Puheenaiheet
Apu

Mun täytyy kävellä näin eli 50 kilometrin ihmiskoe

Mun täytyy kävellä näin eli 50 kilometrin ihmiskoe

Irlannin Robert Heffernan teki Moskovassa suht uskomattoman tempun: voitti hymyillen ja hyvävoimaisena huikealla kirillä miesten 50 kilometrin MM-kultaa. Jarkko Kinnunen taisteli äärirajoillaan maaliin asti ja sijalle 20.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Kävely on yksi yleisurheilun raaimpia lajeja - ja maallikkojen silmiin myös älyttömimpiä. 20 tai 50 kilometrin luonnottomalta näyttävä rääkki tarkkoine tekniikkasääntöineen, oksennuksineen ja viimeistään maalissa tiputukseen puolitajuttomina kiidätettävine kilpailijoineen panee monen kysymään, onko touhussa mitään järkeä.

On siinä, eikä aina tarvitse pyörtyäkään. Kysykää vaikka Robert Heffernanilta, joka jätti miesten 50 kilometrillä loppukirillään (!) muut kuin seisomaan, päästeli loppusuoran leveä hymy kasvoillaan eikä ollut maalissa juuri hikistä hengästystä kummemmassa olotilassa.

Mitali on Irlannin ensimmäinen MM-kulta yleisurheilussa 30 vuoteen.

- Kyllä 10 viimeistä kilometriä olivat taas ihan via dolorosaa, mutta niihin pitää vain valmistautua, etenkin henkisesti. Tiesin olevani kunnossa, mutta uskalsin rentoutua ja nauttia voitosta vasta stadionilla, Heffernan virnisti.

Suomen Jarkko Kinnunen sen sijaan oli niin sanotusti perinteisessä kävelykunnossa helteisen kisan jälkeen. Sijalle 20 kauden kotimaisella kärkiajalla (3:50:56) päätynyt eteläpohjalainen putosi maaliviivalla kentän pintaan, josta toimitsijat puoliksi kantoivat hänet stadionin nurmen kautta sisätiloihin toipumaan.

- Oli hirveää huomata melkein heti kättelyssä, että jalat eivät toimikaan yhteistyössä ja että tästä tulee tosi vaikeaa ja hidasta. Uskon kuitenkin, että minullekin tulee vielä parempi päivä, uupunut Kinnunen liikuttui.

Kinnusen, 29, uran tähän asti paras arvokisasijoitus on 9.sija Berliinin MM-kisoista 2009. Hän on pyrkinyt harjoituskaudella ajamaan sisään uutta, tehokkaampaa mutta myös fyysisesti vaativampaa kävelytyyliä, jossa käytetään enemmän yläkroppaa.

- Prosessi on kesken, ja tavoite täällä oli mennä hakea onnistunutta tunnetilaa, oppia uutta ja kokeilla rajoja, hän kertasi.

Kävelyn luonteeseen kuuluu sekin, ettei huipulle nousta hetkessä. Moskovan viidenkympin vanhin osanottaja oli vuoden 1993 maailmanmestari, Espanjan 43-vuotias Angel Garcia, jonka sijoitus oli keskiviikkona 12:sta. Garcia oli MM-pronssilla vielä Berliinissä 2009.

Arvokisojen palkintopalleilla ei nähdä pikkupoikia tai -tyttöjä, kun tekniikan ja kisataktiikan hiominen, kestävyyspohjan luominen ja elimistön sopeuttaminen toimimaan äärioloissa vaatii vuosikymmenen työn. Yksittäisessä kisassa kaiken on osuttava kohdalleen nesteytystä ja voimavarojen jakoa myöten, muuten tulee äkkiä noutaja - huipullakin.

Valentin Konosen valmentama Aku Partanen, 21, on vasta uransa alkumetreillä. Moskovassa maaliin pääsy oli ainoa realistinen tavoite, joka myös toteutui (sijoitus 41:s).

- 35 kilometrin jälkeen ei ollut paljon mitään tehtävissä, paitsi jaksaa loppuun asti. Joka paikkaan koskee ja olen tosi puhki. Omasta ennätyksestä jäin paljon, joten en tiedä, voiko siihen olla tyytyväinen. Maalissa kuitenkin ollaan ja tästä jatketaan, Partanen kommentoi.

Julkaistu: 14.8.2013