Kauhistelemme aamukahvipöydissä, kun julkisuustempauksiin erikoistunut kyläkauppias sekoilee tv-studiossa, jonka lämpiössä jostain syystä tarjotaan esiintyjille alkoholia ennen suoraa lähetystä. Ällistelemme yhdessä Johanna Tukiaisen parisuhdeväkivallan uhan varjostamia ja viinanhuuruisia tv-häitä. Mietimme, miten käy Eskon ja Martinan parisuhteen. Synnytystähän pääsimme seuraamaan televisioruudusta.

Lööppiotsikoista suurin osa syntyy televisio-ohjelmien pohjalta. Verkkouutiset rakennetaan niin, että ne houkuttelevat mahdollisimman paljon klikkaajia. Meistä jokaisella on oma suosikki Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa, Idolsissa, missikisoissa, BB-talossa ja tietysti Putouksessa, jonka nuoret näyttelijät sentään ovat yrittäneet ujuttaa hahmoihinsa yhteiskuntakriittisyyttä. Eri asia, meneekö viesti perille asti.

Kun joskus heittäydymme oikein asiallisiksi ja vakaviksi, puhumme homoliitoista, maahanmuuttajista, pakkoruotsista ja Wikileaksista. Samoihin marginaali-ilmiöihin keskittyvät myös poliitikot, sillä ne ovat sopivan mustavalkoisia aiheita. Työväenpuolue ei enää julista duunarien sanomaa, vaan unelmia ja rakkautta. Kaikesta on tullut viihdettä, ja julkisuuspelin parhaiten osaava Timo Soini istuu viihdeohjelmien sohvilla kuin kotonaan.

RUNOILIJA JUVENALIKSEN mukaan Rooman kansalla oli valta käsissään, mutta keisarikaudella se luopui oikeuksistaan ja vaati itselleen vain ilmaista viljaa ja sirkushuveja. Kuulostaako jotenkin tutulta?

Näin vaalien alla meilläkin on hetken aikaa valta käsissämme, mutta tyydymmekö sittenkin vain leipään ja sirkushuveihin? Olisiko jo aika puhua köyhistä, työttömistä, sairaista, vammaisista, mielenterveysongelmaisista ja vanhuksista? Mitä mieltä olemme perusturvasta, eläkkeistä, terveydenhuollosta, saattohoidosta, veroista, Natosta ja ydinvoimasta? Mihin unohdimme ilmastonmuutoksen?

Vaaleihin on aikaa runsas kuukausi. Vielä ei ole myöhäistä ottaa selvää siitä, kuka ehdokas mitäkin asiaa ajaa. Senhän voi tehdä viihdyttävästi vaikka vaalikoneella.