Image

Mitä tanskalainen tekisi?



Mitä tanskalainen tekisi?

Suuri osa Suomen kunnista on pulassa. Tämän lehden juttu Tampereen pormestarista Anna-Kaisa Ikosesta ja kuntien tilasta on karua luettavaa. Monet kunnat ovat taloutensa kanssa vaikeuksissa.
Teksti Heikki Valkama

Jos ne olisivat yrityksiä, ne olisi aikapäiviä sitten haettu konkurssiin. Mutta kunta ei periaatteessa voi kaatua. Lääkkeeksi valtio tarjoaa kuntaliitoksia ja säästöjä. Kunnat kapinoivat. Itsenäisyydestä on Suomessa tavattu pitää kiinni.

Suomessa on tapana kysyä, miten jokin on tehty Ruotsissa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Tanska on ketterämpi ja kokeilevampi paikka – terveisiä vain Kööpenhaminasta.

Tanskan parlamentissa, Borgenissa, tehdään vauhdikkaita uudistuksia. Suomi seuraa monessa asiassa perässä muutaman vuoden viiveellä. Esimerkiksi kuntauudistus saatiin täällä päätökseen jo vuonna 2007. Siksi on kiinnostavaa, miten tanskalaiset ovat ratkaisseet Suomessa ajankohtaisia isoja ongelmia ja kysymyksiä. Miten he onnistuivat kuntauudistuksessa? Tai miten tanskalaiset ovat hoitaneet asiat, joista meillä käydään julkista keskustelua: varusmiespalvelus, sote-uudistus, työttömyysturvan kannustavuus tai maahanmuutto? 

Kuntauudistuksessa kuntien määrä putosi 271:stä 98:aan. Kunnat saivat lisää tehtäviä. Tanskan kuntauudistus meni kivuttomasti: asukkaat ovat tyytyväisiä, kun heitä kuunneltiin. Kuntalaiset saivat äänestää yhdistymisistä. Ehkä Henna Virkkusen joukot ovat jo selvittäneet, miksi Tanska onnistui. Jos ei, mallia kannattaisi hakea viimeistään nyt. Toki Tanska on erikokoinen maa: etäisyydet ovat lyhyitä, lähin terveyskeskus on edelleen lähellä.

Asevelvollisuus koskee koko ikäluokkaa. Myös naisille lähetetään kutsuntakirje, mutta naisten asepalvelus on vapaaehtoista. Armeija on helppo välttää: vapautuksen saa helposti. Alle kolmannes ikäluokasta käy armeijan, ja vapaaehtoisia riittää niin, ettei haluttomien tarvitse osallistua. Palvelusaika on neljä kuukautta, ja varusmiehet saavat yli tuhannen euron korvauksen kuussa. Tanska ei pelkää naapurin ylittävän rajoja, mutta voisiko Suomessa olla jotain samanlaista?

Sote-uudistus” tehtiin kuntauudistuksen yhteydessä. Terveydenhuollosta vastaa viisi aluetta. Potilas saa periaatteessa valita omalääkärinsä vapaasti ja listautua tietyn lääkärin potilaaksi: lääkärit omistavat yleensä omat vastaanottonsa. Omalääkäri voi kirjoittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Potilas saa valita sairaalan. Työterveyshuoltoa ei ole erikseen, vaan valtio rahoittaa terveyspalvelut yhden kanavan kautta. Järjestelmä on kalliimpi kuin Suomen.

Työttömyysaste Tanskassa on nyt taantumankin aikaan 8 prosenttia. Tanskalaisittain se on kova, ja työttömyysturvaa on leikattu: ansiosidonnaista ei saa enää neljää vuotta vaan kaksi. Tanskan mallia pidetään erityisen joustavana. Irtisanominen on helppoa, mutta kynnys palkata uusi työntekijä on matalampi. Työttömyyskorvaus on jonkin aikaa lähes palkan veroinen. Työllistämistoimia pidetään tehokkaina: tanskalainen ei pelkää työpaikanvaihtoa tai potkuja. Jos työ ei miellytä, se jätetään pelotta.

Maahanmuuttopolitiikka on kireää. Edellisen hallituksen tukipuolue, Tanskan kansanpuolue, pääsi sanelemaan maahanmuuttopolitiikkaa oikeistohallituksen aikana. Nykyinen vasemmistohallitus on löyhentänyt sitä vain hieman. Maahan muutetaan yhä vähemmän. 

Listaa voisi jatkaa pitkään. Ulkopolitiikassa tanskalaiset haluavat olla merkittävä valta. Turvallisuuspolitiikassa Naton operaatioihin lähdetään soitellen ja energiapolitiikassa halutaan olla omavaraisia.

Vaikka Tanskan tien ei tarvitse olla Suomen tie, esimerkit ovat valottavia. Suomessa kun on tapana viitata poliittisiin realiteetteihin ja asioiden vallitsevaan tilaan, kun puhutaan uudistuksista. Ympärille katsominen kertoo, että vaihtoehtoja on. Pieni, arvoiltaan ja taustaltaan samankaltainen maa saattaa nähdä ja tehdä asiat aivan toisin. Tanskassa pitkään asunut toimittaja Annukka Oksanen kiteytti näin: Ketterä kauppakansa on tottunut reagoimaan nopeasti. Ongelmista ei tehdä kansakunnan hätätiloja. ”Moni hyvä asia kumpuaa siitä, että tanskalaisessa yhteiskunnassa luotetaan ihmisiin ja ajatellaan, että heillä on oikeus olla sellaisia kuin ovat. Kansalaiset ajattelevat, että yhteiskunta on heitä varten, ei toisin päin.”

Jos otamme Tanskasta mallia, pitäisikö ensin luopua kriisipuheesta ja pelosta? ■

206 | Tammikuu 2014

Julkaistu: 18.12.2013