Puheenaiheet
Apu

Mitä olen oppinut: Vasilij ”Gugi” Kokljuschkin

Mitä olen oppinut: Vasilij ”Gugi” Kokljuschkin

Musiikkineuvos Vasilij ”Gugi” Kokljuschkin, 66: "Periksi en anna, ja koskaan ei ole liian myöhäistä."
Teksti Hannu Koskela
Mainos

Olen vanhimpana ensimmäisen albuminsa julkaissut suomalaisrokkari. Isot opit elämän on nyt valmis. Kyllä kannatti kehittyä 60 vuotta.

Kun minut pikkupoikana vietiin kuumehöyryssä sairaalaan, muistan voimakkaan valon. Angiinamyrkytyksen vuoksi jouduin nielurisaleikkaukseen. Salin kirkkaasta valosta ei onneksi jäänyt pelkotilaa.

Kerran sain isältä remmiä, kun olin nauranut pihassamme vammaiselle naiselle. Kuritus tuli syystä, enkä katkeroitunut siitä. Erilaisuus kuuluu elämään.

Kun olin viisivuotias, vanhempani erosivat, ja muutin äitini vanhempien luo. Isoisä oli paennut vuonna 1917 Venäjän vallankumousta Kronstadtista jäätä pitkin Terijoelle. Hän lauloi venäläisiä romansseja. Musiikki tarttui minuun jo silloin.

Vaari avioitui terijokilaisen kreivin paidansilittäjättären kanssa. Isäni syntyi Viipurissa ja lähti 18-vuotiaana vapaaehtoisena sotaan. Tarinat ovat kuin romanttisista elokuvista. En usko kohtaloon, mutta jos olisi käynyt toisin, minua ei olisi.

Lapsena en saanut mennä ukkosella ulos. Siitä jäi kammo, jota aikuisena olen uhmannut purjehtimalla huonollakin säällä. Kun musiikki alkoi viedä 60-luvulla ja koulutodistus heiketä samaa tahtia, isovanhemmat eivät kehitystä jarrutelleet.

Kesistä kaipaan kirkasta merivettä, jossa oli kiva uida ja sukeltaa. Pinnan alla vielä näki, vaikka silmiä kirvelsikin.

Olen kuudesta sisaruksesta vanhin. Lapsina olimme vain vähän yhdessä, mutta myöhemmin taitava kokki-isämme järjesti usein päivällisiä koko suvulle. Kalan ystävänä opin tekemään hyviä kalaruokia.

Musiikin ammattilaiseksi johdatteli Vexi Salmi, joka kehotti uskomaan tekstin voimaan. Yleisö on lahjomaton, eikä sitä voiteta taikatempuilla. Ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun oppilaana en ollut tajunnut suomenkielisten sanoitusten voimaa.

Kun nuorena ekonomina kysyin budjettiin hinta- ja myyntiarvioita, Toivo ”Topi” Kärki vastasi, että levyt maksavat mitä maksavat ja myyvät mitä myyvät. Myös ollessani tuottaja Kärki suosi ideointia. Hyvien juttujen synty edellyttää vapautta.

Tärkein  pomoni Dag Häggqvist tykkäsi juhlia ja pitää hauskaa. Minulla taas oli täysi työ saada firma kannattavaksi. Kun tärkeät levyedustukset lopulta menetettiin ja firma meni myyntiin, Dag lohdutti hermoillessani: ”Nythän meistä tulee rikkaita tai meille käy muuten vain hyvin.”

Naimisissa olen ollut 42 vuotta. Vaimoni on rauhallinen ja tietää kulloinkin, mistä on kysymys. Hän osaa suodattaa oleellisen, ja voin vain ihailla hänen viisauttaan.

Hienoa, että jokainen kolmesta lapsestamme on valinnut oma tiensä. Neljästä lapsenlapsestamme nuorin on vasta kaksivuotias. Minun itse asiassa pitäisi ruveta matkimaan näitä ihania luonnonlapsia.

Periksi en anna, ja koskaan ei ole liian myöhäistä. Levytys nyt eläkeläisenä kertoo, että tahdon pysyä mukana ringissä.

Sieluni jää lopulta kellumaan meren aavalle ulapalle, jota aikanaan olen purjehtinut, tai biisiin, jota olen laulanut vuosia.

Teksti Hannu Koskela

Kuva Timo Villanen

Julkaistu: 15.5.2014