Mondo

Miten Kimmo Ohtosesta tuli suosittu luontotoimittaja? Lue Mondo-lehden kolumnistin tarina

Miten Kimmo Ohtosesta tuli suosittu luontotoimittaja? Lue Mondo-lehden kolumnistin tarina
Kimmo Ohtonen päätyi luontotoimittajaksi puolivahingossa: ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi uuteen työkokemukseen. Tällainen on mies, joka tunnetaan tv-ohjelmistaan ja kirjoistaan sekä kirjoittaa matkailukolumneja Mondo-lehteen.
Julkaistu: 10.11.2021

Lukuisista television luonto-ohjelmista tuttu Kimmo Ohtonen on kova poika vähättelemään tekemisiään. Vaikka häntä kutsutaan verkkotiedoissa luontokuvaajaksi ja -toimittajaksi ja hän on julkaissut esimerkiksi kuva- ja tietokirjan Metsä elää, Ohtonen sanoo, ettei osaa pitää itseään valokuvaajana eikä hänellä ole takanaan luonto­toimittajalle hyödyllisiä biologian opintojakaan.

”Olen harrastanut valokuvausta vain muutaman vuoden”, hän kertoo. ”Olen vain tv-työn ohessa ottanut kuvia, usein säkällä, ja viehättynyt yhden kuvan pysähtyneisyydestä – siitä, mitä kaikkea sillä voi kertoa. En halua rinnastaa itseäni Jaana Kotamäen tai Hannu Hautalan kaltaisiin todellisiin kuvaaja­mestareihin.”

Vaikka Ohtonen on kirjoittanut myös lapsille ja nuorille tarkoitettua Ikimaa-fantasiakirjojen sarjaa, hän näkee itsensä ennen kaikkea toimittajana. Keravalla ja Hollolassa vietetty lapsuus sekä Joutsassa kulutetut kesät tekivät hänelle luonnon tutuksi jo pienestä pitäen, mistä on ollut ammatissa hyötyä. Ohtonen vietti jo silloin paljon aikaa metsässä, ja se pohjusti myöhempää uraa luonnon parissa.

Kimmo Ohtonen on luonto­aiheisiin erikoistunut toimittaja, ­kirjailija ja valokuvaaja.

Biologian sijasta Ohtonen opiskeli Manchesterin yliopistossa mediatutkimusta vuosina 2003—2009. Koska oppilaitoksella oli työharjoittelusopimus ITV-yhtiön kanssa, hän pääsi televisiokanavalle ensin kesätöihin ja sitten vakio­avustajaksi. Hän toimitti Tonight With Trevor McDonald –ohjelmaan kaikenlaisia tv-reportaaseja, muun muassa perhe­väkivallasta ja kodittomuudesta.

”Yliopistoa rakastin opiskelumielessä, mutta en oikein löytänyt paikkaani opiskelijapiireissä”, Ohtonen kertoo. ”Viihdyin paremmin televisiossa, jossa solmin heti elämänmittaisia ystävyyksiä. Televisiotyö oli oiva journalismin koulu, jossa sain opiskella kuvakerrontaa. Toimittajan työ antaa mahtavan mandaatin soittaa asiantuntijoille ja kysellä askarruttavia asioita ilman, että luuri lyödään korvaan.”

Oman lisäpotkunsa työlle antoi se, että yhtiön tilat sijaitsivat Salfordissa Manchesterin lähellä. Ohtonen kulki joka päivä perinteikkään, pojille tarkoitetun Salford Lads’ ­Clubin ohitse. Nuorisoklubin edessä manchesterilainen yhtye The Smiths ikuistettiin kuuluisaan valokuvaan vuonna 1986. Kaupungin rikasta rockperinnettä rakastava Ohtonen kiersi myös sellaisten bändien kuin Joy Divisionin ja New Orderin historiasta tuttuja paikkoja.

Itse hän asui Chorltonin kylässä, jonka elämä ja puistot tulivat hänelle tutuksi. Ohtonen muistelee niin rautatieaseman seudun rosoista meininkiä kadun asukkeineen kuin katoavaa, viktoriaanista kaupunkikuvaa punatiilisine rakennuksineen. Kaupungin jalkapallojoukkueista hän kannattaa Manchester Unitedia, vaikka viime vuosina seuraaminen onkin jäänyt maalikoosteiden katsomisen tasolle.

”Joka päivä jokin osa aivoistani pohtii, että mitä jos muuttaisimme takaisin”, Ohtonen kertoo hymähtäen. ”Minun ja vaimoni Lauran häissäkin noin puolet 60 vieraasta oli brittejä. Tunnen Manchesteria kohtaan puhdasta rakkautta.”

Vuosikymmenen vaihteessa Ohtosen tie johti kuitenkin Suomeen ja Ylelle, jossa hän teki aluksi kaikenlaisia tv-ohjelmia. Kun erässä palaverissa kysyttiin kuka haluaisi alkaa tehdä tuottaja Tiina Klemettilän kanssa luonto-ohjelmaa, kukaan muu ei nostanut kättään, joten Ohtonen päätti ryhtyä siihen.

”Varsinaista kutsumusammattikertomusta tästä ei siis saa”, Ohtonen sanoo ja nauraa. ”Mutta luonto oli aina ollut minulle rakasta. Kun aloin tehdä siitä ohjelmia, vasta silloin kunnolla tajusin, miten antoisa aihe se on.”

