Apu

Mikä jalkoja turvottaa?



Mikä jalkoja turvottaa?

Jalat voivat turvota milloin mistäkin syystä. Jos jalassa on näkyviä suonikohjuja, kyse on laskimoiden vajaatoiminnasta. Sitä voidaan useimmiten hoitaa.
Teksti Apu-toimitus

Ei paljon naurata, kun kengät eivät iltapäivällä mahdu jalkaan, pohkeet ovat paksut kuin tukit ja niitä pakottaa. Pohkeissa näkyy ehkä myös rumia kohjuja, jotka tuntuvat kipeiltä. Tämä on monen suomalaisen arkipäivää: samanlaisista vaivoista kärsii tälläkin hetkellä kolmasosa 18–79-vuotiaista suomalaisista.

Jalkojen turpoaminen johtuu usein laskimoiden vajaatoiminnasta. Siinä verta takaisin sydämeen kuljettavien suonien läpät eivät toimi kunnolla ja veri pääsee virtaamaan väärään suuntaan.  Turpoaminen alkaa, kun painovoiman vaikutuksesta veri pakkautuu laskimoihin ja paine niissä kasvaa. Laskimot alkavat tihkuttaa nestettä kudoksiin, mikä näkyy ja tuntuu turvotuksena. Paine voi myös laajentaa laskimoita, jolloin syntyy suonikohjuja.

Laskimoläppien toimintaa parantaa ja siten turvotusta estää, kun pohjelihaspumppu toimii hyvin. Laskimot eivät toimi itsekseen, vaan ne tyhjenevät vain siksi, että ympärillä olevat lihakset painavat ne lyttyyn.

Kävely tai muu pohjelihasten aktivoiminen siis auttaa. Jos taas on koko ajan paikallaan tai seisoo paljon, raajat turpoavat ja niihin tulee laskimovajaatoiminnan tyyppisiä oireita.

Laskimoiden   vajaatoiminta lääketieteellisenä terminä tarkoittaa, että laskimoissa on ultraäänellä mitattavissa oleva takaisinvirtaus. Kun taas puhutaan mahdollisista oireista, turvotuksesta, kivuista, jalkojen väsymisestä tai esimerkiksi krampeista, asia monimutkaistuu. Jalkojen tavallinen kuormittuminen voi joka tapauksessa aiheuttaa monia näistä oireista ilman laskimoiden vajaatoimintaakin.

Jalkojen turvotus sinänsä ei siis kerro varmasti, että sen taustalla on laskimoläppien pettäminen. Jalat voivat turvota kenellä vain esimerkiksi kuumalla ilmalla, paikoillaan olon ja liiallisen suolan käytön seurauksena.

– Voi olla hyvin vaikea erottaa oirekuvassa, mikä johtuu laskimoiden vajaatoiminnasta ja mikä muusta. Usein kyse on jostain yhdistelmästä. Seisoma- tai istumatyö, ylipaino, lämpötila ja lukuisat muut syyt heijastuvat alaraajoihin, sanoo verisuonikirurgi Jukka Saarinen.

Lisäksi oireiden skaala on laaja eikä niiden vakavuus välttämättä mene käsi kädessä takaisinvirtauksen kanssa. Jollain voi olla suuretkin suonikohjut ilman mitään oireita. Joku toinen taas kärsii oireista huomattavasti, vaikkei näkyviä kohjuja ole.

Kun vajaatoiminta on vaikeaa, sen oireita ovat ihomuutokset, kuten pigmentoituminen, ihottuma tai ihon ja ihonalaisen rasvakudoksen kovettuminen. Tilan jatkuessa ja pahentuessa sääreen voi myös tulla säärihaava.

Onneksi elämää haittaavista oireista ei tarvitse kärsiä, vaan laskimoiden vajaatoimintaan löytyy hoitoa. Kun itsehoito ja tukisukat eivät enää riitä pitämään oireita kurissa, on syytä mennä lääkäriin.

– Ehdottomia syitä mennä lääkäriin ovat säärihaava tai ruskeat värimuutokset iholla, pitkäaikainen ihottuma tai pinnalliset laskimomuutokset. Jos jalassa esiintyy päivittäin merkittäviä ja pahenevia oireita, kuten särkyä ja väsymystä, jotka haittaavat työssä ja elämässä, tilannearvio on paikallaan. Toisaalta lievän turvotuksen tai kuormittumisoireilun takia ei kannata ollaan kovin huolissaan, Jukka Saarinen linjaa.

Laskimoiden  kunto todetaan kolmoiskaikututkimuksella eli niin sanotulla väridopplerilla, joka kertoo, jos veri virtaa laskimossa väärään suuntaan. Hoitomuoto valitaan sen mukaan.

Suonikohjutautia hoidetaan nykyään useimmiten katetrihoidolla eli laser- tai radioablaatiohoidolla, jotka ovat leikkaukseen verrattuna nopeita ja vaativat vain lyhyen sairausloman. Katetrihoidoissa laskimo tuhotaan ja tukitaan kuumentamalla sitä sisältä päin katetrin avulla. Sama saadaan aikaan myös höyrykutistushoidolla.

