Apu

Saitko metsää perinnöksi? – Yhä useampi metsä päättyy perintönä osaamattomiin käsiin – Tässä 5 vinkkiä tuoreelle metsänomistajalle

Saitko metsää perinnöksi? – Yhä useampi metsä päättyy perintönä osaamattomiin käsiin – Tässä 5 vinkkiä tuoreelle metsänomistajalle
Sanna ja Jaana Rajajärvestä tuli perinnön myötä metsänomistajia ilman metsänhoidon osaamista. Apu oli onneksi lähellä.
Julkaistu: 21.6.2021

Ihan kuin satumetsä.

Jaana ja Sanna Rajajärvi hiljentyvät katsellessaan maisemaa. Iltapäivän aurinko luo säteensä jylhien mäntyjen ja kuusten lomasta pehmeille sammalmättäille. Ilmassa tuoksuu pari tuntia sitten lakanneen keväisen vesisateen tuoksu. Metsä näyttää toden totta satumaiselta.

Sisarukset ovat olleet samassa paikassa lukuisia kertoja. Tällä kertaa mukana on tavallistakin enemmän tunnetta, sillä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija on mukana suunnittelemassa tulevan hakkuun etenemistä. Moni puu kaatuu, ja niiden mukana lukuisia lapsuuden muistoja.

Jaanasta ja Sannasta tuli metsänomistajia pari vuotta sitten, kun heidän isänsä menehtyi vaikean sairauden jälkeen. Perinnön mukana tuli 63 hehtaaria metsää Kouvolan Jaalasta.

– Olemme tienneet lapsuudesta lähtien, että joskus perimme metsää. Emme silti koskaan puhuneet asiasta isän kanssa, Jaana Rajajärvi, 44, sanoo.

Muistisairaudesta kärsinyt isä teki töitä maanviljelijänä, mutta tärkeintä hänelle oli metsä. Siellä hän saattoi viettää yksin tuntikausia. Sisarukset muistavat, kuinka he istuttivat puita isän ja äidin kanssa.

Metsäasiantuntija Juho Laurila näyttää, missä kohtaa hakkuualueen raja menee.

Perintö ei stressiä helpottanut

Viime vuosina lapsuudenkodin metsä on merkinnyt Jaanalle henkistä pakopaikkaa. Hänen perheensä menetti traagisesti kotinsa tulipalossa. Samoihin aikoihin isä sairastui. Elämä näytti kertaheitolla nurjan puolensa.

– Olen lukuisia kertoja nakellut oksia ja karjunut metsässä sinä aikana, kun tappelimme vakuutusyhtiön kanssa korvauksista. Tuskin olisin koossa ilman tätä paikkaa.

Perintö ei helpottanut stressiä, sillä kummallakaan sisaruksista ei ollut käsitystä metsänhoidosta. Isä oli hoitanut kaiken, eikä hänen osaamisensa ollut siirtynyt jälkipolville. Omistusta vaikeuttaa se, että molemmat asuvat eri paikkakunnalla kuin missä metsäomaisuus sijaitsee.

Iski pelko vastuusta. Samaan aikaan huolta aiheutti uhkaava kymmenientuhansien eurojen perintövero.

– Tiesimme kyllä, että jotain metsälle täytyy tehdä, mutta emme tienneet mitä. Olemme yrittäneet tässä laittaa saappaita jalkaan, Sanna Rajajärvi, 41, kertoo.

Onnekseen Rajajärvet löysivät metsän sukupolvenvaihdoksiin erikoistuneen lakimiehen, jonka avulla suunniteltiin omaisuuden vaihtuminen siten, että suurimmalta osalta perintöveroa vältyttiin. Sisarukset ostavat metsäomaisuuden äidiltään ja rahoittavat kaupan myymällä puuta.

Juho Laurilan kaikki metsänhoidolliset suunnitelmat kulkevat mukana tablet-laitteella.

