Minuun jäi pysyvät jäljet, kun isäni kuoli. Olin silloin 7-vuotias. Nyt omat lapseni ovat 5- ja 8-vuotiaat, joten tuntuu kauhealta ajatukselta, jos he menettäisivät isänsä tuon ikäisenä.

Mieluummin kuolen kuin luovun uskostani Jumalaan.

Minun Jumalassani mukavinta on armo. Jokainen ihminen on arvokas, riittävä ja rakastettu. Kaikki ovat saman arvoisia huolimatta teoista.

Minun olisi pitänyt syntyä pari viikkoa myöhemmin, niin olisin ollut juniorina nuorempien sarjassa. Nyt kilpailin aina ”vanhempia” vastaan.

Lapsuuteni sitkein haave oli päästä olympialaisiin. Se toteutui vuonna 2006, kun olin 22-vuotias. Kokemuksena se oli aivan mieletön, ja sieltä jäi monia upeita muistoja sekä tarinoita.

Teini-iässä ihailin erityisesti suomalaisia huippu-urheilijoita. Suosikkejani olivat Teemu Selänne ja Jari Litmanen, vaikka he eivät olleetkaan ”omasta” lajista. Toivoin, että minustakin voisi tulla sellainen joskus ja kyllähän se jollain tavalla onnistuikin. Yksi hienoimmista asioista siinä on se, että sai olla esikuva nuoremmille.

Teini-iässä inhosin erityisesti epärehellisyyttä ja ihmisiä, ketkä olivat täynnä itseään. Jotenkin se oli kaikkea sitä vastaan, mitä itse arvostin. Minulle on aina ollut todella tärkeää auttaa muita.

Viimeksi nauroin makeasti, kun pelasimme unoa lasten kanssa. Pelaamme paljon lautapelejä ja urheilemme yhdessä. Se on vapaa-ajalla lempipuuhaani.

Ystäväni ihmettelevät ainaista positiivisuuttani. Uskon, että positiivisuus on paljon päätösasia. Minä olen päättänyt katsoa kaikkia asioita niin pitkään eri kantilta, että sieltä löytyy jotain positiivista.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson tosi-tv-ohjelmia, joissa tehdään hyvää vähempiosaisille. En nykyään juuri katso televisiota, joten viime kerrasta on aikaa.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun voitin lapseni kotilätkässä. Lapset ovat jo aika tottuneita siihen, että en anna läheskään aina heidän tahallaan voittaa – vaikka eivät he siitä kauheasti tykkää, kun isi ottaa tosissaan.

Juuri nyt ottaa päähän, että perusarvot ovat negatiivisessa valossa mediassa ja että uskovaisia ihmisiä pilkataan ja syrjitään.

Hermoni menevät, kun näen, että jotain kohdellaan väärin.

Nykyajan parhaita puolia ovat lukuisat mahdollisuudet netin välityksellä.

Suomen olisi jo aika luopua yrittäjien demonisoinnista. Työttymyys ei käänny kasvuun isojen yritysten palkkaamalla lisätyöllä, vaan sillä, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä tuetaan ja autetaan kasvamaan, jotta ne voisivat palkata lisää työntekijöitä.

Jos elän yli satavuotiaaksi, urheilen säännöllisesti ja pyrin auttamaan ihmisiä saavuttamaan omia unelmiaan ja tavoitteitaan.

Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun perinteisiä arvoja ruvetaan pitämään pilkkanaan.