Alkukesä. Tuore asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen, 46, tarinoi nimityspäivänsä keveämmässä tiedotustilaisuudessa, että hän on ollut lähiöläinen lapsuudestaan lähtien ja on edelleen.

Lähes samaan syssyyn Viitanen hoksasi, että kuin varkain tuli keksityksi idea: lähiökierros.

Lähiöt ovat 1,5 miljoonan suomalaisen koti ja siksi sopiva tapa aloittaa kontolle osuneen hallintoalueen perkuu.

Lähiöissä pääsisi liki ihmistä, ministeri makusteli.

Niinpä rattaat ympäristöministeriössä pyörähtivät, ja jo elokuussa hyrisi käyntiin energinen kiertue työnimellä Viitasen lähiöviitoset. Demariministeri jalkautui kuuntelijaksi viiden kaupungin lähiöihin.

Kotka, Lahti, Turku, Vantaa, Tampere. Karhuvuori, Liipola, Varissuo, Myyrmäki ja Martinlaakso, Tesoma.

Mitä 1960-luvulla syntynyt ministeri näki ikäisissään lähiöissä?

Karhuvuori, Kotka. Haltijantie 6:n luona asfalttiin painuvat reilusti ylipainoisen miehen valkoiset lenkkitossut. Lähiöasukin asun täydentävät siniset verryttelyhousut, vihreä t-paita, harmaa huppari ja musta lippis.

Eteenpäin hän etenee katse jalkakäytävässä, vaikka ministeri Pia Viitanen seurueineen kulkee samaan suuntaan kadun toisella puolella.

Ministerin kanssa pari sanaa vaihtava eläkeläisrouva ei tahdo julkisuuteen nimeään, mielipiteensä kyllä.

– Taloomme muutti juuri kaksi mustaa perhettä, ja meillä on niiden lapsille hyvät leikkipihat. Mie hyväksyn heidät ja venäläisetkin, jotka maksavat maksunsa ajallaan. Kaikki eivät siedä ulkomaalaisia, hän sanoo.

Täysharmaaseen ulkoilupukuun sonnustautunut suomalaisveteraani nousee verkalleen alikulkutunnelista. Läpinäkyvä muovipussi paljastaa päivän ostoksiksi valmiskääretortun ja puolen litran maitotölkin.

Tunnelissa ministeriä vastaan tulee kolme nuorta. Kullakin on kädessään oluttölkki, ja puheiden keskeinen sisältö ovat tiuhaan toistuvat v-sanat.

Kahdesta äidistä toinen työntää lapsensa pientä pyörää, toisen jälkikasvu on vielä rattaissa. Molemmat puhuvat venäjää. Ostoskeskuksesta löytyy kirpputori, Punainen Risti, apteekki, Toto-kioski, taksien taukotila ja vitosen lounaita tarjoava BarBaari.

Tesoma, Tampere. Raiskionkatu 5:n kohdalla Seppo Sandelin ehdottaa ministerille sanan lähiö hylkäämistä.

– Lähiö on 60-luvun merkonomien keksimä myyntinimi, josta nykyisin tulee mieleen slummi. Kun emme enää puhu neekereistä tai mustalaisista, lähiökin olkoon kaupunginosa.

Viitanen ei ota kantaa Sandelinin ehdotukseen, vaan keskittyy arkkitehti Hanna Montosen selvityksiin Tesomalle suunnitellusta täydennysrakentamisesta.

Yksi kiertokävelyn seuraajista arvelee puoliääneen,   että kaupunkien kehittämistä ohjaava usko liikenteen ja ihmisten jatkuvaan lisääntymiseen on naurettavaa.

Tesomajärven koulun kentällä hetken huomion saa legendaarinen Leijona-puolustaja Timo Jutila.

Täällä pikkunappulana ”Juti reenasi syätöt”, joilla irtosi MM-kulta Tukholmassa 1995.

Uudenlaista ammattikuntaa edustaa kortteli-isäntä Roope Karioja, jolle  ministeri Viitanen intoutuu muistelemaan omaa lapsuuttaan ja vielä tuolloin joka talossa näkyneitä talonmiehiä.