Hoito- ja hakkuurästit rokottavat metsän arvoa

Paikallisella metsänhoitoyhdistyksellä voi olla ratkaiseva merkitys monelle metsäummikolle. Yhdistyksen toimenkuvaan kuuluvat asiakkaiden neuvonta ja metsäpalveluiden tuottaminen sekä muun muassa puukaupan kilpailuttaminen parhaan hinnan saamiseksi.

Puun myyjälle on usein turvallisempaa käyttää metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijaa verrattuna siihen, että hän neuvottelisi metsäyhtiön kanssa. Näin omistaja varmistuu siitä, että hän saa puolueetonta asiantuntija-apua.

Paikallisen metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Juho Laurila on ollut Rajajärven sisarusten apuna perintömetsän hoidon suunnittelussa ja puukauppojen kilpailuttamisessa.

Kun sisarusten isä menehtyi, Laurila aloitti urakkansa tekemällä metsäarvion perunkirjoitusta varten. Se sisälsi metsäomaisuuden arvon mahdollisimman tarkan määrittelyn. Selvityksen aikana paljastui, että metsästä on jäänyt paljon hoito- ja hakkuurästejä. Koska kyseessä on talousmetsä, hoidolla on erityisen tärkeä merkitys.

”Perintömetsän omistajan tietämys metsä-alastaan ja metsänhoidosta on monesti pyöreä nolla. On myös tyypillistä, että omistaja asuu eri paikkakunnalla kuin missä metsä sijaitsee. Omistajan kanssa täytyy usein lähteä liikkeelle ensin perustermien selvittämisestä.”

– Juho Laurila –

Kun Laurila otti ensimmäisen kerran Jaanan mukaan metsäkierrokselle, totuus alkoi selvitä myös tuoreelle maanomistajalle.

– Kartalta voi näyttää kaikenlaista, mutta vasta maastossa tehtävä kierros kertoo asiat sellaisena kuin ne ovat, Laurila sanoo.

Kierroksen aikana hahmottui, millaisia toimenpiteitä metsälle tulisi tehdä, jotta se säilyisi elinvoimaisena ja kasvaisi mahdollisimman tuottavasti tulevina kymmeninä vuosina.

Laurila myöntää, että yhä useampi metsänomistaja on nykyisin ummikko.

– Etenkin perintömetsän kohdalla omistajan tietämys metsä-alastaan ja metsänhoidosta on monesti pyöreä nolla. On myös tyypillistä, että omistaja asuu eri paikkakunnalla kuin missä metsä sijaitsee. Omistajan kanssa täytyy usein lähteä liikkeelle ensin perustermien selvittämisestä.

Merkkinauhalla merkitään muun muassa niin sanotut säästöpuut, joita ei kaadeta hakkuutöiden alettua.

Harva kieltäytyy metsäperinnöstä

Tietämättömyys metsänhoidosta on kasvanut sitä mukaa kun yhä nuoremmat ikäpolvet perivät metsäomaisuutta. Heillä ei ole välttämättä ollut metsään minkäänlaista kosketusta ennen omistustaan. Merkittävä syy on ihmisten valuminen töiden perässä isoihin kasvukeskuksiin.

Ilmiö ei ole kuitenkaan vähentänyt suomalaisten kiinnostusta metsää kohtaan.

– Kaikki ottavat mielellään metsää vastaan. Kun arvio­kirjasta nähdään summa, se houkuttaa omistamaan. Sanoisin, että metsää perivä kieltäytyy aniharvoin ottamasta perintöä vastaan, Laurila sanoo.

Sisaruksille on tullut selväksi, että ilman metsäasiantuntijaa he eivät olisi selvinneet metsänhoidosta.

– Nyt on turvallinen olo, koska aina kun joku asia mietityttää, voin soittaa asiantuntijalle ja saan vastauksen, Sanna Rajajärvi kertoo.

Metsänhoito ei ole pelkästään puiden kaatamista ja harvennusta. ⇓ Rajajärvet toivovat metsästään rahallista turvaa.

Omistajuus muuttaa suhtautumista metsään

Juho Laurila ohjaa tuoreet metsänomistajat syvemmälle metsän uumeniin. Maisemat vaihtelevat puu­lajien mukaan. Rajajärvien metsästä löytyy myös harvinaisempia koivikoita, joita osa metsänomistajista saattaa vierastaa. Mehevän makuiset koivun taimet kun maistuvat etenkin hirville.

