Puheenaiheet
Apu

Minä, Frederik

Minä, Frederik

Lavalla hän naurattaa naisia. Kulissien takana Ilkka Sysimetsä yllättää. Hänen lapsuutensa oli täynnä pelkoa ja väkivaltaa. Monia möhlimisiään Reetu katuu.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Huonoa tuuria. Frederikinä tunnetun Ilkka Sysimetsän 70-vuotishaastattelu ei ala suunnitellusti. Thaimaasta juuri palannut Sysimetsä lähettää haastattelua edeltävänä päivänä tekstiviestin, että hänellä on denguekuume.

”Mutta tulen vaikka pää kainalossa”, viestissä lukee.

Kun tapaamme, pistän käden showmiehen otsalle. Ei kai hänellä ole edelleen korkea kuume?

Hänellä on yllään huppari ja toppaliivi, mutta kuvausta varten tarvitsemme glitteriä, josta 1970-luvulla junttidiskon kuninkaaksi nousseen Frederikin imago on tehty.

– Tyttäreni pyysi kerran lupaa viedä vaatteitani kirpparille. Ja möi kaikki hienot 1970-luvun haalarini, kun kauppa kerta kävi, Sysimetsä virnistää.

Ajamme  keravalaiseen ArtistiAsu-liikkeeseen, jossa Frederik ja hänen esiintymislookinsa tunnetaan. Ajomatkan aikana radiossa soi Suomipop.

Apukuskin paikalta on helppo mittailla kuskin käytöstä, samoin kuin tarkkailla sitä, kuinka levein hartein artisti astelee luottoliikkeeseensä.

Sysimetsälle kaikki vaatevalinnat ovat ookoo. Ennakkoluulo mahtisonni Frederikistä alkaa haihtua. Vai johtuisiko Sysimetsän itseään korostamaton käytös kuumeen rippeistä?

Mielikuvani hänestä on piirtynyt parin vuoden takaisella Levin-keikalla: ne voimakkaasti provosoivat spiikkaukset. Tsingis Khan, Sheikki Ali Hassan, Tule tyttö kyytiin, Miesstrippari. Naisvaltainen yleisö. Lavalle lentelevät pikkuhousut.

Matkalla  kuvausstudiolle keskustelumme kääntyy Ilkka Sysimetsän isään: Kansallisoopperan laulajaan ja taitavaan graafikkoon, jonka kynän jälkeä ovat muun muassa Helsingin olympialaisten julisteet.

Poika jatkoi isänsä ammatissa, opiskelihan Sysimetsäkin ensin mainosgraafikoksi.

Sysimetsän lapsuus oli niin täynnä kuria ja pelkoa, että välillä pieni poika toivoi jopa isänsä kuolemaa.

– Istuimme pikkusiskon kanssa paljon rappukäytävässä paossa. Isä hakkasi äitiä, meitä ja lennätti muuriin huonekaluja.

Poika ei muista isänsä koskaan halanneen häntä. Pianoa Sysimetsän oli sen sijaan soitettava, ja paljon.

Välillä isä tarkkaili poikansa edistymistä puhelimitse: jos isä kuuli yhdenkään virheen, poika sai tunnin tai kaksi lisäläksyä.

– Pianoon en ole aikuisena koskenut, koska olin jo aiemmin niin paljon itkenyt ja soittanut, Sysimetsä sanoo autonratin takaa Keravan ja Helsingin välillä.

Viinamäen miesten meininki inhotti Ilkka Sysimetsää lapsena niin, että hän vannoi, että ei tulisi itse pulloon koskemaan.

– Ihan pienenä olin kamalan ujo. Äiti vei minut 5-6-vuotiaana Lumikin ja seitsemän kääpiön koe-esiintymiseen ja pääsin Nuhanenäksi, koska osasin aivastaa.

Teinivuosien kitarabändi vahvisti nuoren komistuksen itsetuntoa, vaikka ennen lavalle menoa kuvaan kuuluivat myös rohkaisuryypyt.

Tietynlaista ujouttaan Sysimetsä lääkitsi alkoholilla viisikymppiseksi saakka.

– En halunnut olla kuin isäni, mutta hienostojuoppo olin. Hienostojuoppo ei juo varsinkaan ennen keikkaa niin paljon, että mokaa.

Ryyppäämisensä Sysimetsä sai aina katkaistua, esimerkiksi urheilemalla.

Työuransa Ilkka Sysimetsä aloitti toimittajana. Hän päätoimitti nuorisokulttuurilehti Stumpia sellaisella palolla, että käytti omat perintörahansakin lehteen, ennen kuin päästi sen konkurssiin.

– Maksoin sen kierteen seurauksia toistakymmentä vuotta.

Vuonna 1968 julkaistu debyyttialbumi ei tehnyt Frederikistä ilmiötä. Syksyn Sävel 1970 sen sijaan räjäytti potin.

– Ihan sen hypetyksen alussa ryyppäsin joka ilta – ja tunsin itseni tärkeäksi.

Kaikkein voimakkaimmin Sysimetsää kiehtoivat kuitenkin naiset. Kotonaan 27-vuotiaaksi asunut muusikko aiheutti äidilleen raivonpuuskia.