Ohtosen ensimmäisiä projekteja oli kesällä 2012 uida Saimaalla 140 kilometriä saimaannorpan hyväksi. Minkäänlaista uintitaustaa hänellä ei ollut, mutta fyysinen kunto oli hyvä. Uintivalmentaja kehui häntä antoisaksi valmennettavaksi, koska kokemattomalla Ohtosella ei ollut uinnissa edes minkäänlaista ”sinne päin”–tekniikkaa, jota korjata. Hän oli uimarina tyhjä taulu, jolle sai opettaa kaiken aivan alusta.

Uintitempaus kesti 11 päivää, joiden aikana Ohtonen ui Savonlinnasta Lappeenrantaan. Sen ympärille rakennettiin ohjelmasarja, jossa kerrottiin Saimaan luonnosta ja piipahdettiin järveä ympäröivissä kaupungeissa.

”Kaikista hirveintä siinä oli kylmyys”, Ohtonen muistelee. ”Se kesä oli hirvittävän kylmä, joten vesi oli 14—16-asteista. Ohjelman avulla onnistuimme keräämään yli 140 000 euroa saimaannorpalle ja lisäämään tietoisuutta sen ja myös Saimaan uhanalaisten lohikalojen tilanteesta.”

Sittemmin Ohtonen on ollut tekemässä muun muassa ohjelmia Ulos luontoon, Katoava Pohjola ja Villien ­jäljillä. Ne ovat vankistaneet hänen käsitystään siitä, millainen runsaudensarvi Suomen luonto voi olla matkailijalle.

”Suomalaiset aliarvostavat usein omaa luontoaan”, hän sanoo. ”Kun puhutaan luontonähtävyyksistä, ihmisille tulee ensiksi mieleen Grand Canyon, vesiputoukset, villieläimet ja sitä rataa. Suomen luonnon mahtavuus on kuitenkin siinä, että sinne voi mennä missä vain omin päin ja samota siellä turvallisesti.”

Junalla ja metsäautoteitä pitkin pääsee Suomessa helposti vaikka minne, Ohtonen huomauttaa.

”On täällä eksotiikkaakin, sillä esimerkiksi ­Käsivarren kevät on huikeaa nähtävää. Saanatunturi ja ­revontulet ­tarjoavat ihan oikeita wau-elämyksiä. Saimaa taas on kuin merelle menisi: siellä on kohtia, joissa näkyy joka suuntaan vain vettä.”

Kimmo Ohtonen haluaa kolumneissaan ja muissa töissään nostaa esiin luonnon arvoja, eläinten kunnioittamista ja matkailusta nauttimista vastuullisesti.

Ohtonen kirjoittaa Mondo-lehteen vastuullisen matkailun kolumneja. Hän varoo kutsumasta itseään vastuullisuuden asiantuntijaksi mutta haluaa painottaa sitä, että Suomessa on helppo matkailla luonnossa kestävillä tavoilla. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa on paljon isoja matkailutoimijoita, jotka eivät luontoarvoista aina piittaa ja vievät työmahdollisuuksia paikallisilta, kuten pieniltä kyläyhteisöiltä.

Vaikka on toki suomalaistenkin asenteessa korjattavaa. On vielä matkaa siihen, että osaisimme katsoa luontoa itseis­arvona eikä vain omien intressiemme kautta.

”Jos kertoisimme postikortilla millaista suomalainen luonto on, ei siinä olisi kuvaa kansallispuistosta vaan talousmetsää”, Ohtonen sanoo. ”Meidän on hylättävä sotien jälkeinen uudisraivaajamentaliteetti, joka näkee metsän vain talou­dellisen hyvinvointimme lähteenä. On hyväksyttävä se tosiasia, että luonto ei enää kestä tapaamme toimia eikä ole kestänyt enää pitkään aikaan.”

Työ luonnon parissa on muuttanut Ohtosen elin­tapoja. Hän noudattaa vaimonsa kanssa vegaanista ruoka­valiota (poik­keuksena on joskus riistan ja villikalojen syönti) ja välttää lentämistä. Kauko­matkoista hän ei haaveile. Tosin hän aikoo vielä käydä Intiassa, jonne tekemästään ­tiikerinbongausreissusta hän kirjoitti taannoin jutun Mondoon.

”Minua kiehtoo Intian pohjaton ristiriitaisuus”, Ohtonen kertoo innostuneena. ”Siellä on rinnakkain valtavasti komeaa historiaa ja raadollista arkea, rikkauden loistoa ja äärimmäistä köyhyyttä. Kastijärjestelmä on hyvin julma: olen nähnyt kuinka hotellityöntekijä lyö alempikastista siivoojanaista kaikkien nähden.”

Intiaan Ohtosella ei ole kuitenkaan kiire takaisin. Koronapandemia on kannustanut hänet muiden suomalaisten tapaan lähimatkailuun ja arvostamaan elin­ympäristöään, ja lisäksi se on lisännyt Ohtosen kiitollisuutta omasta elämäntilanteestaan ja avioliitostaan. Niiden onnellisuus ja tasapainoisuus ovat aivan toista kuin hänen lapsuutensa, jota vaikeutti perheväkivalta.

”Kun kirjoitin Metsä elää -teoksen, vaimoni kustannustoimitti sitä lasitetulla parvekkeellamme”, Ohtonen kertoo. ”Korona on saanut ymmärtämään, että kaikki onnellisuus lähtee kotoa.”

Kommentoi »