Apu

Miksi Australia rakastaa euroviisuja?



Miksi Australia rakastaa euroviisuja?

Euroopan kokoinen maa on niin viisuhullu, että se oli otettava mukaan kisoihin.
Teksti Jorma Lehtola
Kuvat Jorma Lehtola, ESC/Andres Putting

Joku on ehkä kummastellut, mitä Australia tekee eurooppalaisessa laulukilpailussa, mutta miksi ei tekisi: tv-yhtiö SBS, joka välittää kisat sinne, on Euroopan yleisradioliiton (EBU) liitännäisjäsen.

Siteet Eurooppaan ovat historialliset. Valkoinen Australia pohjautuu englantilaisiin rangaistusvankeihin, joita alettiin kuljettaa mantereelle 230 vuotta sitten, kun aiempi vankisiirtola itsenäistyi Yhdysvalloiksi.

Siitä alkaneessa siirtolaisuudessa on myös Australian euroviisuhulluuden avain. Vanhalta mantereelta – Kreikasta, Italiasta, Itä-Euroopasta, Baltiasta - tulleet ihmiset ja tietenkin televisio toivat mukanaan tiedon ihmeellisestä laulukilpailusta.

Abbasta Loganiin

Brisbanelainen Queer Radio Show'n juontaja Blair Martin muistaa päät kääntäneen muutoksen.

- Iso juttu 1970-luvulla oli, kun Australiasta tuli osa Ruotsia: adoptoimme Abban. Olen yksi niistä teini-ikäisistä, joilta Mamma Mian videoklippi vei jalat alta. Ajattelimme, että wau, jos Euroopasta tulee tuollaista, niin mitä muuta siellä on. Australian Abba-faneista tuli myös euroviisufaneja.

Radiotoimittaja Blair Martin muistaa, miten Abba veti Australian euroviisuihin.

Valtiollinen SBS alkoi välittää viisuja Australiaan vuodesta 1983.

- Itse näin ensimmäiset euroviisuni 1987, kun Johnny Logan voitti Brysselissä. Olin välittömästi koukussa, ja luulen, että tämä on se, mitä tapahtui Australiassa. Plus että olemme kansakunta, joka tykkää juhlia ja euroviisut on iso party, Martin nauraa.

Martin arvelee, että viisuja seuraa 50 000 – 100 000 australialaista. Omistautuneimmat nousevat aamuviideltä katsomaan suoraa lähetystä ja äänestämään, ja katsovat seuraavana iltana vielä uusinnan.

- Kun SBS yritti muuttaa ohjelman muotoa, syntyi julkinen mekkala, että meinaatte poistaa Terry Woganin selostuksen. Euroviisuja pitää kohdella kunnioituksella. Kaikki rakastavat kreisejä pukuja ja tansseja, huonoja lyriikoita, heikkoa laulamista, etnisiä instrumentteja ja hulluja juontajia, jotka eivät osaa puhua englantia hyvin. Sitä on kunnioitettava.

- Joidenkin mielestä euroviisut on roskaa, campia, mutta täällä on musiikkitutkinnon suorittaneita ihmisiä mukana, vakavasti otettavia muusikoita, jotka kunnioittavat sitä konseptia. Olen tällä vuosikymmenellä nähnyt kauheiden, kreisien ja nolojen esitysten pääsevän läpi, mutta tänä vuonna taso on poikkeuksellisen kova.

Vähemmistöjä lavalle

Australiassakin toki oli ristivetoa, kun maalle avautui ovi itse kilpailuun.

- Moni kysyi, miksi me sinne menisimme, eihän Australia ole Euroopan maa. Mutta ei ole Israel tai Azerbaidžan tai kaksi kolmasosaa Venäjästäkään. Me haluamme olla osa maailman suurinta musiikkifestivaalia, koska tiedämme, että voimme tehdä sen hyvin, Martin sanoo.

Se, mitä Martin Euroopalta kaipaisi, olisi etnisten, kielellisten ja muiden vähemmistöjen rohkeampi huomioiminen valinnoissa – siihen tapaan kuin vaikkapa Suomi on tehnyt ruotsinkielisten kanssa.

Australia itse on kulkenut soihdunkantajana. Se on mukana neljättä kertaa: kaksi kertaa maata on edustanut aasialaistaustainen ja kahdesti alkuperäisväestöä edustava laulaja.

Tänä vuonna lavalla nähdään Jessica Mauboy (pääkuvassa), ensimmäinen aboriginaali, joka on noussut Australiassa listaykköseksi ja myynyt 3,5 miljoonaa levyä. Supertähden äiti on kuku yalanji Pohjoisterritoriosta, isä itätimorilainen Indonesiasta.

Mauboy tunnetaan myös aboriginaalimusikaalin pohjalta tehdyn Bran Nue Dae -elokuvan tähtenä, Geoffrey Rushin vastanäyttelijänä.

Sydneyn oopperatalolle ei sentään lähdetä, vaikka Mauboy voittaisi. Siinä kulkee euroviisujen raja, jo aikaeron takia: pidettäisiinkö kisat eurooppalaisten aamiaisen aikaan vai yritettäisiin saada tuhannet ihmiset stadionille aamulla kolmen aikaan?

Azerbaidžanin kanssa tätä ongelmaa ei ollut, vaikka maa on pääosin Aasiassa.

Julkaistu: 12.5.2018