Apu

Millainen johtaja olet, Minna Haapkylä? – ”Toivottavasti jämpti ja kuunteleva – yksinvaltiuteen en usko missään”

Millainen johtaja olet, Minna Haapkylä? – ”Toivottavasti jämpti ja kuunteleva – yksinvaltiuteen en usko missään”
Minna Haapkylä kyllästyi näyttelemiseen ja siirtyi kameran edestä sen taustalle.
Julkaistu: 26.9.2021

Arvostetun näyttelijänuran tehnyt Minna Haapkylä vaihtoi kokonaan alaa, kun unelmat näyttämöllä olivat toteutuneet. Hän kuitenkin pysyi kulttuurin ja esittävän taiteen parissa ja opiskeli elokuva-­alan tuottajaksi. Nyt hän kehittelee ­kansainvälisiä produktioita ja nauttii siitä, kun muut saavat loistaa.

Aloitit uuden uran Rabbit Filmsin draamapäällikkönä kolme vuotta sitten. Millaisia vuodet ovat olleet ja millainen pomo olet?

Ensimmäinen vuosi meni kaiken kehittelyssä, sillä aloitimme ihan nollasta. Nyt meillä on tulossa esimerkiksi sarjat Made in Finland ja Munkkivuori, joissa on kansainvälinen levitys, sekä Aleksi Salmenperän Kupla-elokuva.

Made in Finland kertoo Nokian alkuajoista, kuten gsm:n kehityksestä, Ollilan noususta ja Motorola-oikeudenkäynnistä – niistä yksittäisistä pienistä ihmeistä, jotta Nokian maailmanvalloitus oli ­mahdollista.

Pomona olen toivottavasti jämpti ja kuunteleva. En usko yksinvaltiuteen missään ­muodossa, että sellainen tapa tuottaisi parasta lopputulosta. Paras mahdollinen taideteos syntyy keskustelun ja ihmisten lahjakkuuden arvostamisen kautta. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki saavat päättää.

Minulla on ollut ihan sairaasti ­opettelemista ja teen koko ajan virheitä. Silti konseptien kehittelyssä olen ­parhaimmillani ja luovimmillani.

Olet kertonut kyllästyneesi jossain vaiheessa näyttelemiseen. Mitä tapahtui?

Olen näytellyt noin 20 vuotta ja sain tyydytetyksi jo monta vuotta sitten unelmani sillä saralla. En keksinyt enää, mitä muuta haluaisin.

Toisilla näyttelijöillä on kauaskantoisia haaveita kansainvälisestä urasta tai vaikka Oscarista, mutta itse koin unelmani täyttymyksen, kun sain näytellä Ranskassa.

Olin Cannesissa kilpasarjassa ranskalaisella elokuvalla, mikä oli ihan mieletöntä. En halunnut sitä kuitenkaan lisää, sillä enimmäkseen oli rasittavaa olla vieraassa maassa yksin, kommunikoida vieraalla kielellä ja järjestää esimerkiksi lastenhoitoa tai etsiä lääkäriä.

Tykkäsin näyttelemisestä, kunnes en enää tykännyt. Sitten oli vaikea löytää enää motivaatiota.

Nyt tuntuu ihanalta olla taustalla ja antaa toisten loistaa, vaikka olen minä toisinaan vieläkin kameran edessä. ­Kuplassa näyttelen aika ison roolin.

”Mihinkään korkeampaan johdatukseen en usko. Minulla on ollut hirveästi onnea mukana kaikessa, mitä olen tehnyt.”
– Minna Haapkylä –

Mistä keksit hakea opiskelemaan uuteen ammattiin?

Halusin hallita kokonaisuuksia ja mennä syvemmälle, mutta mietin vuosia, mitä haluaisin tehdä.

Tajusin heti, että tässä se on, kun näin ilmoituksen tuottajan maisteriopinnoista Aalto-yliopistoon. Pelkäsin alussa, että ihmiset pitävät minua näyttelijänplanttuna ja nauravat minut ulos sieltä. Onneksi sain kaiken tarvitsemani avun ja tiedon.

Uskon siihen, että asioita ei saa toivoa randomisti, koska ne voivat toteutua. Niin minulle on käynyt.

Elämän suuntaa kannattaa makustella takaraivossa. Uskon, että asiat menevät usein niin kuin on tarkoitus, mutta kaikessa on aina mukana onnea ja sattumaa.

Mihinkään korkeampaan johdatukseen en usko. Minulla on ollut hirveästi onnea mukana kaikessa, mitä olen tehnyt.

Teet hyväntekeväisyyttä ja olet päässyt matkustamaan Unicefin mukana Länsi- Afrikan Sierra Leoneen. Millaisia ­ajatuksia se herätti?

Se oli mieletön, avartava kokemus ja olen iloinen, että ehdin Afrikkaan ennen korona-aikaa.

Lahjoitin aiemmin rahaa järjestöille selvittämättä mihin se menee ostaakseni itselleni hyvän omantunnon.

Pohdin kyynisenä, että mihin tämäkin raha menee, varmaan järjestön kuluihin.

Kelkkani kääntyi täysin, kun näin paikan päällä mihin apu menee, oli kyse sitten synnytysosastosta tai neuvola­palveluista.

Koko Afrikka on valtavan ongelmallinen kaiken sorron seurauksena ja ihmiset kiistelevät, miten pitäisi auttaa parhaiten. Ennen kuin joku sen Graalin maljan ­löytää, ei voi tehdä muuta kuin auttaa niin hyvin kuin pystyy.

Tunnen nyt oikeasti hyvää omaatuntoa, että apuni menee perille.

Siitä voi oikeasti olla ylpeä ja soisin sen tunteen jokaiselle suomalaiselle. Sinne antamasi raha menee oikeasti perille ja sillä tehdään hyvää.

Sinut tunnetaan innokkaana saunojana ja olet myös Suomen Saunaseuran jäsen. Mikä löylyissä kiehtoo?

Rentoudun saunassa ja kun menen seuran tiloihin, on kuin ulkomailla olisi. Käyn myös uimassa joka kerta säästä riippumatta.

Nyt korona-aika on rajoittanut saunomistani todella paljon, kun saunalle ei ole saanut tuoda vieraita.

Yksin on vähän tylsää saunotella, mutta yleensä pyrin käymään pari kertaa ­viikossa löylyissä.

Kerro jokin salaisuutesi.

Olen löytänyt ilmaisista kirjankierrätyspisteistä 80-luvun kepeitä teoksia, joiden nimi on aina tyyliin ”Jumalainen pahuus” tai ”Kultainen kimallus”.

Se on kuin lukisi Kauniita ja rohkeita, ja ne ovat aivan mahtavia!

Olen katsonut näitä teini-iässä jo kirjastossa salaa, sillä niiden kansissa on usein uhkearintaisia naisia. Joanna ­(puoliso) ihmettelee, miten voin lukea ­sellaista roskaa, mutta mielestäni ne ovat aivan ihania.

Kultaa, timantteja ja yksityiskoneita riittää, kirjoissa ei ole mitään kohtuutta, tasa-arvosta tai ihmisoikeuksista puhumattakaan.

Minna Haapkylä

  • Syntyi: 10.6.1973 ­Helsingissä.

  • Asuu: Helsingissä.

  • Perhe: puoliso ja kaksi poikaa.

  • Harrastaa: lukemista, sudokuja ja chi kungia.

  • Ajankohtaista: Made in Finlandin ja Munkkivuoren kuvaukset, Kupla ensi-illassa talvella.

Kommentoi »