Eeva

Monipuolinen Ahvenanmaa on lähikohteiden helmi

Monipuolinen Ahvenanmaa on lähikohteiden helmi

Ahvenanmaa on kuin lintukoto kahden maan välissä. Leppoisa elämäntyyli ja taivaallinen ruoka houkuttelevat saariston luonnonkauniisiin maisemiin.
Teksti Eeva toimitus
Mainos

Tuulenpuuska melkein lennättää minut selälleni. Vedän oven kaksin käsin tiukasti perässäni kiinni. Getassa, Ahvenanmaan pohjoisimmassa kärjessä, totta tosiaan osaa tuulla! Tyrskyt iskevät vasten punertavia rapakivigraniittikallioita. Tuuli vinkuu ikkunaruuduissa ja räystäissä. Ihminen on pieni luonnonvoimien edessä.

Sara Bergmania naurattaa. En tiedä myrskyistä mitään. Sara kertoo, kuinka lapsena hän ja hänen sisaruksensa leikkivät tuulella.

”Levitimme kätemme ja nojasimme vastatuuleen. Se tuntui kuin olisimme lentäneet.”

Getasta ja sen luonnosta Sara ei aio luopua. Auringonlasku ja päivän sarastus ovat hänelle taianomaisia hetkiä. Havsvidden-hotellin kylmäkkönä työskentelevä Sara nauttii aamun hiljaisuudesta ja näkymästä, kun aurinko nousee edessä kimmeltävästä merestä.

Aamuvarhain hän on tallitöissä omalla maatilallaan, mutta jo iltapäivällä hotellin kakkupöydässä nautitaan nuoren naisen taidokkaista leivonnaisista ja jälkiruuista. Hänen käsialaansa ovat myös leivät, kuten rapeat patongit, joiden sisusta on sitkeänpehmeää.

Ahvenanmaalla kaikki tehdään itse. Työ tehdään hyvin, aikaa laskematta, ja lopputulos tarjotaan ystävällisen hymyn kera.

Meloen omaan seikkailuun

Aamulla myrsky on poissa. Aurinko kurkkii pilven takaa, ja tuuli on tyyntynyt. Nappaan vitamiiniannokseni keltaista marjaa hehkuvasta piikkipensaasta. Tyrni kasvaa rantakallioiden tuntumassa luonnonvaraisena.

Punaiset, herttaiset venevajat näyttävät olevan kaatumaisillaan. Meren äärellä kun ollaan, lähden tutkimaan saarta vesiltä. Työnnän kajakkini mereen, mela rikkoo vedenpinnan. Pääsen rytmiin, ja kajakki lipuu melkein äänettä rantaviivaa pitkin.

Kauniit luodot ja rannat avautuvat seikkailijalle aivan eri tavalla kanootin kyydistä.

Omaa kajakkia ei tarvitse tuoda mukana, sillä sekä Maarianhaminasta että pääsaaren länsirannalta, Eckeröstä, voi vuokrata taitoihin sopivan menopelin. Aloittelija voi myös osallistua melontaretkelle tai palkata oman oppaan.

Vaikka melonnassa on oma tekniikkansa, siitä pääsee nopeasti jyvälle hyvän oppaan ohjeistuksessa. Jo tunnin parin retkellä ehtii tutkia lähisaaristoa ja nauttia luonnon kauneudesta.

Sään ja taitojen salliessa saaren voi kiertää kokonaan meloen ja rantautua yöksi eri satamiin. Esimerkiksi Föglön edustalla sijaitsevassa Sältingskärin vanhassa kalasavottasaaressa voi yöpyä kunnostetussa kalastusmajassa.

Getan puolella Sälskärin majakkasaari on hieno retkikohde. Se on myös oiva paikka ’pohjoisen pingviinien’, ruokkien, tarkkailuun. Saarelle pääsee myös venekuljetuksella.

Sodan jäljet näkyvät yhä

Valkeat purjeet hohtavat ulapalla uljaina. Vielä sata vuotta sitten täällä purjehtivat suuret purjelaivat ja 1800-luvun puoleen väliin asti myös sotalaivat. Krimin sodan jälkeen Ahvenanmaa demilitarisoitiin, mutta sitä ennen saaren historiaan mahtuu valloituksia. Löytyypä saarelta myös sekä juutalainen että muslimihautausmaa.

Historiasta kertovat Bomarsundin linnoituksen rauniot. Raunioita kiertävällä, neljä kilometriä pitkällä luontopolulla kivutaan vuoroin ylös ja alas. Kukkivien kanervien loisteessa voin hetken kuvitella itseni Englannin nummille.

