Apu

Mirja Pyykkö: Miksi tehdään tv-ohjelmia, joissa nuoriso juotetaan känniin?

Mirja Pyykkö: Miksi tehdään tv-ohjelmia, joissa nuoriso juotetaan känniin?
Mirja Pyykkö kertoo periaatteensa. Entinen tv-toimittaja ärsyyntyy tosi-tv-ohjelmista, joissa kännisiä nuoria käytetään hyväksi.

Mirja Pyykkö, jatka lausetta: Vapaamielisyys menee liian pitkälle...

... kun tehdään televisio-ohjelmia, jotka perustuvat siihen, että nuoriso juotetaan känniin ja sitten katsotaan, miten he toimivat. Aikuiset ihmiset tekevät näitä ohjelmia! Se ei ole edes vapaamielisyyttä vaan hyväksikäyttöä.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla lääkäriksi. Lapsuus meni sairaalaympäristössä isän töiden takia. Leikin lääkäriä, ja minulla oli oma instrumenttikaappi, jossa oli lasihyllyt. Kun siihen laski instrumentin, se kilahti juuri oikealla tavalla. Kaverini kanssa olimme vakiovieraat Oulun Diakonissalaitoksen röntgenjonossa, yleensä päästiin sitten viimeisenä. Minulla on Suomen röntgenkuvatuimmat kädet. Silloin ei tajuttu röntgensäteiden vaaroja.

En enää nykyään suutu, kun ihmiset, joilla ei ole koiraa, arvostelevat ja neuvovat, miten koiranomistajan pitäisi koiransa kasvattaa. Jos ei ole koiraa kasvattanut, ei voi tajuta kaikkea. Minulla on viides koira, mutta en vieläkään osaa.

Teini-iässä ihailin erityisesti Françoise Sagania, hän antoi uudenlaisen, feministisen naisenmallin. Tiukan uskovaisen perheen lapsena piti tietenkin rikkoa kaikki rajat: polttaa tupakkaa, soittaa linja-autoaseman levyautomaatista Paul Ankaa ja Elvistä ja lukea Myklen Laulu punaisesta rubiinista.

Minun Jumalani oli lapsena äärettömän ankara. Jumalasta syntyi sellainen kuva, että hän kyttää selän takana. Joten se siitä Jumalasta!

Nykyajan parhaita puolia on se, että yhä useammin törmää nuoriin ihmisiin, joiden kanssa voi jutella kaikista maailman asioista ilman ennakkoluuloa tai torjuntaa. On hirveän kiva puhua nuorten kanssa ja huomata, kuinka fiksuja he ovat.

Ihmettelen suunnattomasti, miten meillä on varaa siihen, että busseja ja ratikoita ajavat ulkomaalaistaustaiset insinöörit ja arkkitehdit. Tuhlaamme heidän osaamistaan töihin, jotka eivät ole heidän varsinaisia töitään. Emme osaa hyödyntää sitä osaamista, jota maahanmuuttajilla on.

Minuun jäi pysyvät jäljet siitä, että synnyin sodanjälkeisessä ajassa. Vanhemmat olivat olleet rintamalla. Kun isä oli sairaalan talouspäällikkö, lasten vanhemmat kertoivat ongelmistaan minulle siinä toivossa, että välitän ne isälle. Kun sitten aloitin nuorena toimittajana, tuli iso ristiriita meidän ja sodankäyneen sukupolven välille. Halusimme puuttua eriarvoisuuteen, mutta vanhemmat kokivat, että olimme tyytymättömiä kaikkeen, mitä he olivat saaneet aikaan, vaikka he olivat säilyttäneet Suomen itsenäisyyden.

Jos olisin mies ja katsoisin uutisia, hämmästyisin, kuinka paljon naisia on asiantuntijoina ja päättävillä paikolla.

Seuraavan Nobelin rauhanpalkinnon jättäisin antamatta, kun katson Syyria-dokumentteja.

Nautin suunnattomasti pienistä hetkistä, jolloin tuntuu, että nyt kaikki on kohdallaan, ei tarvitse huolehtia mistään. Usein tulee huolehdittua toisarvoisista asioista, ja sitten tuleekin isompi murhe. Silloin huomaan, että voisi olla murehtimatta pikkujuttuja.

Julkaistu: 29.7.2020
2 kommenttia