Laurila osoittaa paikkaa, jossa kasvupaikkatyyppi ja pääpuulaji vaihtuvat. Maisemallisista syistä on päätetty, ettei tähän kohtaan kajota harvennuksilla.

– Jos minulta kysytään, haluaisin säästää joka ikisen puun. Omistajuus on muuttanut paljon suhtautumistani metsään. Suhtaudun siihen hyvin tunteellisesti, Jaana Rajajärvi sanoo.

”Harvennettu puusto on paljon vastustuskykyisempi myrskyjä, lumituhoja ja tauteja vastaan. Moni metsänomistaja pelkää koneellisia harvennuksia, vaikka ei tarvitsisi.”

– Juho Laurila –

Sisarukset ovat päättäneet metsäasiantuntijan kanssa, että harvennushakkuissa on tarkoitus mennä metsänhoito edellä. Se tarkoittaa, että tiheintä kasvatusmetsää harvennetaan siten, että pienimpiä ja huonolaatuisimpia puita poistetaan.

Tämän ansiosta parhaat puut saadaan järeytymään ja kasvamaan mahdollisimman hyvin. Se turvaa metsän elinvoimaisuutta tulevina vuosina. Harvennushakkuissa on tarkoitus jättää alueita koskematta ja jättää riistalle elin­ympäristöjä riistatiheiköiksi.

– Harvennettu puusto on paljon vastustuskykyisempi myrskyjä, lumituhoja ja tauteja vastaan, Laurila huomauttaa.

Hän huomaa maastossa takavuosina tehdyn harvennuksen jäljet. Ummikko ei niitä välttämättä edes erottaisi.

– Moni metsänomistaja pelkää koneellisia harvennuksia, vaikka ei tarvitsisi. Tässäkään tapauksessa jälkiä ei ole juuri jäänyt. Metsäkoneen kuljettajat ovat ammattilaisia, eivätkä jätä puihin kolhuja.

Rajajärvet toivovat metsästään rahallista turvaa.

Tukkipuun hinta moninkertainen kuitupuuhun verrattuna

Rajajärvet ovat solmineet harvennushakkuusta puukaupan 9,3 hehtaarin kokoiselle metsä­alu­eelle. Koneita odotetaan paikalle tulevan kesän aikana. Siitä tulee tunteellinen hetki.

Laurila on vastannut puukaupan kilpailuttamisesta. Tässä kohtaa Rajajärvet hyötyvät eniten metsäasiantuntijan palveluista.

Metsänhoitoyhdistyksessä paikallinen metsäasiantuntija kerää kaadettujen puiden mittaustiedot kaikista yhdistyksen kautta tehdyistä puukaupoista.

Puiden katkonnassa eri puutavaralajeiksi, eli tukiksi ja kuiduksi, on eroja eri puunostajien kesken. Aineiston perusteella metsäasiantuntija pystyy vertailemaan kohdetta muihin hakkuisiin ja laskemaan, mikä puunostaja sopisi parhaiten metsänomistajalle.

– Toinen metsäyhtiö voi tehdä leimikoista 10 prosenttia enemmän tukkipuuta kuin toinen. Tavallisesti tukkipuusta maksetaan moninkertainen hinta kuitupuuhun verrattuna, Laurila selvittää.

”Hyvällä suunnittelulla saadaan turvattua luonnon hyvinvointi. Metsätalous ja luonnonhoito voidaan sovittaa järkevästi yhteen. Aina ei tarvitse mennä pelkkä raha edellä.”

– Juho Laurila –

Väärä valinta voi aiheuttaa maanomistajalle pahimmillaan kymmenientuhansien eurojen menetyksen verrattuna ”laadukkaampaan” hakkuuyritykseen. Laurilan katkonta-aineistolla on tarkoitus tehdä tiliä myös Rajajärville.

Laurila ei halua silti demonisoida metsäyritysten omien asiantuntijoiden käyttöä. Vedätyksen riski on hänen mukaansa pieni, mutta olemassa.

