Apu

Missejä kahdessa sukupolvessa

Missejä kahdessa sukupolvessa

Missivuosi ja vanhempien ero ovat lähentäneet Bea Toivosta ja Marja Kinnusta. Äiti ja tytär kruunattiin Miss Suomeksi 30 vuoden välein.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Kun Bea Toivonen, 22, kruunattiin viime toukokuussa Miss Suomeksi, kuuluisat missikyyneleet tulivat oikeastaan vasta, kun hän tavoitti äitinsä Marja Kinnusen, 51, katseen.

Samalla hetkellä kaksikko teki historiaa, sillä Bea ja Marja ovat ainoat äiti ja tytär, jotka ovat molemmat kruunattu Miss Suomeksi. Marjan missivuosi oli 1985, ja moni asia missiorganisaatiossa ja maan kauneimpana olemisessa on muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. 1980-luvulla Miss Suomelle oli varattu monta isoa sopimusta, jotka pitivät Marjankin kiireisenä koko vuoden.

– Oli iso asia parikymppiselle tytölle, kun puolitoista kuukautta valinnan jälkeen tuli ensimmäinen iso tili. Että tästäkö voi ihan tienata, Marja muistelee.

Beasta missillä voisi nykyään olla missivuoden aikana enemmänkin hommia.

– Vuosi on mennyt todella nopeasti. Ne keikat, jotka olen tehnyt, ovat olleet sellaisia kuin missillä kuvittelinkin olevan. Tykkään tehdä paljon asioita, joten töitä olisi voinut olla enemmän. Missiorganisaatio voisi olla tytön tukena enemmänkin vuoden aikana.

Tavallaan Bea on totutellut julkisuuteen koko elämänsä, sillä hänen isänsä Harri Toivonen on tunnettu rallikuljettaja. Isän edesmennyt velji Henri oli yksi lajin huippuja, ja veljesten isä Pauli voitti rallissa aikoinaan Euroopan mestaruuden.

Miss Suomen ja Harrin suhde ja avioliitto herättivät aikanaan kiinnostusta. Pari avioitui vuonna 1989, ja seuraavana vuonna syntyi Bean isosisko Fia. Marja oli tyttärien syntymän jälkeen kymmenen vuotta kotona.

Bea arvelee eläneensä Tuusulan-kodissa aika tavallisen lapsuuden.

– Oli meillä tietysti välillä cooleja juttuja, pääsimme kutsuvierasensi-iltoihin ja muihin tapahtumiin. Muuten julkisuutta ei juuri huomannut. Monet parhaista kavereistani olen tuntenut jo nelivuotiaasta, eivätkä he välittäneet perhetaustastani.

Bea oli lapsesta asti enemmän äidin tyttö. Molemmat pitivät kauniista asioista ja shoppailusta. Bea oli luonteeltaan rauhallinen ja päättäväinen lapsi. Joskus hän saattoi tulistua, mutta leppyi itsekseen. Fia jakoi enemmän isänsä mielenkiinnon kohteita.

– Olimme perheen kanssa lomalla Lontoossa kiertelemässä kaupungilla, kun Harri ja Fia sanoivat, että heille riittää. Me olimme Bean kanssa vasta päässeet alkuun ja huokasimme helpotuksesta, kun saimme jatkaa kahdestaan, Marjaa naurattaa.

Kotivuosina Marja opiskeli iltakoulussa merkonomiksi ja työskenteli miehensä yrityksessä, kun tytöt olivat vanhempia. 2007 hän valmistui terveydenhoitajaksi ja tekee työtä Tuusulassa.

Bea asui vielä kotona, kun vanhemmat erosivat vuonna 2011.

– Olin tehnyt eroa henkisesti pidempään, mikä ei ollut jäänyt lapsiltakaan huomaamatta, Marja sanoo.

Bea nyökyttelee vieressä.

– Ero ei tullut minulle yllätyksenä. Se oli ollut pitkään ilmassa, joten se oli varmaan kaikille osapuolille helpotus.

Bea muutti eron jälkeen äitinsä kanssa uuteen asuntoon. Fia jäi asumaan isän kanssa vanhaan kotiin.

Jyväskylästä muutettuaan Bea on käynyt kylässä myös usein isänsä luona.

Bean missivuosi on lähentänyt äitiä ja tytärtä.

Bea kokee, että äiti on ollut vuoden aikana suurin tuki ja turva. Ennen kruunajaisia Bea työskenteli parturi-kampaajana Jyväskylässä. Kesällä hän erosi poikaystävästään ja muutti Keravalle.

Äidin luo Vantaalle ei ole pitkä matka. Sinne Bea saattaa hurauttaa missiautollaan iltaisin saunomaan ja juttelemaan. Kaksikko soittelee päivittäin.

– Soitan ensimmäisenä äidille, jos minulle on tapahtunut jotain pahaa tai hyvää. Koen olevani etuoikeutettu, koska minulla on äitinä ihminen, joka on käynyt läpi tämän saman rumban.

Kaksikko on jutellut paljon julkisuuteen liittyvistä asioista. Marjaa kauhistutti aluksi, millaiseen höykytykseen nykymissit joutuvat.

– Omana aikanani julkisuus oli hyvin viatonta. Nyt sitä on enemmän, samat jutut ovat esillä monessa eri mediassa. Universumeiden jälkeen mietin todella, missä kulkee raja. Miten ihmiset keksivät keskustelufoorumeilla niin paljon negatiivista sanottavaa?

Bea kertoo olleensa missivuonna normaalia stressaantuneempi. Hiukset ovat sananmukaisesti tippuneet päästä.

