Image

Miksi Pixar tekee ylivoimaisen hienoja animaatioita, kuten Inside out? Oskari Onninen kertoo

Miksi Pixar tekee ylivoimaisen hienoja animaatioita, kuten Inside out? Oskari Onninen kertoo

Elokuva | Uusi Inside Out – Mielen sopukoissa on jälleen osoitus animaatiostudio Pixarin kekseliäisyydestä. Tässä viisi asiaa, jotka Pixar osaa.
Teksti Oskari Onninen
Mainos

Pixar tuntee tunteet

Elokuun lopussa Suomen-ensi-iltansa sai Pixarin uutuus Inside Out – Mielen sopukoissa. Elokuva kuvaa viittä tunnetta, jotka päänsisäisestä komentokeskuksesta ohjailevat 11-vuotiasta Riley-tyttöä: iloa, surua, vihaa, pelkoa ja inhoa. Jos jotain studio osaa ohjailla hienommin kuin pikseleitä, niin katsojan jokaista tunnetta.

Huoneentauluna studiolla on, että jokaista naurunpyrskähdystä kohden pitäisi vuodattaa yksi kyynel. Inside Out onkin oikeastaan metafora Pixarista itsestään. Elokuva inhimillistää tunteet hahmoiksi, jotka painelevat nappuloita valtavassa järjestelmässä nimeltä ihmismieli. Sitä pixarimmaksi ei elokuva voi muuttua!

Pixar opettaa, muttei saarnaa

Koska Pixarin elokuvat ovat ensisijaisesti satuja, niistä löytyy aina yhden lauseen mittainen opetus. Studion luomissa maailmoissa erilaisuus ja lojaalius on arvokkainta mitä on. Inside Out opettaa arvostamaan surua ja Up ohjaa päästämään irti menneisyydestä.

Oma lukunsa ovat selkeästi yhteiskunnalliset faabelit: Wall-E-elokuvassa kulutuskapitalismi on tehnyt maapallosta elinkelvottoman, ja avaruuteen paenneet ihmiset ovat hemmotelleet itsensä henkisiksi ja fyysisiksi lötköiksi. Huippukokiksi haluavan Remy-rotan esittelevä Rottatouille on varsin puhdasveristä kritiikkiä rotuennakkoluuloja kohtaan. Ja sitten on Toy Story 3, jossa elokuvan pahis, katkeroitunut Lotso-karhu pyörittää päiväkodissa pahimmanlaatuista lelu-apartheidia.

Pixarille heikoin on aina tärkein

Jokaisessa Pixarin elokuvassa on myötätuntoa herättävä hahmo, joka on kuitenkin elokuvan tärkein. Toy Storyn ahdistunut tyrannosaurus Rex, Upin kirjakielinen ja isätön partiopoika Russell, Wall-E sekä siirtokunta-avaruusaluksen ylipainoinen kapteeni ja Inside Outin sininen Suru, joka murehtii ja märehtii olevansa tuomittu epäonnistumaan pienimmissäkin asioissa. Mutta joka kerta päähenkilön pelastautuminen on kiinni elokuvan surkimuksesta. Pixarille ystävyys on sitä, että koko joukkio on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki – ja siksi heikointa pitää aina oppia ymmärtämään.

Pixarin mielikuvitus on rajaton

Pixarin maailmassa kaikkeen löytyy ratkaisu teknologiasta – ja siinä kohtaa mielikuvitus päästetään irti. Toy Storyn Buzz Lightyear yrittää epätoivoisesti lentää ja Upin leskiherra Fredricksen pelastaa rakkaan talonsa tuhansilla ja tuhansilla heliumilmapalloilla.

Elokuvien hahmot taas ovat aina töissä, suorittamassa yksittäisiä tehtäviä kompleksisessa järjestelmässä. Kuten Wall-E:n ja Inside Outin hahmot tai hankkimassa hyväksyntää työnsä kautta. Tai kuten Rottatouillen Remy-rotta, joka ei kelpaa kokiksi, koska ei ole ihminen. Inside Out vie ajattelun kaikkein pisimmälle. Ihmisen pään sisällä on ällistyttävä järjestelmä, jossa persoonallisuudelle ja ajattelulle on rakennettu omia huvipuistomaisia maailmojaan ja muistot  kootaan kristallipalloina valtavaan varastoon. Ja ihmisen ohjaaminen, se on tunteiden työtä.

Pixar tekee aikuisten elokuvia

Yksinkertaiset juonikuviot ovat lopulta ainoa myönnytys, jonka Pixar tekee nuoremmalle yleisölleen. Tietenkin filmit ovat täynnä kulttuuriviittauksia, mutta onneksi aikuisyleisö koukutetaan suuremmilla asioilla. Inside Out esimerkiksi ironisoi selfhelpmäistä tunnepuhetta. Lopulta elokuvan kertoja, keltainen Ilo joutuu huomaamaan, että maailmassa on muutakin kuin ikuista optimismia ja positiivisuutta. Ja että se kaikki muu on lopulta tärkeintä.

Julkaistu: 18.9.2015