Mistä alkoi, mihin eteni ja miten jatkuu suomalaisen yhteiskunnan menestys? Asiaa ei kannata kysyä filosofi Pekka Himaselta, jonka kirjoitustyyli on epämääräisen vaikeaa jargoniaa. Sen sijaan kannattaa mennä teatteriin.

Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Neljäs tie -näytelmä Suomen Kansallisteatterissa on vahvaa dokumenttiteatteria. Tarina alkaa kansalaissodan päivistä ja etenee sotien kautta viime vuosikymmenien tapahtumiin.

Näyttämöllä koikkelehtivan emulinnun meno on yhtä päätöntä kuin poliittisten päättäjien puheet. Suorat siteeraukset ministereiden ja pankinjohtajien lausunnoista nostavat ihokarvat pystyyn. Kun näytelmä etenee nykyhetkeen ja lähitulevaisuuden ennustamiseen ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Aikamoisessa liemessä ollaan.

Tokoinlahden toisella rannalla, Helsingin kaupunginteatterissa melskaa Metsäperkele. Kari Heiskasen kirjoittama ja ohjaama näytelmä on dialogiltaan rikas tarina G.A . Serlachiuksesta, suomalaisen paperiteollisuuden patruunasta, joka melkein käänsi kosketkin puolelleen.

Serlachius ponnisti vaatimattomista oloista aineelliseen rikkauteen ja työllisti lähes koko Mäntän. Henkilökohtaisesti hän joutui maksamaan kovan hinnan menestyksestään, mutta kukapa intohimoisesti työhönsä suhtautuva ei niin olisi tehnyt? Mieleen tuli näytelmää katsoessa Nokian Kari Kairamon kova kohtalo.

Draaman vastapainoksi oli helpottavaa kuunnella Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen esitystä siitä missä jamassa Suomi ja Eurooppa nyt ovat. Avun toimitus vietti illan Liikasen vieraana, ja kyllä savolainen supliikkimies osaa ottaa puolelleen!

Hän sai asiantuntevalla esityksellään maallinkonkin ymmärtämään, mistä nykyinen taloustilanne johtuu.

Kun Neljäs tie ennustaa Euroopan suistuvan kaaokseen, Erkki Liikanen lohdutti meitä EU- ja eurouskollaan.