Vitkuttelu söi ikääntyvän ruhtinas Rainierin voimia. Hän oli väsynyt leskimies ja valmis luopumaan vallasta, mutta se oli mahdotonta. Monacon autonomian takaavassa perustuslaissa sanotaan, että Grimaldien vuodesta 1297 jatkunut valta loppuu ja maa-alue liitetään Ranskaan, jollei suvulle synny perillistä. Rainier säädätti Monacon perustuslain uusiksi vuonna 2002 ainoan poikansa päättämättömyyden takia. Lain mukaan seuraavaksi hallitsijaksi nousisi prinsessa Carolinen esikoinen Andrea Casiraghi, jos Albert kuolee ilman laillista perillistä.
Rainieria loukkasi syvästi myös kaksi Albertin aviotonta lasta: vuonna 1992 syntynyt Jazmin ja 11 vuotta myöhemmin syntynyt Alexandre. Molemmat Albert tunnusti omikseen DNA-testien jälkeen aika pian isänsä kuoltua. Alexandren olemassaolo ei ollut salaisuus, Albert ja pojan äiti, togolainen tummaihoinen lentoemäntä Nicole Coste seurustelivat lähes kuusi vuotta, kunnes Rainier pakotti poikansa katkaiseman suhteen. Jazmin sai alkunsa pikaisesta lomaromanssista Kaliforniasta Monacossa piipahtaneen Tamara Rotolon kanssa, ja oli ilmeisesti suuri yllätys myös Albertille.
Ruhtinas Rainier kuoli 81-vuotiaana huhtikuussa 2005, näkemättä poikaansa naimisissa ja laillisten perillisten tuottajana.
Albert lykkäsi puolison valintaa vuosikymmenestä toiseen, vaikka se tarkoitti milloin playboyn leimaa, milloin huhuja homoseksuaalisuudesta. Taustalla saattaa olla montakin seikkaa: läheltä seuratut sisarten Carolinen ja Stéphanien sekoilut epäonnisissa liitoissa ja suhteissa, tieto siitä, että katolilaisena hallitsijana hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia avioeroon saati sitten liiton mitätöimiseen: kerralla on osuttava oikein ja perillisiä pitää saada.
Ehkä myös ruhtinatar Gracen äkkikuolema auto-onnettomuudessa 52-vuotiaana vääristi odotuksia. Äidistä tuli pyhimys, jonka paikan pystyy täyttämään vain joku samanmoinen, kaunis, viileänvaalea, ylväs. Kenties myös englanninkielinen – Albertin ja Gracen suhde oli hyvin läheinen ja pojan kerrotaan olevan paljon sujuvampi äitinsä kielellä englanniksi, isän kielellä ranskaksi hän änkyttää.
Lopultakin vaimo ja laillisia lapsia
Eteläafrikkalainen Charlène Wittstock sananmukaisesti ui Albertin elämään Monte Carlon uimakilpailuissa vuonna 2000. Ensimmäisen kerran he edustivat yhdessä 2006 Torinon olympialaisten avajaisissa vuonna 2006. Prinssiä 20 vuotta nuorempi nainen on olympiatason uimari, vahva, klassisen kaunis ja suoraryhtinen. Charlènen työhönottohaastattelua kesti toistakymmentä vuotta: hänen ruhtinatarkouluunsa kuului kieltenopiskelua, tyylioppia, katolilaiseksi kääntymistä, historian opintoja – väitetään, että muokkaukseen sisältyi myös kauneusleikkauksia. Yhtä asiaa ei voi lopullisesti testata ennen totuudenhetkeä: syntyykö perillisiä?
Kihloihin he menivät kesäkuussa 2010. Suurellisia häitä valmisteltiin kuukausikaupalla. Koko Monaco puhdistettiin, muun muassa legendaarinen Hôtel Hermitage putsattiin hammasharjoilla, kaupungin takorautaparvekkeet kunnostettiin, kukkaistutukset uusittiin, palatsi remontoitiin – maalia ja pesemistä joka nurkalla.
