspartion” Narodnaja Druzhinan edustajia – lyhyttukkaisia, rotevia nuoria miehiä. Sivukadut on suljettu. Niillä näkyy linja-autoja, joissa istuu sisäministeriön erikoisjoukkojen Omonin miehiä. Virkavallan edustajat videoivat tapahtumia.
”Venäjä ilman Putinia! Alas poliisivaltio!” mielenosoittajat huutavat.
Garri Kasparov pitää puheen, joka kirvoittaa suosionosoituksia.
”Kasparov on viisas, jalo ja rehellinen ihminen. Ainoa, joka on rohkeasti haastanut valtaapitävät ja protestoi avoimesti, kun muut ovat pelon vallassa. Hän ei välitä parjauskampanjasta, jota häntä vastaan käydään”, sanoo puhetta kuunteleva pietarilainen kirjailija Tatjana Todorova.
Mielenosoitus sujuu rauhallisesti. Putin ei halua pilata talousfoorumia kansainvälisiin viestimiin välittyvillä kuvilla mielenosoittajien pieksemisistä.
Kasparov shakkaa, mutta entä matti?
Kuningas Putin ei näytä olevan uhattuna. Talousfoorumissa allekirjoitetaan neljän miljardin dollarin edestä ulkomaisia sijoituksia Venäjälle.
Kasparov on tottunut voittamaan, eikä hän ole ollut erityisen hyvä häviäjä. Kärsittyään shakissa historiallisen tappionsa Deep Blue -tietokoneelle 1997 hän väitti, että koneen apuna oli ihminen. Elämäkerrassaan hän muistelee, kuinka oli aikuisiällä kimpaantunut, kun pikkupoika oli voittanut hänet pöytäjalkapallossa.
”Sinä voit olla pöytäjalkapallon mestari, mutta backgammonissa et ikinä voita minua!” hän uhosi.
Kasparov myöntää, ettei kaikki välttämättä mene nytkään niin kuin hän tahtoisi.
”Emme välttämättä voita. Mutta jos häviämme, maa häviää. Meidän on yritettävä.”
Kasparovin kirja Kuinka elämä jäljittelee shakkia ilmestyy lokakuussa suomeksi. Parin vuoden takaisessa teoksessaan Kasparov väittää, että päätöksenteko on pitkälti samanlaista, oli kyseessä sitten shakki, sodankäynti, talouselämä tai politiikka. Hän on kuitenkin jo huomannut, että Venäjän politiikka muistuttaa enemmän rulettia, venäläistä sellaista.
”Shakissa pelataan sääntöjen mukaan. Kaikki riippui minusta itsestäni. Minun oli mahdollista tehdä ennusteita ja hallita tilannetta. Tämä taas on taistelua ilman sääntöjä. On olemassa iso joukko tekijöitä, joihin en voi vaikuttaa. Myös riski on aivan eri tasoa.”
Kasparov on jatkuvasti varuillaan. Hän ei syö Aeroflotin lennoilla. Vaimo ja kuopus oleilevat New Yorkissa. Shakkimestari uskoo, ettei hänelle voi käydä kuin liikemies Mihail Hodorkovskille, joka sai kahdeksan vuoden tuomion talousrikoksista, monen mielestä poliittisin perustein. Kasparovia suojelee se, ettei hänellä ole Venäjällä bisneksiä.
Kuolemaa hän ei ajattele, sillä silloin mikään ei onnistuisi.
”Teen sen mikä minun on tehtävä, tulkoon mitä tulee. Riski kasvaa päivä päivältä. Mutta monissa muissa osissa Venäjää ihmisillä on vielä isompi riski.”
Kasparov sanoo, ettei tiedä, kuinka Venäjälle ja hänelle vuonna 2008 käy. Sitä tuskin tietää kukaan muukaan.
Ehkä tehtävä ei kuitenkaan ole aivan mahdoton. Harva osasi ennustaa, että ”järkkymätön” Neuvostoliitto lakkaisi olemasta. Putinin järjestelmä on paljon nuorempi kuin kommunismi.
Kasparov valitsi mottonsa jo 1980-luvulla kamppaillessaan maailmanmestaruudesta shakkilaudalla ja sen ulkopuolella:
Jos et sinä, niin kuka sitten?
