Apu

Metsänomistaja-äiti - Metsä hoituu diginä, lapset livenä


Virtuaalimetsät ja digimetsurit pelastavat suomalaisen metsätalouden. Kiiun lapsia on kolme, metsä hoituu diginä kännykällä.
Kuvat Petri Mulari

Vantaalaista Lotta Heikkilää ei äkkiseltään uskoisi metsänomistajaksi. Sylissä pyörii 11-kuukautinen kuopus, jolle äiti on juuri muussannut banaanin. Toisessa kädessä äidillä on kännykkä. Hän ei ota selfietä vaan tarkkailee omaa metsätilaansa 3D-mallinnuksena.

Lotta Heikkilän metsä kännykän näytöllä .

Lotta Heikkilällä on kolme lasta ja hän omistaa Etelä-Savon Joroisissa keskimääräistä isomman metsän. Hehtaarit  on peritty isoisältä.

– Saimme siskoni kanssa metsän sukupolvenvaihdoksessa, kun olin 25-vuotias. Totesimme, että tarvitsemme luotettavan ja osaavan kumppanin.

Apua tarvittiin paitsi konkreettiseen metsänhoitoon myös verotusasioihin.

He päätyivät opettelemaan puuasioita metsäyhtiön avulla ja tutustuivat metsäänsä myös virtuaalisesti. 

Moni pitää metsäänsä säästöpankkina

Heikkilä ei ole tavanomainen metsänomistaja. Suomessa eläkeläiset ja yli 60-vuotiaat ovat isoin ryhmä metsänomistajina. Tähän joukkoon kuuluu toimeliaita puittensa hoitajia ja runsaasti passiivisia odottelijoita. Puita pidetään säästöpankkina pahan päivän varalla.

Suomessa on 350 000 metsätilaa ja 620 000 metsänomistajaa. On syntynyt leegio omistajia, joilla ole hajuakaan puustonsa hoidosta ja jotka eivät halua matkustaa satojen kilometrien päähän tiluksilleen. Yhtälö haastaa metsäyhtiöt.

Virtuaalimetsä vie 300 kilometrin päähän

Palkkatyö ja perhe vievät Heikkilän ajan.  

– Minulta irtoaa elämästä vain pieni siivu metsänhoidolle. Haluan pitää suvun metsän hyvin hoidettuna ja siirtää sen sellaisena seuraavallekin sukupolvelle, mutta en voi itse rampata siellä.

Hän piipahtaa paikan päällä enintään kerran vuodessa.

Virtuaalimetsä-sovelluksen kautta on mahdollista käydä omilla mailla vaikka joka päivä. Sovellus kuuluu Stora Enson eMetsään. Virtuaalimetsä on ilmainen kaikille metsänomistajille.

Kännykällä Heikkilä liikkuu metsän yllä ja maan tasalla kolmiulotteisesti.

Hän näkee alan, muodon sekä eri metsätyypit ja niiden sijainnin niin kuin ne todellisuudessa ovat.

Heikkilän kuopuksestakin tulee isona metsänomistaja. Lapset ja työssäkäynti vievät äidin ajan.

Kuva on piirroskuvaa. Kuva ei täsmällisesti ottaen ole Heikkilän omista puista. 

– Näen sovelluksella, mitä saan aikaan metsässä omilla valinnoillani: miltä näyttää, jos päätämme jättää metsänhoitotyöt tekemättä tai miten kuutiomäärät niiden ansiosta kehittyvät.

Heikkilän kahdeksanvuotias poika on tutkiskellut äidin kännykkämetsää ja kysellyt, mistä esiin hyppää ukkoja ja miten peliä pelataan. Seikkailupeli ei ole kyseessä, mutta äitikin toivoo lisää ominaisuuksia.

– Pidän sovelluksen kokonaisilmeestä ja siitä, että pystyn simuloimaan toimenpiteiden seurauksia esimerkiksi viiden ja jopa 20 vuoden päähän.