Näiden lisäksi erikseen tai täydentävänä hoitona käytetään vaahtoruiskutusta, jossa laskimo tukitaan ruiskuttamalla sinne vaahtoa. Vaahtoruiskutus sopii potilaille, joilla laskimovaajatoiminta ei ole kovin laajaa ja jos hoidettavana on mutkaisia runkoja, joihin katetrilla ei pääse. Sama etu on höyrykutistushoidolla.

Katetrihoitojen tulokset ovat olleet hyviä: viisivuotisseurannoissa potilaista yli 90 prosenttia on ollut oireettomia. Vaahtohoidossa tulos on selvästi huonompi: 1–2 hoidon jälkeen, 3–5 vuotta hoidosta, alle 80 prosentilla oireet ovat pysyneet poissa.

Mene heti lääkäriin

Jos vain toinen jalka turpoaa äkillisesti.

Jos paikalliseen turvotukseen liittyy punoitusta, kuumotusta ja kuumetta.

Mikäli sinulla on säärihaava tai ruskeita värimuutoksia iholla, pitkäaikainen ihottuma tai toistuva pinnallinen laskimotulehdus.

Näin ehkäiset turvotusta

Pysy liikkeellä. Varsinkin pohjelihaksen käyttö pumppaa verta laskimoista kohti sydäntä.

Pyri normaalipainoon.

Käytä lievässä turvotuksessa lentosukkaa, vakavammassa laskimoiden vajaatoiminnassa mittojen mukaan tehtyä hoitosukkaa.

"Nyt kehtaa olla paljain säärin”

Kempeleläinen sairaanhoitaja Johanna Riekki muistaa, millaista oli tehdä seisomatyötä jalat kipeinä ja turvonneina.

– Iltapäivän kuluessa vasen jalka kipeytyi, sitä pakotti ja se oli sisäreidestä kosketusarka. Jalka oli turvoksissa, ja tuntui, että sitä piti venytellä. Työpäivän jälkeen halusin heti nostaa jalat ylös.

Johannalla, 32, laskimoiden vajaatoiminta alkoi oireilla kymmenisen vuotta sitten. Vasempaan jalkaan nousi esille tummansininen laskimo, joka näytti olevan hienoisesti koholla.

Seisomatyö ja myöhemmin kaksi raskautta pahensivat suonikohjuja, ja niitä ilmestyi myös vasemman jalan pohkeeseen ja polvitaipeeseen. Turvotuksen ja kivun lisäksi Johannaa häiritsi se, että muutaman sentin läpimitaltaan olevat kohjut olivat rumat ja näkyivät esimerkiksi hametta käyttäessä. Työterveyslääkärin kautta hän lopulta pääsi verisuonikirurgille, joka ehdotti vaahtoruiskutusta.

– Kirurgi sanoi, että olen ihanteellinen tapaus vaahtoruiskutukseen, koska kohjut ovat pinnallisia eivätkä jättikokoisia. Oikea jalkakin ultrattiin, ja siinäkin läpät olivat pettäneet, mutta vain vasen oli tarvis hoitaa, Johanna muistelee.

Toimenpide oli vaivaton. Reisi punktoitiin kolmella kanyylillä, mikä oli toimenpiteen ikävin kohta, mutta varsinainen aineen ruiskuttaminen ei tuntunut miltään.

Jälkihoitona oli pidettävä viisi päivää reisipituista hoitosukkaa ja sen jälkeen vielä kaksi viikkoa päiväsaikaan.

– Se yllätti, että toimenpiteestä jäivät harmaat jäljet ihon pintaan ja ne pysyivät siinä melkein vuoden.

Vaahtoruiskutus tehtiin keväällä 2012, ja se näytti onnistuneen hyvin. Jälkitarkastuksessa jalka ultrattiin ja katsottiin, onko vaahto tehnyt tehtävänsä ja kutistanut suonet. Selvisi, että hoidetut suonet olivat tukossa ylhäältä alas, mutta nivusesta alaspäin suoni oli 10 senttimetrin matkalta auki. Kirurgi selitti sen olevan tyypillistä ja voivan johtaa vaivan uusiutumiseen.

Viime aikoina Johanna onkin huomannut entisenlaisia tuntemuksia: pahimman hoidetun kohjun kohdalla on alkanut tuntua tuttu kipu. Hän on myös huomannut pohkeessa jotain mustelman tapaisia, mutta toistaiseksi mikään suoni ei ole koholla.

– Jatkossa seurailen, että tuleeko näkyvämpiä muutoksia. Jos tulee, menen varmaankin lääkärin vastaanotolle selvittämään, pitäisikö jalalle tehdä jotain järeämpiä toimenpiteitä. Lisäksi ylipaino pahentaa laskimovaivaa, joten painonpudotus on tavoite, Johanna pohtii.

Teksti: Tea Malms

Kuva: Vesa Ranta

Julkaistu: 29.8.2014