Apu

”Tiedän, että toinen on siinä, kun tarvitsen tukea” – Mikko Leppilampi ja Antti Luusuaniemi puhuvat ystävyydestä ja kulttuurialan ahdingosta

”Tiedän, että toinen on siinä, kun tarvitsen tukea” – Mikko Leppilampi ja Antti Luusuaniemi puhuvat ystävyydestä ja kulttuurialan ahdingosta
Kulttuurivaikuttajat Antti Luusuaniemi ja Mikko Leppilampi lausuvat suorat sanat koronarajoituksista ja päättäjien jahkailusta – mutta myös ystävyydestään ja isyydestä. Antti sai lapsen vaimonsa Lilin kanssa viime helmikuussa, ja Mikon Beata-puoliso on viimeisillään raskaana.
Julkaistu: 25.8.2021

Antti Luusuaniemi ja Mikko Leppilampi ovat olleet jo vuosia hyviä ystäviä. He pääsivät samaan aikaan Teatterikorkeakouluun ja asuivat kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta kämppäkavereina. He sparraavat toisiaan ja ovat toistensa bestmaneja ja lastensa kummeja.

– Meillä on hyvin veljellinen suhde. Emme ole välttämättä joka päivä yhteyksissä, mutta tiedän, että toinen on siinä, kun tarvitsen tukea, Mikko kertoo.

He ovat pohtineet myös yhdessä tekemistä, mutta minkä parissa, ei vielä ole täysin selvää.

– Voisi olla mielenkiintoista mennä ikään kuin selät vastakkain ja yhdistää ideat ja verkostot, Mikko miettii.

Heitä yhdistää myös tuore isyys. Antti sai lapsen vaimonsa Lilin kanssa viime helmikuussa, ja Mikon Beata-puoliso on viimeisillään raskaana.

– Kaipaan tällä hetkellä keskittymistä vähempään, joten voi olla, että alan downshiftata ja vähentää hankkeideni määrää. Se liittyy uusimpaan tulokkaaseen ja kahteen tyttäreeni. Totta kai haluaisin viettää aikaa perheeni kanssa niin paljon kuin mahdollista ja tehdä sopivasti töitä. Nyt korona on työllistänyt minua jopa lomilla, Antti sanoo.

Myös Mikko kertoo perheen maadoittavan häntä. Hän meni hiljattain naimisiin Beatan kanssa.

– Ikä tuo perspektiiviä, ja siksi osaan suhtautua nykyään paremmin takapakkeihin. Mitä sitten, kaikesta aina selviää. Oleellista on, että lähimmäiset voivat hyvin ja pysyvät terveinä. Se on merkittävää, että koti on kunnossa ja on niin onnekas, että voi saada terveen lapsen, Mikko pohtii.

– Rakastan elokuvia ja näyttelemistä. Jos pitäisi luopua jostakin, monesta voisin, mutta en näyttelemisestä, Antti sanoo.

Festivaali vastatuulessa

Ja sitten sukellus synkempiin vesiin.

Näyttelijä, Nelosen kotimaisen elokuvan päällikkö ja festivaalijohtaja Antti Luusuaniemen kasvoilta paistaa turhautuminen. Koronavirustilanteen huononeminen on aiheuttanut sen, että Luusuaniemi on joutunut perumaan toista vuotta peräkkäin Red Carpet -elokuvafestivaalinsa artistikonsertit Hyvinkäällä.

– Tämä on katastrofi. Epäselvien, jatkuvasti muuttuvien rajoitusten takia valtava määrä työtä festivaalin järjestämiseksi on valunut hukkaan jo kahtena vuotena peräkkäin. Me olemme Mikon kanssa aika syvällä suomalaisessa viihdekentässä, mutta mekään emme tajua, mitä päättäjät päättävät, Antti sanoo hiuksiaan haroen.

