Apu

Metsän arvo on katsojan silmässä – Avun pääkirjoitus

Metsän arvo on katsojan silmässä – Avun pääkirjoitus
Metsistä ja siitä, mitä metsille tehdään, keskustellaan ja kiistelläänkin paljon. Jotta pysyttäisiin enemmän keskustelussa, on hyvä ymmärtää, että toinen voi tarkoittaa metsällä eri asiaa kuin itse, pohtii tuottaja Sammeli Heikkinen Avun pääkirjoituksessa.
Julkaistu: 21.9.2020

Joskus huomaa, että näkee maailman toisin kuin toinen ihminen. Kuljin kerran tutun miehen kanssa vaaran rinteessä. Kaveri puhui siinä kävellessämme metsästä, vaikka minun mielestäni kuljimme ihan selvällä hakkuuaukolla. Käsitin, että metsä ei tarkoittanut meille ihan samaa asiaa.

Olen liikkunut metsissä pienestä pitäen. Sienestämässä, marjastamassa, valokuvaamassa tai muuten vain retkeilemässä. Metsän arvo minulle on siinä, että metsässä on puita, pohjakasvillisuutta ja lintuja – elämää.

Retkikumppanini on tehnyt työuransa metsätaloudessa. Metsä­ammattilaiselle hakkuuaukko on metsää siinä missä järeäpuinen kangaskin, vain kierron eri kohdassa.

Talousmetsän puusto kasvaa, kaadetaan ja myydään. Sitten kierto jatkuu. Minulle puiden kaataminen on metsän loppu, ainakin minun elinaikanani.

Metsistä ja siitä, mitä metsille tehdään, keskustellaan ja kiistelläänkin paljon. Jotta pysyttäisiin enemmän keskustelussa, on hyvä ymmärtää, että toinen voi tarkoittaa metsällä eri asiaa kuin itse.

Eri mieltä siitä, mitä metsälle pitää tehdä, saa olla. Se on perusteltuakin, sillä metsissä pelataan tietyllä tavalla nollasummapeliä. Vaikka suojelija miten ymmärtäisi hakkaajaa, avohakkuu hävittää tietyn palan metsäluontoa tietyksi ajaksi, joskus lopullisesti. Ja toisaalta, jos metsä jätetään hakkaamatta, puusta ei saa rahaa, eikä teollisuus saa raaka-ainetta.

Metsien kohtalossa riittää väännettävää, vaikka toisen näkökulman paremmin ymmärtäisikin.

Kommentoi »