– Teetätin hakasen huoneeni oveen, koska raahasin tyttöjä kotiin. Äiti huusi oven takana, että nyt muutat jätkä pois, vuokraakaan et maksa.

Nahistelusta huolimatta Reetu oli äidin poika äitinsä kuolemaan saakka.

– Kai äiti oli välillä mustasukkainenkin. Silloinkin, kun sain lapset nelikymppisenä, äiti oli sitä mieltä, että miksi, olet niin vanhakin! Mutta paljon hän lapsiani rakasti.

Lapsiluvustaan Sysimetsä kertoo frederikmäisellä otteella.

– Kerran joku lehti soitti minulle muka varmana tietona, että Lauri Tähkä on poikani.

Todellisuudessa Sysimetsä on tainnut tunnustaa jälkeläisikseen pari  au-lasta. Hänen ja toimittaja Pauliina Lunnan jo aikuiset lapset Saana ja Santeri eivät kuulemma traumatisoituneet isänsä ympärillä pyörineistä faneista.

– Joskus meni niin, että he nukkuivat takahuoneen penkillä keikkani ajan. Kun otin toisen harteilleni ja toisen kainalooni ja yritimme päästä muutamilla nimikirjoituksilla keikkapaikalta pois, vähän lapset tietysti ihmettelivät.

Uskollisuus parisuhteissa ei ole ollut Sysimetsän päällimmäisiä hyveitä.

– Olin minä uskollinen lapsiperheen isänä, ja vähän sitä ennenkin. En ole enää muutamaan vuoteen jäänyt seurustelemaan fanien kanssa keikan jälkeen enkä lähtenyt jatkoille.

Sysimetsä ei ole ollut koskaan naimisissa.

– En tiedä, onko minua edes vakavissaan kosittu. Itselläni on sellainen käsitys, että sen rinkulan myötä tulee heti avioero. Kai olen vähän pelännytkin.

Ikäkriisiä hänellä ei ole – mutta isoisäksi häntä ei voi kutsua.

– Enhän minä voi olla isoisä! Enkä vaari! Enkä ukki tyttäreni kahdelle lapselle, tai sille kolmannellekaan, joka on tulossa! Siksi, että ukit ja vaarit kulkevat kepin kanssa.

– Varmasti lapset ymmärtävät, että minä olen Reetu tai vaikka Teräs-Reetu sitten, kun he tulevat Suomeen ja vien heidät Lintsille ja pelaamaan futista, Reetu selittää.

Viime vuoden loppupuolella lemmikkieläimet palasivat hänen elämäänsä, kuudenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Poika, jolla oli aikanaan niin marsuja, hamstereita, undulaatti, papukaija kuin koirakin, on nyt kolmen ragdoll-kissan ”iskä”.

– Olen syyllistynyt lepertelemään kissoille. Kuin pikkulapsille.

Sysimetsä on muuttolintu. Hän on jo vuosien ajan viettänyt talvikuukaudet ulkomailla.

Hän viihtyy niin Thaimaassa, tyttärensä perheen luona Floridassa kuin Kanariallakin.

Tällä kertaa hänen piti vain käväistä Suomessa Thaimaasta tultuaan, mutta denguekuume viivytti Kanarialle lähtöä.

– Espanjassa aion olla kolmisen viikkoa. Minulla on siellä muutama keikkakin.

Entä millainenkohan mies Ilkka Sysimetsä olisi poliitikkona? Kahdesti eduskuntaan ehdolla olleella miehellä riittää mielipiteitä ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyviä näkemyksiä.

– Harkitsen ja katson, josko lähden ehdolle. Kansanedustajuus voisi olla hyvä lopetus uralle, Sysimetsä myhäilee.

Tämänhetkisestä naissuhteestaan kertoessaan Ilkka Sysimetsä on vaitonainen. Hän haluaa suojella naisystäväänsä, joka ei halua julkisuutta ammattinsakaan takia.

– On minulla ollut tämä sama elämänkumppani jo vuosia, hän sanoo ennen kuin napsauttaa suunsa kiinni.

Miehen elämään on mahtunut hetken hurmaa, mutta  yhden käden sormet riittävät ynnäämään ne naiset, joita Sysimetsä sanoo rakastaneensa.

– Minulla on ollut vain neljä pitkää suhdetta ja kuusi oikeaa rakkautta.

– Olen myös erehtynyt ja möhlinyt sekä tehnyt tyhmyyksiä kännipäissäni, hän sanoo.

Mutta osaavat ne naisetkin.

– Miesartisteilta ollaan helposti vetämässä vyötä auki ja ronkkimassa munia. Sänkyyn menoa ehdotetaan suoraan. Ei esimerkiksi Paula Koivuniemi ole varmasti joutunut kokemaan vastaavaa naisesiintyjänä.

Jos  naisia  ja kissoja pidetään mysteereinä, niin mysteeri on kyllä heidän ystävänsä Ilkka Sysimetsäkin.

– Frederik jää, kun menen kotiin. Kotiovesta sisään päästyäni olen aivan eri mies. Sysimetsää ei tunne kukaan, mies sanoo haastattelumme päätteeksi.

Teksti: Leila Itkonen

Kuvat: Satu Nyström

Julkaistu: 27.2.2015