Festivaalilla on tapahtumatakuu, mutta se ei vielä tarkoita mitään. Korvauksia alihankkijoille tulee, jos aluehallintovirasto (avi) kieltää tapahtuman järjestämisen.

– Eli vastuu on järjestäjällä, jolle ei jää kuin riskejä Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän, avin ja hallituksen väistellessä vastuuta. Mutta eiväthän avit ole tehneet sellaisia päätöksiä. Siihen päälle hallitukselta tulee kaikenlaisia linjauksia, jotka vaihtuvat jatkuvasti. Meille ei jäänyt mitään vaihtoehtoa järjestää konsertteja turvallisesti niin, että ne olisivat olleet taloudellisesti järkeviä, Antti pohtii.

”Ala ei kestä enää yhtään rajoituksia. On voitava linjata, että jos kaupoissa ja ravintoloissa saa käydä, silloin ei voi rajata pois toisten elinkeinoa. Etenkin, koska teattereissa on kontrolloitu kulunvalvonta ja kaikki on hallittua.”

– Mikko Leppilampi –

Baarit vastaan elokuvateatterit

Vieressä istuu vakavana näyttelijä, juontaja, laulaja ja yrittäjä Mikko Leppilampi.

– Tapahtumatakuu on hyvä juttu, jotta alihankkijat saavat omansa. Silti olisi järkevämpää tukea niitä yrittäjiä, jotka yrittävät pitää liikkeensä auki ja järjestää rajoitusten puitteissa tapahtumia. Etsiä keinoja yrittää, vaikka se onkin hankalaa. Tuntuu hullulta, että on taloudellisesti kannattavampaa olla järjestämättä työtä, Mikko miettii.

Rajoitukset muuttuvat tällä hetkellä niin nopeasti, että harva osaa sanoa, millaisia tapahtumia pystyy järjestämään nyt saati kahden viikon päästä. Ja epäselvän tilanteen vuoksi ihmiset eivät osta etukäteen lippuja.

– Tilanne on aivan mahdoton. Rajoitukset pitäisi vetää selvästi tiettyyn päivään, eli vaikka että ennen lokakuuta ei järjestetä yhtään mitään. Silloin se olisi selvä peli. Eihän mitään tapahtumaa voi markkinoida, jos rajoitukset muuttuvat monta kertaa kesässä. Sellaiset panostukset pistävät tapahtumat polvilleen, Antti sanoo.

Elokuvateattereiden ja teattereiden tilanne saa miehet kuumenemaan. Elokuvissa on käynyt 2,4 miljoonaa ihmistä ilman tunnettuja tartuntaketjuja siitä lähtien, kun koro- narajoitukset alkoivat.

– Silti rajoitukset antavat ihmisten temmeltää baareissa, mutta elokuvat pyörivät vajaille katsomoille, vaikka siellä voi istua turvallisesti maski päällä. Sadan hengen teatteriin voi ottaa 10 ihmistä, he kuvailevat tilanteen järjettömyyttä.

Mikko kertoo, että alan sisällä on epäoikeudenmukaisuutta eri toimijoiden kesken, koska kyseessä on ennakkotapaus.

– Silti on selvää, että ala ei kestä enää yhtään rajoituksia. On voitava linjata, että jos kaupoissa ja ravintoloissa saa käydä, silloin ei voi rajata pois toisten elinkeinoa. Etenkin, koska teattereissa on kontrolloitu kulunvalvonta ja kaikki on hallittua.

Vaikka päättäjät ovat itsekin myöntäneet, että tässä kohtaa on ratkaisua vaativa kupru, tahtoa muuttaa asioita ei ole löytynyt.

– Kaikki ovat samaa mieltä, että konserttisaleihin, teattereihin ja elokuviin pitäisi päästä, mutta ratkaisua ei synny. Päättävissä asemissa pitää olla ihmisiä, jotka uskaltavat ja osaavat niitä päätöksiä tehdä. Jos eivät uskalla, niin vaihtoon, Mikko sanoo.