Karioja on tietynlainen pilotti Talonmiehet takaisin -kampanjassa. Vielä tosin ei ole koulutusputkea, josta kortteli-isäntiä pulpahtelisi lähiöihin vaikkapa ilmaisten lähiöpyörien lainaamista organisoimaan.

– Lähiöpyöräidea kirjataan ja mahdollisesti monistetaan eri puolille Suomea, ministeri Viitanen lupaili.

Ristimäenkatu 35:ssä palveleva Wihreä Puu tarjoaa keskiviikkoisin ikäihmisten tuolijumppaa.

Ristimäenkatu 36:n takapihalla, tuhdin pajun alaoksilla roikkuvat kymmenvuotiaat Vladislav ja Dennis.

– Tesoma on hieno paikka, he sanovat.

Karhuvuori, Kotka. Palloiluhallin kahvilaan kerääntyneet lähiöläiset kuulevat ministeri Pia Viitasen valinneen kierrokselleen Karhuvuoren, koska se on omintakeinen lähiö.

Moni vanhempi kertoo, että luonnonläheisen ympäristön ja meren läheisyyden vuoksi Karhuvuori on ollut hyvää seutua kasvattaa lapset.

Terveyskeskuksen siirtouhkasta asukkaat eivät pidä. Arvelevat vain, että kai yksi lääkäri voi ajaa

Karhuvuoreen siinä missä Kotkan sairaalallekin. Silloin kymmenien karhuvuorelaisten ei tarvitse etsiä kyytiä.

Kun posti meinasi karata, asukasyhdistys taisteli sen jäämään. Karhuvuoressa toivotaan, että asukkaat voisivat yhä enemmän suoraan päättää oman lähiönsä asioista kaupungin johdon kanssa.

Pienemmistä huolista esiin nousevat kukkaistutusten tuhoamiset. Joku ehdottaa japaninhappomarjaa, koska sen runsaat piikit hankaloittavat repimistä.

Valittamista on homekouluista. Yksi koulu on vastikään suljettu. Korjaustarvetta alkaa ilmetä myös 40. ikävuotensa ylittäneissä asuintaloissa. Remontteihin huudetaan valtiota apuun.

Positiivinen tarina näkyy urheilu-uutisissa. Kotkan maineikas KTP hassuttelee koripallon SM-sarjassa vastustajiaan nimenomaan Karhuvuoressa.

Tesoma, Tampere. Ala-asteen juhlasaliin yleisötilaisuuteen kokoontuu parisataa kuulijaa.

Pormestari Anna-Kaisa Ikonen toivottaa ministerin tervetulleeksi ja muistuttaa, että Tesoma oli Tampereen ensimmäinen lähiö. Nyt siellä puhaltaa kehittämisen tuuli.

– Lähiöitä ei rakennettu 40 vuoteen, kunnes vastikään aloitettiin Vuores. Tesoman haasteita ovat suunniteltu täydennysrakentaminen, asukkaiden ja palveluiden lisääminen sekä lähijunayhteys.

Kun Tampereen kaupungin tilaajajohtaja Kari Hakari heijastaa juhlasalissa Tesoman tulevaisuuden hienona tarinana, pihassa vietetään arkista välituntia.

– Eemeli, Konsta, Anniina, kaverit huutelevat.

Huppari on hallitseva vaate, ja useimmilla koululaisilla on huomiota herättävän iso reppu.

14-vuotiaiden poikien parvi sorisee puhetta. Joku istuu syrjemmällä yksin. Limsapullojen loppuja hörpitään, mutta kännyköiden kanssa raplaa yllättävän harva.

Rehtori Panu Pitkänen iloitsee ministerivierailun yleisölle, että nyt 384 oppilaan koulu kasvaa tuota pikaa viisisataapäiseksi ja uusi rakennuskin valmistunee vuonna 2017.

Koulun oppilas Pyry Leinonen kertoo, että nuoret haluaisivat viettää aikaa kotikaupunginosassaan.