– Metsäyhtiöt saattavat tiettyinä ajankohtina etsiä juuri tietynlaista puutavaraa omiin tarpeisiinsa. Näissä markkina­tilanteissa väärinkäytöksen riski on olemassa ja silloin metsänomistajan tulisi olla tarkkana.

Tuleva puukauppa merkitsee Rajajärville merkittävää tiliä. Siitä iso osa käytetään sukupolvenvaihdoksen kauppahinnan kuittaamiseen.

Metsänhoitoyhdistys ei osta puuta hampaat irvessä

Rajajärvet ovat allekirjoittaneet puukaupan toimeksiantosopimuksen eli valtakirjan, joka antaa Laurilalle päätösvallan puuerän kilpailutuksessa.

– Juho ymmärtää rakkauteni puihin. Arvostan suunnattomasti sitä, että meidän kemiamme toimii.

Laurila nyökkäilee. Dialogi omistajien kanssa on tärkeä osa metsänhoidon suunnittelua.

– Metsänhoitoyhdistys ei toimi kuten puuta ostava firma. Meidän ei tarvitse ostaa puuta hampaat irvessä. Metsänhoitoyhdistys ei ole puunostaja, vaan istuu metsänomistajan kanssa samalla puolen pöytää.

Tuleva puukauppa merkitsee Rajajärville merkittävää tiliä. Siitä iso osa käytetään sukupolvenvaihdoksen kauppahinnan kuittaamiseen.

Kaupasta koituu luonnollisesti myös kuluja. Hinnasta maksetaan arvonlisävero sekä 30 tai 34 prosentin pääomatulovero kaupan arvon mukaan. Metsänhoitotöihin eli metsän uudistamiseen (mätästys, istutus ja taimet) kuluu noin 1 200 euroa hehtaarilta ja Laurilan palkkioon joitakin kymmeniä senttejä hakattua puukuutiota kohden.

– Metsätaloudessa karkea nyrkkisääntö on, että tulot ovat aina kymmenen kertaa menoja suuremmat. Nyt on hyvä tilanne myydä, sillä puusta maksetaan hyvin, Laurila kertoo.

Sanna ja Jaana Rajajärvi ovat viime aikoina tutustuneet metsäomaisuuteensa. Silti metsässä on vielä paljon tuntemattomia kolkkia. Sisarukset ovat tyytyväisiä siihen, että löysivät apua metsänhoitoyhdistyksestä.

Hehtaarille jätetään vähintään kymmenen säästöpuuta

Laurila mittaa katseellaan edessä avautuvaa metsää ja kiinnittää huomionsa erityisen jykevään mäntyyn.

– Osan männyistä voisi jättää säästöpuiksi. Tämä on ehdottomasti yksi sellainen. Upea kilpikaarna, Laurila sanoo ja esittelee paksua kaarnakerrosta. Hän merkitsee puun merkkinauhalla, jotta se ymmärretään säästää hakkuutöiden alettua.

Vaikka valtaosa metsänomistajista haluaa omistuksellaan rahaa, metsän suojelu on usein mukana metsänhoito­suunnitelmassa. Pelkkä metsän suojelukin on vaihtoehto.

Jaanan ja Sannan metsän kohdalla luontoarvot on pyritty pitämään mukana alusta alkaen.

– Itse asiassa luontoa huomioidaan paremmin kuin mitä metsäsertifiointi määrää. Hakkuualueelle pitää sertifikaatin mukaan jättää vähintään kymmenen säästöpuuta hehtaarille, mutta olemme suunnitelleet jättävämme enemmän, Laurila selvittää.

– Hyvällä suunnittelulla saadaan turvattua luonnon hyvinvointi. Metsätalous ja luonnonhoito voidaan sovittaa järkevästi yhteen. Aina ei tarvitse mennä pelkkä raha edellä, Juho Laurila sanoo.

Säästöpuilla on tarkoitus ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ja tässä tapauksessa säilyttää myös maisemaa. Samasta syystä metsään jätetään jäljelle myös lahoja puita, jotka ovat lukuisten pieneliöiden koteja.