– Emme voi pitää elämämme loppuun maailmaa kiinni. Meillä on muitakin keinoja, kuten koronapassi tai turvallisen tapahtuman sertifikaatti, Mikko luettelee.

Molemmat miehet seisovat tieteen, tutkimusten ja maalaisjärjen takana – sekä koko kulttuurialan.

– Kukaan ei voi tietää, miten virus muuntautuu, emme voi pitää elämämme loppuun maailmaa kiinni. Meillä on muitakin keinoja, kuten koronapassi tai turvallisen tapahtuman sertifikaatti, Mikko luettelee.

Myös Antti on sitä mieltä, että koronapassi pitäisi saada heti käyttöön.

– Syy siihen, miksi Suomi ei ole saanut sitä vieläkään käyttöön, on se, että joillekin voi tulla paha mieli. Minulle ei olisi tullut yhtään paha mieli, jos täyden rokotesarjan saaneet olisivat jo keväällä päässeet konsertteihin. Tasa- arvoon on turha vedota.

Antti luopuisi välittömästi myös kahden metrin turvaväleistä.

– Niissä ei ole mitään järkeä, kun ihmiset käyvät samaan aikaan baareissa, busseissa ja kaupoissa. Päättäjien on pakko tehdä se päätös. Tällä hetkellä vastuu ei ole kenelläkään muulla kuin yrittäjällä. Ja tällä hetkellä yrittäjien on pakko ottaa riskejä konkurssiuhan vuoksi, Antti kiivastuu.

(Toim. huom. Tämän artikkelin valmistumisen aikoihin kulttuuriministeri Antti Kurvinen ilmoitti Twitterissä, että kulttuuri- ja tapahtuma-alan kahden metrin turvaväleistä ja "mahdottomista lohkoista" luovutaan.)

– Kulttuuriala työllistää suoraan 200 000 ihmistä, mutta aikaisemmin meillä ei ole ollut etujärjestöä. Nyt on. Tuntuu silti lapselliselta, että on pakko ryhtyä julkiseen huutokilpailuun, kun mikään muu ei auta, Mikko sanoo.

Konkursseja tekevät nyt paitsi yritykset myös yksittäiset ihmiset.

– Hätä on valtava, ja tuhansia ihmisiä on todella huonossa taloudellisessa tilanteessa, koska he eivät voi tehdä omaa työtään. Totta kai olen sitä mieltä, että pitää pystyä järjestämään turvallisesti. Mutta meillä on siihen keinoja, kuten aikaisemmin puhuimme, Antti sanoo.

Yhden artistin takana saattaa olla kymmeniä, jopa satoja ihmisiä, jotka vastaavat roudaamisesta, kuljettamisesta, äänistä, valoista, rakentamisesta...

– Esimerkiksi Red Carpetissa on jäänyt rajoitusten vuoksi monelta sadalta ihmiseltä työt pois. Ja me olemme vain yksi tapahtuma, Antti muistuttaa.

– Kulttuuriala työllistää suoraan 200 000 ihmistä, mutta aikaisemmin meillä ei ole ollut etujärjestöä. Nyt on. Tuntuu silti lapselliselta, että on pakko ryhtyä julkiseen huutokilpailuun, kun mikään muu ei auta. Poliitikkojen päätöksentekokykyä heikentää pelko oman paikkansa puolesta, sorrutaan miettimään liikaa jo seuraavia vaaleja, Mikko lisää.

”Eräs lääkäriystävä sanoi, että jos et usko länsimaiseen lääketieteeseen etkä halua ottaa koronarokotetta, niin miksi uskot länsimaiseen lääketieteeseen siinä kohtaa, kun tarvitset teho-osastoa samaan virukseen, jolta rokote olisi suojannut.”

– Antti Luusuaniemi –

Koronarokotukset auttavat paluuta normaaliin

Sekä Antti että Mikko tähdentävät sitä, miten tärkeää kaikkien olisi ottaa molemmat rokotukset.

