Apu

Mitä olen oppinut: Marjo Sjöroos



Mitä olen oppinut: Marjo Sjöroos

Mallitoimiston johtaja Marjo Sjöroos, 64: "Ihminen on keskeneräinen loppuun saakka".
Teksti Apu-toimitus

Ensimmäisen aviomieheni kuolema pisti minut polvilleen. Olin uhmakas, vihainen ja kiukkuinen: miksi näin piti tapahtua? Voin fyysisesti niin pahoin, että tarvitsin useasti sairaalahoitoa allergiakohtausten takia.

26-vuotiaana leskenä en voinut jatkaa perheemme taksiyritystä. Muutimme poikani kanssa pois isosta kodista. Varakkuus katosi, ja jouduin laskemaan joka pennin. Isäni sanoi, että ”tässä harja”. Sain hoidettavaksi ison kerrostalon siivoustyöt. Silloin huomasin, että ihmiset eivät yleensä edes katso siivoojaa ohi kulkiessaan.

Ensimmäisen aviomieheni kuoltua en hakenut uutta kumppania. Onneksi poikani toimi amorinani. Kerran harjoituksista kotiin tultuaan Toni näytti minulle TPS:n silloisen maalivahdin kuvaa. Minä en miestä tunnistanut, mutta poikani sanoi, että kuvassa on uusi aviomieheni ja hänen uusi isänsä. Puolisolleni Ranelle poikani Toni on yhtä rakas kuin kuopuksemme Niko.

En halunnut kuulla uskoontulokokemuksista, kunnes kovien koettelemusten jälkeen huomasin tarvitsevani Jumalan apua. Vuonna 1996 rukoilin ja tulin uskoon. Sen jälkeen olen luottanut siihen, että minusta pidetään huolta. Myös rukousihmeitä tapahtuu, jos apua pyytää.

Elimistöni ei kestä enää kortisonia, jolla olen hoitanut vaikeita allergioitani. Huomasin, että kroppani on alkanut toimia normaalilla tavalla. Kortisonia käyttäessäni jokaisella askeleella tuntui kuin ihoni olisi ollut repeämässä. Nestettä kertyi paljon.

Jos päätän jonkin asian, pidän mielipiteeni enkä mene suuntaan tai toiseen. Minua ei pysty puhumaan ympäri.

Periksiantamattomuus ei aina ole hyväksi. Välillä on pystyttävä myöntämään olevansa väärässä. Ihminen on keskeneräinen loppuun saakka.

Aloitin työt mallina 16-vuotiaana. Muotialan ihmiset ovat sanoneet, että on minulla uskomaton silmä uusien kykyjen löytämisessä. Pelkän ulkoisen olemuksen perusteella luotu mielikuva on usein väärä. Ihmistä ei pidä tuomita ennen kuin häneen on tutustunut.

Sana ruma on hirvittävä. Mielestäni maailmassa ei ole yhtään rumaa ihmistä. Jokaisessa meissä on jotain kaunista.

Tällä hetkellä voisin olla eläkkeellä, mutta en ole hidastanut tahtiani. Johdan edelleen intohimoisesti omaa mallikouluani. Samalla tunteella järjestän yhä myös muotinäytöksiä. 

Vanhempani korostivat, että kaikki työt pitää tehdä rakkaudella ja sataprosenttisen hyvin. Yksikään toimi ei ole vähempiarvoinen kuin toinen.

Viisi ihanaa lastenlastani ovat paras lahja, jonka olen saanut. Kun he ovat luonani, tunnen rentoutuvani kaikkein parhaiten.

Avioliitossa huomaa vuosien kuluessa, kuinka paljon toista kunnioittaa ja rakastaa. 

Tunteista on osattava puhua, vain silloin liitto kestää. 

Teksti Leila Itkonen, kuva Roni Lehti / Lehtikuva

Julkaistu: 4.8.2017