Apu

Miten eläimet selviytyvät talvesta? Luontokuvaaja Timo Niemisen upeat eläinkuvat

Miten eläimet selviytyvät talvesta? Luontokuvaaja Timo Niemisen upeat eläinkuvat
Neljä vuodenaikaamme vaatii eläimiltä sopeutumista pitkään, kylmään talveen. Suomeen talveksi jäävien eläinten on selvittävä kymmenien asteiden pakkasista ja löydettävä jokapäiväinen ravinto lumen ja huurteen keskeltä.

Elämä talvisessa luonnossa on kaikin tavoin niukkaa, sillä kylmyys ja ravinnon vähäisyys ajaa eläimet tiukoille.

Monet linnut välttävät kylmän muuttamalla etelän lämpöön. Toiset ottavat riskin ja jäävät tänne välttääkseen muuttomatkojen vaarat.

Metsäkauris syö kesällä mieluiten pehmeitä kasvinosia, mutta joutuu tyytymään talvella puiden ja pensaiden versoihin. Niin kauan kuin lumipeite pysyy ohuena, se kaivaa hangen alta lisäksi pehmeämpää ravintoa.
Pulu eli kesykyyhky on paikkalintu, ja se asustaa kylissä ja kaupungeissa ympäri vuoden. Lauhoina talvina osa linnuista pesii jo tammi- ja helmikuussa, varsinkin lämmitetyissä pesäpaikoissa.

Suurikokoiset eläimet pärjäävät talvella keskimäärin paremmin kuin pienet. Isoilla eläimillä lämpöä haihduttavaa pinta-alaa tilavuutta kohti on paljon vähemmän kuin pikkunisäkkäillä ja -linnuilla.

Hirvi selviää lumisista pakkastalvista hyvin, mutta päästäisille ja muille hyvin pienille nisäkkäille pakkaset käyvät helposti hengenvaarallisiksi.

Lintujen päivä kuluu ruoan haussa

Nisäkkäistämme pienimpien, päästäisten, aineenvaihdunta on erittäin nopeaa, ja ne tarvitsevat talvellakin ruokaa useita kertoja ruumiinpainonsa verran.

Ne ovat varsinaisia energiasyöppöjä, ja polttoaineen löytäminen on niille elämän ja kuoleman kysymys.

Suomessa talvehtiville eläimille pakkanen ei useinkaan ole suurin ongelma. Ne selviävät pakkastalvistakin, jos pystyvät löytämään ravintoa riittävästi.

Varis.

Lyhyet päivät ja pitkät, kylmät yöt ovat päiväaktiivisille eläimille iso pulma.

Niiden on käytettävä kylminä kausina koko valoisa aika ruuanhankintaan, jotta energia ei lopu ­pitkän yön aikana.

Talvi vaatii nisäkkäiltä monenlaista toimintaa, jotta ne selviäisivät. Muutamat eläimet vaipuvat talviuneen tai -horrokseen, jolloin ne välttävät talvisen ruuan etsinnän.

Monet laulujoutsenet viivyttelevät Suomessa niin kauan kuin sulia riittää. Osa jää meille talvehtimaan, talven ankaruudesta riippuen.
Metsäjänis pystyy levittämään takajalkansa varpaat haralleen lumikengiksi, jotka kantavat pehmeässäkin hangessa.

Syksyllä kerätään rasvaa ihon alle

Talvella rasva on eläimille kaikki kaikessa. Rasvakerros ei synny liikkuvaan eläimeen noin vain, vaan se on kerättävä syömällä syksyllä mahdollisimman paljon.

Talveen ja muuttomatkaan valmistautuvat eläimet alkavat koota rasvakerrosta jo loppukesällä.

Rasvaa kertyy ihon alle ja sisuskalujen ympärille. Mikä on ihmiselle turmioksi, on eläimille elintärkeä selviytymiskeino.

Hömötiainen.

Karhu ahmii syksyllä varsinkin hiilihydraattipitoisia marjoja kerryttäen rasvaa kehoonsa kymmeniä kiloja.

Ihonalainen, vajaan kymmenen sentin läskikerros toimii lämpöeristeenä talvipakkasilla.

Eläimen sydän ja munuaisetkin ovat kokonaan rasvan peitossa. Varsinkin ruskea rasvakudos tuottaa runsaasti lämpöenergiaa.

Useimmille eläimille pohjoinen talvemme on kriittinen vuodenaika, josta selviytyminen vaatii monenlaisia sopeutumia ja erikoispiirteitä. ●

Suurena eläimenä hirvellä on haihduttavaa pinta-alaa suhteessa pikkueläimiä vähemmän ja se selviää hyvin pakkaskausista.
Nisäkkäät saavat talveksi paksumman palttoon. Ketun karvapeite tihenee ja paksunee, ja sen jalkapohjien polkuanturoihin kasvaa karvoitus.
Julkaistu: 10.2.2020
Kommentoi »