– Eräs lääkäriystävä sanoi, että jos et usko länsimaiseen lääketieteeseen etkä halua ottaa koronarokotetta, niin miksi uskot länsimaiseen lääketieteeseen siinä kohtaa, kun tarvitset teho-osastoa samaan virukseen, jolta rokote olisi suojannut, Antti kysyy.

– Rokotukset ovat ainoa tapa päästä normaalielämään, vaikka siihen meneekin vielä aikaa. Tämä on pakko saada rullaamaan, koska meidän yhteiskuntamme on rakennettu elinkeinojen harjoittamisen ympärille. Jos ei se pyöri, se hajoaa. Väärän informaation tulva on loputon, ja silloin nousee päättäjien asema ja rooli vielä korkeammalle. Siltä pitää pystyä sulkemaan korvat ja tehdä aidosti tehokkaita päätöksiä, jotka ovat mahdollisimman hyviä yhteiskunnan kannalta, Mikko lisää.

Kulttuurin luominen on molempien sydämen asia. Luusuaniemi rakastaa elokuvia, minkä vuoksi hän haluaa nostaa esiin suomalaisia alan osaajia. Siksi viisi vuotta sitten syntyi Red Carpet Festari. Hän myös ryhtyi hiljattain töölöläisen kulttuuritehdas Korjaamon osaomistajaksi. Korjaamolla on muun muassa elokuvateatteri ja ravintoloita.

– Rakastan elokuvia ja näyttelemistä. Jos pitäisi luopua jostakin, monesta voisin, mutta en näyttelemisestä. Ehkä teen Korjaamolla joskus näyttämötaidetta. Tämä inspiroi minua paikkana paljon.

Kun Suomessa ei ollut kotimaisen elokuvan festivaalia, Antti päätti tehdä sellaisen itse.

– Ihmiset tulivat paikalle, ja huomasin, että tällaista tarvitaan. Olen nauttinut festivaalin järjestämisestä, vaikka hauska ei aina olekaan helppoa. Eikä yrittäminenkään ole helppoa, aina voi epäonnistua. Vaikka näiden kahden vuoden jälkeen tuntuu äärettömän raskaalta järjestää mitään, olen optimistinen. Tässä ajassa tarvitaan rohkeutta ja tukea, ei vastuun pakoilua eikä oman edun tavoittelua.

– Kun konsertteja ei ole kahteen vuoteen ollut, olisi hienoa, jos Elokuvasäätiö lähtisi tukemaan tapahtumaa, joka nostaa kotimaista elokuvaa ja sen tekijöitä, Antti toivoo.

Käsitys turvallisuudesta on muuttunut

Sekä Antti että Mikko ovat sijoittaneet rakkaisiin projekteihinsa myös paljon omaa rahaansa.

– Red Carpet Festaria järjestetään konserttien tuotoilla ja yhteistyökumppaneiden avulla. Kun konsertteja ei ole kahteen vuoteen ollut, olisi hienoa, jos Elokuvasäätiö lähtisi tukemaan tapahtumaa, joka nostaa kotimaista elokuvaa ja sen tekijöitä, Antti toivoo.

Mikko puolestaan on kehitellyt jo vuodesta 2014 asti Suvilahti Event Hub -hanketta. Konsepti tukee helsinkiläisen Suvilahden alueen kehittämistä monipuoliseksi, ympärivuotiseksi tapahtuma- ja kulttuurialueeksi.

– Suvilahden tarkoitus on palvella mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti. Tämä aika on tuonut suunnitteluun todella paljon uutta. Aikaisemmin fokus turvallisuuskysymyksissä oli potentiaalisessa terrori-iskussa, mutta nyt on otettava suunnittelussa entistä tarkemmin huomioon myös pandemian uhka.

”Jos on paloa ja pystyy, on tehtävä asioita. Muuten ei tapahdu mitään. Minulla on ymmärrystä, intohimoa ja tahtoa ajaa tällaisia asioita. Ajattelen myös, että kerran täällä vain eletään. On mielekästä haastaa itseään, tehdä jotakin merkittävää ja jättää jalanjälki.”

