Apu

Mitä olen oppinut: Kassu Halonen

Mitä olen oppinut: Kassu Halonen

"Olen aina uskaltanut ottaa haasteita vastaan ja heittäytyä. Olen myös aina asettanut itselleni seuraavan tavoitteen."
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Vesa Ranta
Mainos

Olen syntynyt tekemään musiikkia. Pelottava ajatus olisi, että en tekisi sitä. Ehkä sitten olisin yrittänyt menestyä esimerkiksi golfissa. 

Haluan auttaa muita ihmisiä. Koen, että minuakin autettiin, kun olin pieni. Isäni kuoltua opettajani Elsa Nevalainen antoi minulle silloin mandoliinin. En unohda sitä koskaan.

Ensimmäisen kerran esiinnyin julkisesti nelivuotiaana koulumme äitienpäiväjuhlissa. Musiikkinumeroni oli Putte Possun nimipäivät, jonka soitin mandoliinilla. Yleisöllä oli hauskaa, mutta se ei johtunut esityksestäni, vaan siitä, että paitani helma oli noussut ylös eläytyessäni esitykseen. Silloin sain ensimmäiset raikuvat aplodini.

Pienenä poikana minua häiritsi, kun isäni soitti mandoliinilla jonkun kohdan väärin. Yritin sitten opettaa häntä. Ei mennyt kauankaan, kun otin hänen soittimensa ja rupesin soittamaan sillä säveliä, joita olin kuullut radiosta.

Kouluaikaiset muistoni liittyvät perjantai-iltapäiviin. Jouduin veljeni kanssa joka viikko nurkkaan seisomaan ja miettimään tekemiämme kolttosia. Samaan simputukseen törmäsin Kajaanin soittokunnassa. En edelleenkään siedä simputusta, enkä auktoriteetteja.

Synnyinseudullani Vaalassa oli sellainen mentaliteetti, että ”ei täältä kukaan ole mihinkään lähtenyt, etkä lähde sinäkään.” Ehkä siksi lähdin jo varhain, ja vain taivas on ollut rajana tekemisissäni.

Viereltäni on lähtenyt paljon ystäviä ja taiteilijoita. Se on tuntunut pahalta. Kirkan näin kuitenkin unessa. Siinä hän vilkutti minulle ja kertoi, että kaikki on hyvin.

Kun suljen silmät, näen musiikin väreinä ja kuvina. Ne ovat soinnun värejä, ja olen joskus tehnyt niistä taidetta. Laulut soivat myös päässäni miltei taukoamatta. Kun laulu tulee, kirjoitan sen vaikka auton tuulilasiin. 

Amerikassa olisi riittänyt, että olisi tehnyt yhden hittibiisin, sen tuloilla olisi voinut elää koko loppuelämän. Suomessa pitää yrittää enemmän. Siksi olen säveltänyt yli 2 000 kappaletta. 

Olen nauttinut siitä, että olen voinut tehdä tätä työtä niin monipuolisesti.

Kun isäni kuoli, äitini meni shokkitilaan. Me isoveljen kanssa sitten rauhoittelimme häntä. Äidin takia pysyimme vahvoina. Vasta myöhemmin olen surrut isäni kohtaloa.

Minulle ei sovi yksinäisyys. Ilman perhettäni ja vaimoani Miiaa olisin ollut tuuliajoilla. 

Ikääntymistä en ole huomannut lainkaan. Olen kiitollinen, että olen saanut olla terve, ja että mielenkiinto musiikin tekemiseen on säilynyt. Taitaisin tehdä tätä työtä, vaikka en saisi tästä edes palkkaa.

Olen aina uskaltanut ottaa haasteita vastaan ja heittäytyä. Olen myös aina asettanut itselleni seuraavan tavoitteen.

Kaksi kertaa olen ollut lähellä kuolemaa. Nyt yritän olla nöyrä elämän suhteen. Kerään kokemuksia. Haluan olla lojaali muille ihmisille. Haluan myös antaa. Koen, että minulla on vielä paljon annettavaa. 

Teksti Minna Nevalainen, kuva Vesa Ranta

Julkaistu: 24.7.2015