– Äitiraukka joutuu kuulemaan aina minun purkaukset. Huomaan myös muistuttavani päivä päivältä enemmän äitiä.

Myös Marja on vaistonnut tyttärensä stressin.

– Olen ollut huolissani, kuten kuka tahansa äiti on huolissaan lapsestaan. Koen olevani äitinä normiäiti, rauhallinen ja turvallinen tyyppi.

Bea saa palautetta myös sosiaalisen median kautta.

– Aina riittää myös epäasiallisia kommentoijia. Kun laitoin Instagramiini kuvan uima-altaasta ja palmusta Miamissa, joku oli kommentoinut, että älä läski huku altaaseen. Poistin kommentin, sillä en halua kylvää negatiivisuutta eteenpäin.

Ennen missivuottaan Bea ehti toimia  mallina. Osallistumisesta Miss Suomi -kilpailuun oli joskus puhuttu kotona, mutta asia oli jäänyt, kunnes Bea yhtenä päivänä ilmoitti äidilleen ilmoittautuneensa esikarsintaan.

– Mietin asiaa todella kauan, ennen kuin ilmoittauduin.

Marjasta tyttären osallistuminen ja myöhemmin voitto tuntuivat absurdilta. Vuoden aikana hänestä on ollut myös kiinnostavaa seurata alaa taas lähempää. Tammikuussa Marja matkusti viikoksi Miss Universum -kilpailuihin tukemaan tytärtään. Hauska sattuma oli, että kilpailut järjestettiin samassa kaupungissa kuin Marjan missivuonna, eli Miamissa.

– Meitä oli siellä nyt kuusi suomalaista ja kannustimme kurkkumme käheiksi. Jännitin enemmän Bean kuin aikoinaan itseni puolesta. Oli jännä hahmottaa, että tuollaisella isolla lavalla minäkin nuorena olen kulkenut.

Bea muistelee kilpailuja jälkeenpäin kivana, mutta raskaana kokemuksena. Kommelluksiakin sattui.

– Matkatavarani olivat hukassa neljä päivää. Asuin Miss Norjan kanssa. Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa, olin alasti peiton alla, sillä minulla ei ollut edes yöpaitaa. Huutelin peiton alta, että hei, olen Bea Suomesta, enkä voi tulla pois, koska olen alasti, sillä lentoyhtiö hukkasi matkalaukkuni. Meistä tuli sittemmin hyviä ystäviä.

Äiti ja tytär eivät sen sijaan ehtineet Miamissa juuri näkemään. Universum-kilpailijat olivat tarkan seurannan kohteena. Bussilla kuljettiin poliisisaattuessa, eikä edes hissiin saanut mennä yksin. Bealla oli vain yksi vapaailta, jolloin hänen äitinsä kävi lupalappua vastaan hakemassa hänet syömään.

– En olekaan aikaisemmin joutunut lunastamaan tytärtäni mistään, Marja naurahtaa.

Bea ei huomannut tyttöjen välillä kateutta. Sen sijaan Suomessa kritisoitiin hänen fantasia-iltapukuaan, kun Bea ei selvinnyt kilpailussa 15 parhaan joukkoon.

– En tiedä, olisiko palaute ollut toisenlaista, jos olisin sijoittunut. Itse olin todella tyytyväinen näyttävään pukuuni.

Yksi asia järjestelyissä Beaa ja Marjaa kummastutti. Kun finalistit olivat ratkenneet, takahuoneeseen katettiin pöytä täyteen pizzaa, karkkeja, sipsejä ja muuta roskaruokaa.

– Tytöt suorastaan hyökkäsivät herkkujen kimppuun nyt ei ole enää mitään väliä -asenteella, Bea kertoo.

Molemmat naiset ovat tyytyväisiä elämäänsä. Marjalla on perhevuosien jälkeen enemmän aikaa itselleen. Hän on asunut pian vuoden avoliitossa musiikkialalla työskentelevän Speedy Saarisen kanssa.

– Minulla on ihana parisuhde ja minulla on tällä hetkellä hyvä olla.

– Olet sen kyllä ansainnutkin, Bea toteaa.

Missivuoden jälkeen Bea toivoo, että hän voisi työskennellä kameran molemmilla puolilla. Mallin ja meikkaaja-maskeerajan työt kiinnostavat. Myöskään muutto ulkomaille ei ole mahdoton ajatus.

Bea on tapaillut syksystä asti englantilaista muusikko-näyttelijä Jesse Smithiä, joka esiintyy Westendissä Thriller-musikaalissa. Hänellä on ollut myös rooli Harry Potter -elokuvassa yhtenä Tylypahkan oppilaista.

– Pääsin kerran musikaalin kulisseihin seuraamaan maskeerajan työtä. Se oli todella mielenkiintoista. Meillä on vielä etäsuhde, jota hoidamme lähinnä Skypen kautta. Mutta kyllä muutto Lontooseen kiinnostaisi. Etenen nyt kuitenkin askel kerrallaan.

Marjaa tyttären muuttoajatukset eivät harmita, sillä Lontoo on aina ollut yksi hänen lempikaupunkejaan.

– Minulla oli 80-luvulla olo, että tähän kaupunkiin voisin muuttaa. Tulen oikein mielelläni usein Bealle kylään. Lontoossa jopa tihkusade on kotoisaa.

Voimme ehkä kuvitella äidin ja tyttären kulkemassa Lontoon ostoskaduilla. Kaikessa rauhassa.

Teksti: Emilia Saloranta

Kuvat: Petri Mulari

Julkaistu: 10.4.2015