– Mikko Leppilampi –

Suvilahteen suunniteltavasta hankkeesta on tarkoitus tulla täysin uudenlainen konsepti, jonka voi monistaa ja viedä muualle maailmaan. Mikko on ollut Suvilahden hankkeen konseptoinnin ja kehittämistyön ohella myös rahoittamassa omasta pussistaan projektia.

– Jos on paloa ja pystyy, on tehtävä asioita. Muuten ei tapahdu mitään. Minulla on ymmärrystä, intohimoa ja tahtoa ajaa tällaisia asioita. Ajattelen myös, että kerran täällä vain eletään. On mielekästä haastaa itseään, tehdä jotakin merkittävää ja jättää jalanjälki, Mikko kertoo.

Suvilahden tapahtumakeskittymän kehittäminen yhteistyökumppaneiden kanssa on ollut niin iso ja pitkä projekti, että Mikko pitää sitä jo eräänlaisena elämäntyönä.

– Haluan kiittää Helsingin kaupunkia, ilman heidän näkemyksiään ja päätöksiään Suvilahteen olisi rakennettu toimistoja. He ymmärsivät, että tapahtumat ovat osa Helsingin tulevaisuutta ja identiteettiä. Nyt kaavoitus etenee hyvää vauhtia ja rakentamaan päästään noin parin vuoden päästä. Jos minulta kysyttäisiin, lähtisinkö tekemään tätä uudestaan näillä tiedoilla, niin totta kai. Tämä on todella ainutlaatuinen mahdollisuus ja kerran täällä vaan eletään!

– Päätöksiä olisi helpompi tehdä, kun tietäisi, saavatko ihmiset kokoontua vai eivät. Toisaalta nyt voi räjäyttää kaiken ja lähteä tekemään jotakin ihan uutta, Antti sanoo.

Huolena kulttuurialan kuolema

Antti ei tiedä vielä tarkasti, millaisessa muodossa Red Carpet Festari järjestetään vuonna 2022. Valtavan määrän työtä vaativa festivaali työllistää ihmisiä ympäri vuoden.

– Olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että nyt on mahdollisuus katsoa asioita eri perspektiivistä. Että ihan sama, mitä rajoituksia, tämä tehdään joka vuosi, siihen vain pitää löytää uusia keinoja. Toki päätöksiä olisi helpompi tehdä, kun tietäisi, saavatko ihmiset kokoontua vai eivät. Toisaalta nyt voi räjäyttää kaiken ja lähteä tekemään jotakin ihan uutta. Olen myös kiitollinen Hyvinkään kaupungille tuesta näinä aikoina. En tiedä, olisinko jaksanut jatkaa ilman heitä, Antti tunnustaa.

Molemmat miehet pelkäävät, että päättämättömyyksien vuoksi kulttuuriala ajautuu tilanteeseen, jossa ihmiset eivät enää uskalla luoda tai halua yrittää.

– Silloin ala kuolee. Siksi on todella tärkeää ketteröittää prosesseja. Jos päätöksiä on vaikea tehdä poliittisista syistä, kukaan ei lähde enää tekemään mitään, Mikko sanoo.

Antti Luusuaniemi

  • Syntyi: 7. syyskuuta 1979 Tammisaaressa.

  • Asuu: Helsingissä.

  • Perhe: vaimo ja kolme lasta.

  • Ajankohtaista: Red Carpet Elokuvafestivaali Hyvinkäällä 26.–29.8.

Mikko Leppilampi

  • Syntyi: 22. syyskuuta 1978 Pälkäneellä.

  • Asuu: Espoossa.

  • Perhe: vaimo ja tytär.

  • Ajankohtaista: Tanssii tähtien kanssa -ohjelma 29.8 alkaen MTV3-kanavalla.

4 kommenttia