– Hyvällä suunnittelulla saadaan turvattua luonnon hyvinvointi. Metsätalous ja luonnonhoito voidaan sovittaa järkevästi yhteen. Aina ei tarvitse mennä pelkkä raha edellä.

Suomessa myös palkitaan metsän suojelemisesta. Jos alue suojellaan vapaaehtoisesti vähintään kymmeneksi vuodeksi, omistaja saa rahallisen korvauksen.

Tällä hetkellä metsä merkitsee Jaanalle ja Sannalle taloudellista turvaa.

– Näin koronankaan keskellä ei tarvitse panikoida. Omaisuus ei häviä mihinkään. Tarkoituksena on jättää jotain jälkeemme, tehdä metsästä tärkeä myös jälkipolville. Juhon ansiosta nyt on rohkeutta mennä raivaussahan kanssa metsään isän jalanjäljissä.

5 tärppiä uudelle metsänomistajalle

1. Kuolinpesä selvittää metsän arvon. Kun metsän omistaja on kuollut, kuolinpesän on selvitettävä omaisuuden arvo perunkirjoitusta varten. Tätä varten kuolinpesä valitsee keskuudestaan pesänilmoittajan, joka hankkii tiedot omaisuuden arvosta ja toimittaa ne perunkirjoittajalle. Metsän arvo määritetään tila-arviolla, johon kuuluu maastokäynnillä tehtävä arvonmääritys puustomittauksien perusteella. Pesänilmoittaja voi tilata tila-arvion paikalliselta Metsänhoitoyhdistykseltä.

2. Perintöverossa on kaksi luokkaa. Perintövero määräytyy lahja- ja perintäverolain mukaan. Lähisukulaiset ovat 1. veroluokassa. Lähisukulaisiksi katsotaan sukulaiset ylenevässä ja alenevassa polvessa, aviopuoliso, rekisteröidyssä parisuhteessa oleva, entinen aviopuoliso tai henkilö, jolla on ollut perinnönjättäjän kanssa yhteinen lapsi. Kaikki muut ovat 2. veroluokassa. Perintövero lasketaan koko omaisuudesta, ei omaisuuslajeittain.

3. Yhtymä voi olla verotuksellisesti järkevä valinta. Perijän voi olla järkevää muuttaa kuolinpesä ensin yhtymäksi. Yhtymäosuuksia myymällä voi vapautua luovutusvoittoverosta ja toisaalta metsäosuuksien ostaja voi hyötyä metsävähennyksestä. Yhtymässä verovelvollisia ovat yhtymän osakkaat. Yhtymän verotus on kuolinpesää kevyempää, jos puukauppatuloja on paljon. Kuolinpesän verotus nousee 30 000 euron ylittävältä osalta 34 prosenttiin riippumatta siitä, onko osakkaita yksi vai useampia. Yhtymän osalta 30 000 euron raja tulee vastaan jokaisen yhtymän osakkaan kohdalla. Jos osakkaita on kolme, yhtymä voi siis tehdä 90 000 euroa voittoa ennen kuin veroprosentti nousee.

4. Kuolinpesässä verovelvollinen on kuolinpesä, eivät sen osakkaat. Pääosa metsätalouden vuosista on tappiollisia. Kuolinpesä ei pysty vähentämään tappiota yksittäisen verovuoden osalta, vaan tappiot jäävät vähennettäviksi tulevien vuosien puukauppatuloista. Jos voittoa ei tule kymmenen vuoden aikana, tappioita ei voi vähentää lainkaan.

5. Valtio voi maksaa metsän suojelusta. Jos perijä haluaa suojella metsän kokonaan, prosessi lähtee liikkeelle kohteen sijainnin ja suuruuden määrittelemisestä. Metsää voi suojella omatoimisesti tai Metso-ohjelman kautta. Metso-ohjelmassa valtio maksaa korvausta sellaisten metsien suojelusta, jotka ovat luonnonarvoiltaan monipuolisia ja eliölajien elinympäristöinä erityisen arvokkaita.

Lähde: Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso ry

Kommentoi »