Venäjän puolustusvoimien rakentamassa jättimäisessä linnoituksessa asui aikanaan parituhatta ihmistä, sekä siviilejä että sotilaita. Armeija oli varmistanut, etteivät vihollislaivat pääsisi lähestymään pohjoisesta. Mutta kävi, kuten Oolannin sodassa yhä lauletaan: uudet höyrypurjelaivat pystyivät kulkemaan kapeaa väylää kaakosta, ja englantilais-ranskalainen laivasto miehitti linnoituksen vuonna 1854.

Ahvenanmaan kiehtovaan saaristoon kuuluu 6 700 saarta, asukkaita saarilla on 29 000.

Linnoitusta ei koskaan rakennettu uudestaan. Nyt mäen päällä lepäävät rauniot ovat upea hengähdyspaikka, jossa voi ihastella merimaisemia ja niityillä laiduntavia lampaita.

Ahvenanmaa ei sovi hötkyilijälle

Jylhiä kallioita, punaisia tupia, kiviaitoja, hyvin hoidettuja pihoja. Näihin maisemiin ei ole vaikea ihastua. Lisänä tulee saaristolle tyypillinen elämäntapa, jossa ei turhaan hötkyillä. Ei ihme, että Ahvenanmaa kiinnostaa vuosittain noin 300 000 turistia.

Osa tulee jäädäkseen: saarella puhutaan 70 eri kieltä. Yksi kaukaa tulleista on venezuelalainen Mercedes Winquist, joka valmistaa suklaata melkein kaksisataa vuotta vanhassa Eckerön posti- ja tullitalossa. Mahtipontisen rakennuksen ilmeen takana on mantereelta tuttu tekijä, Carl Ludvig Engel.

Postitalossa osataan totisesti herkutella. Cafe Tsarevnassa voi nauttia kahvin ja ihanien leivonnaisten lisäksi lounaan ja viikonloppuisin brunssin. Upeita kakkuja koristavat kukat.

Mercedeksen valmistamia suklaita tarjoilee viereinen suklaapuoti Amorina. Tänne tullaan tutkimaan ihania suklaavitriinejä, mutta tarjolla on myös saaren muita herkkuja: juustoa, hilloja, makkaraa ja hunajaa.

Käsin tehdyissä suklaissa yhdistyy Mercedeksen kaksi maailmaa. Suklaa tulee kaakaomaa Venezuelasta, mutta yhtä tärkeitä ovat voi ja kerma, joita saadaan Ahvenamaalta.

Yksinkertaista ja hyvää

Moni nuori lähtee saarelta vain palatakseen myöhemmin. Näin teki myös Ahvenanmaan kulinarismin kartalle vienyt, Smakbyn-ravintolaa Kastelholman linnan kupeessa pyörittävä Michael Björklund.

Paikka on nimensä veroinen, makujen kylä. Ravintolan ja kaupan ohessa on tislaamo, jossa valmistetaan calvadoksen tapaista Apelbrand-omenaviinaa.

Björklund korostaa, ettei hänen ruokaansa saa kutsua fine diningiksi.

”Teemme kaiken alusta loppuun yksinkertaisista, mutta hyvistä ja puhtaista raaka-aineista. Meillä on avokeittiö, jotta asiakas näkee, että hänen annoksensa tekemiseen käytetään aikaa.”

Lounaslihapullat ovat meheviä, eikä ahvenfileiden paistamisessa ole säästelty voita. Kardemummalla maustetun pannukakun päällä on iso kasa kermaa ja luumuhilloa.

Lounaalla annokset ovat reiluja ja laatuunsa nähden edullisia. Iltamenu on hintavampi. Saaren makuja sisältävä maistelumenu maksaa 80 euroa.

Autoilijan ja pyöräilijän unelma

Lyhyiden välimatkojen ansiosta Ahvenanmaan pääsaarta on helppo kiertää autolla tai pyöräillen ja yöpyä aina eri paikassa. Kesällä majoituspaikat saattavat olla hyvinkin kysyttyjä, mutta paikallisilla on silti aina aikaa rupatella.

Yksi hauskimmista kohtaamisista on Ella ja Martin Cromwell-Morganin kanssa. Pari isännöi Saltvikissa kauniisti remontoimaansa majataloa, Kvarnbo Gästhemiä. Maistelen huolella valittuja viinejä, joista sommelierin koulutuksen hankkinut Ella kertoo.

Hänet tunnetaan saarella. Kun vanhasta hylystä löydettiin vuonna 2010 samppanjaa, Ella kutsuttiin maistamaan merenpohjassa maannutta kuohuvaa.

Tänä iltana luvassa on viinien ja juustojen lisäksi myös viulunsoittoa, sillä Ella on yhtyeineen lähdössä konserttikiertueelle mantereelle. Istun takkatulen ääreen tunnelmoimaan.

Teksti: Ninarose Maoz

Kuvat: Robert Seger

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 7/2017.

Julkaistu: 30.7.2017