– Jos haluamme pysyä Tesomalla, nyt ainoa mahdollisuus on hengailla kaupan kulmilla.

Dosentti Liisa Häikiö Tampereen yliopistosta esittelee Oma verkko -hanketta, joka selvittää toimintamallia Tesomalla. Edelliset tutkimukset ovat 1990-luvulta.

Tesoma, Tampere. Heraldikko Harri Rantanen, 59, asui kymmenvuotiaaksi omakotitalon vintillä. Nelilapsisen työläisperheen pieneen kotiin kannettiin vesi kaivosta ja puut liiteristä.

– Kun vuonna 1965 muutimme vastavalmistuneen elementtikerrostalon neliöön Tesomalle, vesi tuli kraanasta lämpimänä ja oli kylpyamme.

Pian täyttyy 50. vuosi Tesomalla.

– Lapsuuden suunnistuspoluilla taivallan yhä, ja marjamättäät ovat entisellään runsaina.

Rantanen tuntee juurensa. Tuossa on kivi, johon lämäiltiin kiekkoa, ja tuossa rinne, johon rakennettiin hyppyrimäki. Mäkiautot rakennettiin itse. Tesomajärven rannat tulivat tarkkaan uiduiksi jo lapsena.

– Kavereita riitti aina ulkona. Ja jos ei ollut, käytiin soittamassa ovikelloa. Silloin vielä kyläiltiin ennalta sopimatta, sillä vain harvoilla edes oli lankapuhelinta.

– Yhteisö oli turvallinen, ja perheet tasaisesti köyhiä.

Rantanen hymyilee, että vaikka hiuksissa on jo viimeinen väri ja ikää sekä mahaa on liikaa, Tesoma tuntuu edelleen sopivalta kotipaikalta.

– On luonto, tietty rauha ja tarpeelliset palvelut.

Karhuvuori, Kotka. Liikealalta eläköitynyt Liisa Rask, 76, tuli 15-vuotiaana Savosta Kotkaan, missä hän asui pitkään tyytyväisenä. Työ vei Espooseen kahdeksaksi vuodeksi ja Rovaniemelle seitsemäksi.

Vuonna 2002 Rask halusi palata kotoisaan Kotkaan.

– Paluu oli helpotus sen jälkeen, kun olin kokenut upeat ja sivistyneet pääkaupunkiseudun ihmiset sekä lappilaisten kansainvälisyyden ja kateuden.

Rask on aktiivinen liikkuja Karhulan Ladun hiihtojaostossa.

Parasta Karhuvuoressa ovat luonto ja ihana asuinympäristö kerrostalon kolmannen kerroksen päätyhuoneistosta avautuvine näköaloineen – aivan meren tuntumassa.

– Kotkassa kyllä pärjää, mutta lillukanvarsiin täällä ei kannata sotkeutua.

Tesoma, Tampere. Ministeri Pia Viitanen on vartti sitten päättänyt lähiökierroksensa.

– Kyllä kannatti, hän vastaa kuukauden urakasta.

– Lähiöt ovat lähellä sydäntäni. Vastaus on sama kuin kierroksen alussa.

Ensi töikseen Viitanen kehuu budjettiin saatua 115 miljoonan euron käynnistysavustusta erityisesti lähiöiden peruskorjauksiin. Avustus saa olla kymmenen prosenttia remontin hinnasta, joten kyseessä on yli miljardin euron sijoitus remontointiin.

Mutta rahalla ei kaikkea korvata.

– Eriarvoistumisen torjuminen ja turvallisuuden lisääminen muiden muassa valaistuksen ja sosiaalisten talkkarien avulla lisäävät asumismukavuutta.

Katse tulevaan merkitsee täydennysrakentamista, lisää lähiöasukkaita ja heidän myötään palveluja. Porukat lähiöissä ovat kuulolla, ministeri Pia Viitanen.

*****

Tesoma

Karhuvuori

Teksti Hannu Koskela, kuvat Timo Pyykkö,

Vanhat kuvat Tampere-seuran kuva-arkisto