Apu

Mitä olen oppinut: Riitta Korpela

Mitä olen oppinut: Riitta Korpela

Ti-ti Nallen äiti Riitta Korpela, 56: "Täällä täytyy uskaltaa elää tassut tiiviisti maassa."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Halu esiintyä oli jo lapsena luja. Joka kesä tein kotimetsään lavan. Mikrofonina oli pitkulainen kivi. Se on yhä tallessa. Sulkapallomaila toimi kitarana. Kuuden vanhana syntyi ensimmäinen laulu Onnen hetki. Sillä tiellä olen kul­kenut.

Neljän tyttären kodissamme isä oli reilu peruspohjalainen. Hän opetti olemaan suora, koska kaiken löytää edestään.

Äidiltä opin ahkeruuden. Keittiön kaapin ovessa oli työlista, jonka avulla saattoi jäsentää päivänsä. Oppi pätee yhä.

Siskojen kanssa leikkiessä olin rohkea. Häissä olin aina morsian ja kauppaleikeissä myyjä. Jästipäisin vie parhaat roolit.

Kansakoulussa olin tärinähousu, jolla oli kiire kertoa tarinoita. Opettaja muistutti aineistani, että malttaisin kirjoittaa yhdellä tyylillä kerrallaan. Kun sisareni saivat Hymytyttö-patsaan, minä valoin itselleni oman maitotölkissä!

Lukiossa historianopettaja oli hyvin ymmärtäväinen. Jos vastasin väärin, hän aloitti aina silloinkin, että kyllä, mutta...

Valmistuin lastentarhanopettajaksi Tampereella. Alan oppii käytännössä, ei kirjoista. Sibelius-Akatemiassa opin, että musiikki muodosta riippumatta sopii kaikille.

Ahonkylän Flikoissa laulaminen vei maailmankuvaani avartaneelle kiertueelle Amerikkaan. Kvartetti toi turvallisuuden. Minulla ei ollut varsinaista murkkukautta.

Kaksi nyt jo aikuista lastani olivat kumppaneitani, kun sävelsin kotona. Kannustin heitä rohkeaan elämään – jalat maassa ja järki päässä.

Mieheni on musiikin ammattilainen, ja työskentelemme myös yhdessä. Realistina hän tasapainottaa, muttei jarruta. Luovalle minulle hän on sopiva pari.

Luna eli kuu ja Sole eli aurinko, ovat kaksi tiibetinspanieliamme. Keikalta palatessani saan heiltä miljoona suukkoa. Vain koirat voivat olla niin vilpittömän ihania.

Ti-Ti Nallen ensimmäinen äänite ilmestyi 25 vuotta sitten. Hahmoja on jo kahdeksan. Nalleperheen lämpöisessä satumaailmassa on ihanaa. Nallet opettavat periksiantamattomuutta ja rehellisyyttä.

Dramaattisin hetki elämässäni oli aivoverenvuoto 1.8.2007. Onneksi en ollut yksin ja sain nopeasti asianmukaista apua. Elin ja elän terveellisesti, en juo enkä polta, mutta kohtaus voi sattua kenelle tahansa. Raju pysäys ei vienyt elämänuskoani.  

Puolen vuoden sairausloman opetti löytämään arjen ilot pienissä asioissa. Lääkärinikin kehoitti minua lähtemään täysillä eteenpäin elämään, ja niin myös tein.

Ei kannata stressaantuneena miettiä huomista tai surra, mitä eilen jäi tekemättä.

Elämäni paras aika on nyt ja tässä. Kesää vietän Ikaalisissa Ti-Ti Nallen talossa. Syksyllä Ti-Ti Nallen konserttikiertue vie minua ympäri maata. Hyvän tuulen jakaminen innostaa työntekoon.

Suomi on hieno maa, ja parasta on taas päästä esiintymään lapsuusmaisemiin Pohjanmaalle.

Vaikka ihmisen aineellinen ruumis aikanaan häviää, sielu ei katoa. Täällä täytyy uskaltaa elää tassut tiiviisti maassa.

Teksti Hannu Koskela

Julkaistu: 1.8.2014