Lue myös: Suomen metsät on pilkottu metsäautoteillä – luonnonsuojelijat kritisoivat

Ministeriö: "Mainio ilmiö"

Metsäyhtiöt kehittävät kilvan digipalveluitaan. Stora Enson eMetsän ja Virtuaalimetsän kaltaisia ovat esimerkiksi UPM Metsä ja Metsä Groupin Metsäverkko. Ne perustuvat pitkälti Metsäkeskuksen keräämään metsävaratietoon.

On suunnitelmapalvelua, kuittien arkistointia ja lähetystä veroilmoitukseen, paikannustietoa ja valokuvia. Sohvaperuna pystyy tekemään puukaupat kännykällä.

Johtava asiantuntija Niina Riissanen maa- ja metsätalousministeriöstä pitää sovelluksia mainiona ilmiönä.

– Tavoittelemme, että tulevaisuudessa metsänomistajille ja metsäsektorin toimijoille tarjottavat päätöstukisovellukset olisivat arkipäivää, Riissanen sanoo.

Lue myös: Ilmastonmuutos kiihdyttää Lapin metsien kasvua – onko se pysyvä ilmiö?

Dronet ja näivertäjät

Tulevaisuudessa Heikkilän Virtuaalimetsään lisätään dronen eli kauko-ohjattavan pienoishelikopterin kuvat. Silloin omistaja näkee yksittäiset puut ja vaikkapa myrskyjen tuottamat puunkaadot.

Kännykästä voi kenties havaita puut, joissa tuholaiset tekevät näiverrystään.

– Tulevaisuudessa haluaisin nähdä, miten suojelu- ja metsänhoitotoimenpiteet vaikuttavat  metsän tuottoon,  monimuotoisuuteen ja hiilensidontaan, Heikkilä sanoo.

Digiä olennaisempaa Heikkilälle on silti yhteys eläviin ihmisiin.

Hän käy kahvilla ja asioilla metsäyhtiönsä toimistossa Helsingin keskustassa palvelupäällikkö Kirsi Nordströmin kanssa. Välillä asiantuntija Arto Kaipainen astelee tarkistamaan metsän Joroisissa.

Amazonin tuhot ovat koskettaneet Heikkilää. Oma metsä on FSC-sertifioitu osana metsäyhtiön ryhmäsertifiointia.  FSC takaa kuluttajalle, että puun kasvatuksessa on panostettu kestävyyteen.

Aarniometsää, innovaatiota vai vessapaperia?

Mitä Heikkilän puista tehdään? Täsmällisesti sitä ei voi jäljittää.

– Haluaisin, että ne olisivat innovaatioiden raaka-ainetta. Puuta voitaisiin käyttää lääkkeissä. Niistä voitaisiin rakentaa terveitä taloja lasten päiväkodeiksi ja vanhusten hoitokodeiksi.

Hän toivoo, että hänen puunsa jalostetaan Suomessa tuotteiksi ja että se työllistää suomalaisia.

Digimetsänhoidosta tulee Heikkilän lasten sukupolvelle luontevaa. Heikkilälle metsä on vahva side suvun menneisyyteen.

– Lapsilla ei ole enää samaa tunnesidettä. Seuraavassa sukupolvessa metsällemme on jo kuusi omistajaa, sisareni ja omat lapseni. Ehkä he lyövät sen lihoiksi ja ostavat jokaiselle bemarin, Heikkilä miettii.

Metsänomistajat

  • Yksityiset kansalaiset 60 %, Metsä­hallitus 25 %, ­metsäyhtiöt 10 % sekä ­kunnat, seurakunnat, säätiöt ja yhteis­metsät 5 %.
  • Yksityiset omistajat myyvät teollisuudelle 80 prosenttia sen tarvitsemasta kotimaisesta puusta. He omistavat metsämaasta 60 ja puuston ­kasvusta 70 prosenttia.
  • Muutama vuosikymmen sitten ­metsänomistajat ­olivat maaseudulla asuvia, vähän ­kouluja käyneitä miehiä, joilla oli maanviljelystaustaa. Nyt omistajat kaupunkilaistuvat ja vanhenevat.

Julkaistu: 23.9.2019