Apu

Mitä olen oppinut: Juhani Merimaa



Mitä olen oppinut: Juhani Merimaa

Toimitusjohtaja Juhani Merimaa, 67: "Tärkeintä on uskoa omaan tekemiseensä ja tehdä kaikki täysillä, mutta on oltava myös valmis muuttamaan suuntaa."
Teksti Satu Kärki

Olin kerran seminaarissa, missä puhuja vertasi jalkapalloa ja musiikkia toisiinsa. Onnistuminen on monen elementin tulos. Jalkapallo-ottelun draama on erilainen jokaisessa pelissä, vaikka pelaajat olisivat samat. Katsojallakin on oma roolinsa. Rockkonsertti on samanlainen elävä tilanne, jossa bändi ja yleisö kohtaavat.

Elin lapsuuteni 7 000 asukkaan Toijalassa, joka on nyt osa Akaata. Vanhempani olivat opettajia. Kävin koulua ja pelasin innokkaasti jalkapalloa. Jalkapallokausi alkoi, kun lumi suli ja kenttä kuivui. Jäin siihen koukkuun. En minä siinäkään kovin hyvä ollut. Pelasin neljännessä divisioonassa, mutta jalkapalloahan pelataan aina tosissaan tasosta riippumatta.

Halusin oppia soittamaan ja menin pianotunneille. Kun olin aikani opetellut, soitonopettaja sanoi: ”Mene vaan pelaamaan jalkapalloa.”

Muutin 18-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan. Helsingissä saattoi nähdä jonkun ulkomaalaisenkin, ainakin todennäköisemmin kuin Toijalassa. Nuoruudessani oli iso juttu, jos kävi kerran vuodessa Ruotsissa.

Yliopistossa opiskelin luonnontieteitä, matematiikkaa ja tilastotiedettä. Olin mukana Hämäläisen osakunnan toiminnassa koko ajan. Valmistuin luonnontieteiden kandidaatiksi ja elätin itseni opetushommilla 1970-luvulla. Tein sijaisuuksia kouluissa ja iltaisin tein töitä Tavastialla.

Tavastian pyörittäminen on kehittänyt sosiaalisia taitoja. Bisneksessä ei ole oikeaa tai väärää mielipidettä. Tärkeintä on uskoa omaan tekemiseensä ja tehdä kaikki täysillä, mutta on oltava myös valmis muuttamaan suuntaa. Ei ole olemassa niin hyvää ravintolaa tai festaria, ettei niissä olisi mitään korjattavaa.

Ruisrockin kautta verkostoiduimme kansainvälisesti eri järjestäjien kanssa. Vaihdamme mielipiteitä ja kokemuksia muun muassa ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Äärimmäiset sääilmiöt ovat uusi vakavasti otettava asia.

Vaimoni Leena on opettaja, nyt jo eläkkeellä. Meillä on ollut hienoja hetkiä. Lasten saaminen oli hienoa, lastenlasten saaminen samoin. On olemassa teoreettinen mahdollisuus, että ehdin vielä nähdä seuraavankin sukupolven.

Lapseni ovat kasvaneet musiikkikuvioissa pienestä pitäen. Vanhempi tyttäreni Mirva vetää nykyisin Tikettiä, ja Laura toimii opettajana. Neljästä lapsenlapsestani vanhin on ollut jo lipunmyyjänä Tavastialla ja keikallakin bändinsä kanssa. Tavastialla on myös järjestetty lasten konsertteja.

Nykyään täytyy katsoa tarkemmin, mitä suuhunsa pistää ja liikkua. Mutta ei koko ajan voi lenkkiä juosta, täytyy löytää tasapaino elämän osa-alueiden välillä.

Osallistun vuosittaiseen rock-futisturnaukseen sen verran, että saan mitalin, jos voitamme. Olen saanut olla jalkapallon näköalapaikalla HJK:n hallituksessa jo kymmenisen vuotta.

Parasta oppia on ollut opettaa taitojaan toiselle. Opetustyö kehitti kärsivällisyyttä. Jouduin pohtimaan, miten asioista tehdään mielenkiintoisia. Se harjaannutti myös kommunikointia. Opetustyössä, jos missä, pitää saada viesti perille.

Teksti: Satu Kärki

Kuva: Joonas Brandt

Julkaistu: 29.5.2015