Apu

Musiikkituottaja Mika Sundqvist: ”Elämä on täysin tuurikauppaa”

Musiikkituottaja Mika Sundqvist: ”Elämä on täysin tuurikauppaa”

71-vuotias musiikkituottaja Mika Sundqvist kertoo, mitä hän on oppinut.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat Kalle Parkkinen / Lehtikuva
Mainos

Kiinalaiset sanovat, että kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa. Lasse Mårtenson sanoo, että kaikki paitsi purjehtiminen on turhaa. Minä sen sijaan sanon, että kaikki paitsi majakoilla käynti on turhaa. Rouvan kanssa käymme joka kesä yhdellä tai kahdella majakalla, kunnes vihdoin viimein olemme käyneet kaikilla. Saa kuitenkin nähdä, loppuuko elämä ennen sitä.

Olen syntyjäni Kihniöstä. En tiedä, taipuuko se Kihniöstä vai Kihniöltä, vaikka onhan siinä selvä ero, onko kusella vai kusessa. Kansakouluikäisenä asuin jo Tampereella, joten muistikuvani lapsuudesta siellä ovat hyvin vähäiset.

Nyt asun kuitenkin Kihniössä samalla pientilalla, jossa mummoni asui aikoinaan. Teimme sinne järven rantaan talviasuttavan kesämökin, enkä silloin vielä kuvitellut muuttavani sinne kokonaan, mutta näin vain kävi. Moni ihmettelee, miten viihdyn siellä maan korvessa, mutta kyllä se on aika hienoa istua terassilla juomassa aamukahvia sunnuntaina ja katsella järvelle, kun joutsenet uivat vasemmalta oikealle.

Studio minulla on ollut melko tarkalleen 40 vuotta. Merkkipäivä oli aivan hiljattain. Nimittäin 24. elokuuta 1978 ilmestyi ensimmäinen siellä tehty levy, joka oli Popeda-yhtyeen Erkki ja Leena -single. Siellä on tehty muun muassa Popedaa, Eppu Normaalia, Juice Leskistä, Hassisen konetta ja yli 30 albumia Mikko Alataloa.

Äänetön äänitys

Tarinoita studiolta on kerätty marraskuussa ilmestyvään Vesa Kontiaisen kanssa tehtyyn kirjaan Mika Sundqvist – Suomirockin sekatyömies (Bazar).

Omituisin näistä kokemuksista studiossa oli, kun eteläpohjanmaalainen On/Off-yhtye tuli tekemään äänettömän äänityksen. Ajattelin ensin, että se tarkoittaa, että minä lähetän heille tyhjän cd:n ja he lähettävät minulle tonnin. Ei tarkoittanut. Orkesteri pukeutui erilaisiksi hahmoiksi, ja he soittivat vanerista tehtyjä kielettömiä instrumentteja kuin ilmakitaroita. Rumpalikin löi rumpuja niin, että hän huitoi ilmaa, jottei tulisi ääntä. Mikrofonit olivat kuitenkin auki, jotta sinne taltioitui vain tekemisen ääni mutta itse musiikkia ei. He saivat cd-levyllisen puhinoita ja muita ääniä. Sanoivat, että tämä on hieno juttu, jota ei ole kukaan ennen tehnyt. Kysyin, aikovatko he soittaa vaimoilleen kotona tämän levyn. Vastaus oli, että turha sitä on soittaa, kun tämä on sellaista hullujen hommaa.

Paljon on tapahtunut. Nuorena olin malttamaton ja itsevarma. Tiesin kaiken. Aika on kouluttanut ihmiselle sen, että pitää iloita pienistä asioista, vaikka tämä kuulostaakin kliseeltä.

Minulla on 35 vuotta kestänyt hyvä ihmissuhde, ja tyttärestäkin tuli ihan täyspäinen. Olen kiitollinen ystävistäni, kuten Pate Mustajärvestä ja Mikko Alatalosta, joiden kanssa olen viettänyt kymmeniä vuosia.

Olen ystäväpiirissäni tuntenut niitäkin ihmisiä, jotka ovat osoittaneet, kuinka ohut ihmisen elämänlanka on. Eikä voi tietää, vaikka viikon päästä itsekin olisin viimeisellä reissullani. Elämä on täysin tuurikauppaa.

Julkaistu: 14.9.2018