Häitä vietettiin heinäkuun ensimmäisinä päivinä 2011. Kolme päivää ennen häitä morsian sai paniikkikohtauksen ja yritti paeta – hänet pidätettiin Nizzan lentokentällä ja palautettiin Monacoon. Kappelissa morsian itki, joko ilosta tai surusta.
Monacolaiset olivat helpottuneita, että lopultakin. Ei Charlène heitä hurmannut, mutta kaikki ymmärsivät, että hän yrittää parhaansa ja sopeutuminen vie aikansa – niin se vei Grace Kellyltäkin aikoinaan. Raskausuutisia odotettiin hartaasti ja pitkään. Toukokuussa 2014 hovi tiedotti tulevasta perhetapahtumasta. Kaksoset, tyttö ja poika, syntyivät joulukuussa 2014. Tyttö, prinsessa Gabriella kaksi minuuttia ennen veljeään prinssi Jacquesia, mutta syntymäjärjestyksellä ei ole väliä: Monaco on yksi viimeisistä paikoista, joissa vallan perii poika, ei esikoinen.
Vaikea kesä 2016
Punaisen Ristin gaala on Monacon juhlien vuosikierrossa yksi tärkeimmistä. Elokuun 2016 juhlien kameratuleen ruhtinatar Charlène saapui veistoksellisempana kuin koskaan, Armanin iltapuku sai 177 senttiä pitkän entisen olympiauimarin uuman näyttämään tiimalasin kaidalta. Ruhtinas Albert II poseerasi vierellä pönäkän ylpeänä vaimonsa asua ihastellen – tämä onnistuu kuulemma yllättämään puolisonsa joka kerta.
Ruhtinas ehti myös kertoa, että joulukuussa kaksi vuotta täyttävät kaksoset Jacques ja Gabriella voivat hyvin, leikkivät innolla ja höpöttävät – osaavat jo kirjaimia ja numeroitakin, isä leuhki.
Charlène oli kaunis, muttei jaksanut sytyttää edes kuvaajarivistön eteen astumisen hetken ajaksi kasvoilleen iloa. Hän oli surusilmäinen ja poissaoleva.
Paria viikkoa myöhemmin perinteisellä puistopiknikillä edustaminen näytti rennommalta. Huomio kiinnittyi hurmurin lailla tepastelevaan pikkuprinssi Jacquesiin ja tämän vehnänvaaleisiin pitkiin kiharoihin, isä ja äiti olivat statisteja vain, eikä kukaan tuntunut kyselevän missä kaksoissisar Gabriella on.
Heinäkuun alussa ruhtinaspari vietti avioliittonsa 5-vuotispäivää. Keväällä kuhistiin siitä, ettei ruhtinatarta näkynyt missään, ei edes Ruusujen tanssiaisissa, Monacon perinteikkäitä juhlia sekin. Mutta Monte Carlon tenniskisojen finaalin katsomossa he istuivat käsi kädessä, suorastaan alleviivaavan tuntuisesti.
Kesäkuussa julkisuuteen putkahti kuvasarja, jossa ruhtinaspari irrottelee Monacon lahdella lilluvalla luksusjahdilla. Tai ainakin Charlène ottaa illasta kaiken irti – tanssii antaumuksella yksikseen silmät kiinni, kulauttaa kaljaa pullon suusta, suutelee puolisoaan. Kavereiden kesken oli ensin hauskaa, kunnes promillet kohosivat, yksi Albertin luottoystävistä alkoi haastaa riitaa ja turvamiehet saattelivat humaltuneen öykkärin laivalta ulos.
Tänä kesänä rojalistiskribentit ovatkin spekuloineet sillä, että mahtaako ruhtinasparin liitto olla mielenkiintoista kulissia vain. Puitteet näytelmälle tarjoaa toki ihmeellinen ja mielenkiintoinen Monacokin, joka on monen unelma. Pinnan alla todellisuus on usein toinen.
Lisää elämästä minivaltiosta kerron seuraavassa postauksessa.
