Apu

Mitä olen oppinut: Arno Kasvi

Mitä olen oppinut: Arno Kasvi

Turkulainen puutarhaneuvos Arno Kasvi, 75: "Kaikki tieto ei ole kirjojen kansien välissä, vaan ihmisten korvien välissä."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Sanon asiat suoraan. Se on heikko puoleni, mutta toisaalta myös vahvuuteni. Uppsalassa johdin puutarhatöitä, ja alaisinani oli paitsi puutarha-alan ammattilaisia, myös sivareita ja vankilakundeja. Tulin kaikkien kanssa toimeen. Jos koulutetut puutarhurit eivät leikanneet kuusiaitaa niin kuin olisin halunnut, pistin näitä osaamattomia leikkaamaan.

Pääsin 16-vuotiaana töihin Mikkelin mielisairaalan puutarhaan. Siellä tapasin elämäni ensimmäiset sydämelliset aikuiset: he olivat vanhempia naisia, mielisairaanhoitajia. Sain heiltä arvostusta ja henkistä tukea. He laittoivat minut ulkotöiden johtajaksi, koska pärjäsin hyvin puutarhassa työskentelevien potilaiden kanssa.

Kaikki tieto ei ole kirjojen kansien välissä, vaan ihmisten korvien välissä. Täytyy olla nöyrä, kuulostella ja respekteerata vanhempaa ihmistä. Tämän ymmärsin työskennellessäni Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa. Opin siellä syvemmin puutarha-alaa ja älyttömän paljon kasveja. Nyt pystyn olemaan kasvioppaana vaikka Madeiralla ja Kiinassa. 

Onnistuin kohentamaan Suomen puutarhakulttuurin tasoa ollessani Turun kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhurina Ruissalossa. Nyt näen suomalaisissa puutarhoissa puupioneja, koristekirsikoita, valeakaasioita ja lakkipuita – näistä aloin ensimmäisenä puhua messuilla. Myös tieteellinen kokoelma voi olla esteettisesti korkeatasoinen.

Töissä ollessani minun täytyi aina keskeyttää työt kolmelta, koska televisiosta tuli  rikossarja  Columbo. Minun oli pakko saada yksi murha päivässä, jotta sain päivän aggressiot purettua. Columbo oli selkeä – monet rikossarjat ovat nykyään liian monimutkaisia. 

Pastori Janssonin mietelause ruotsalaisessa hupiohjelmassa kuuluu: ”Elämä on kuin tyhjä pussi. Se täytyy täyttää jollain.” Olen toteuttanut tätä tekemällä paljon hommia ja olemalla ulospäin suuntautunut ja ystävällinen mahdollisuuksien mukaan. Silloin on helppo saada kontakteja. 

Esimiehenä korostin sitä, että työmaalle ei saa tulla huonotuulisena pilaamaan muiden työpäivää. Se on ihan rikollista. Yksi ihminen voi myrkyttää koko homman. Parempi on jäädä kotiin, jos ei pysty olemaan ystävällinen. 

Viihdyn enimmäkseen yksin. Olen oppinut, että kodinhoidossa on tärkeää pitää makuuhuone raikkaana ja puhtaana, vaikka muu huusholli kärsiksikin. Makuuhuoneessa ollaan kuitenkin monta tuntia vuorokaudessa. Kesällä pitää olla hyttysverkko, jotta tuuli päässe puhaltamaan sisään.

Grillausvillitystä en ymmärrä. Minulle on jo lapsena opetettu, että palanut ruoka, etenkin liha, voi aiheuttaa syöpää vatsan limakalvoille. En grillaa ollenkaan.

Unelmieni puutarha on sellainen, jossa ihmisten tarpeet ja luonto nivoutuvat harmonisesti yhteen.
Kylvät, kastelet, sidot, leikkaat – kun pystyy vaikuttamaan kuin Jumala tiettyihin asioihin, saa näkymätöntä voimaa. Ihminen on puutarhassa kasvien herra.


Teksti Leena Raivio, kuva Piritta Fors

Julkaistu: 21.7.2017