Apu

Meteorologi Pekka Pouta: Televisiotyö on välillä tylsää



Meteorologi Pekka Pouta: Televisiotyö on välillä tylsää

Pekka Poudasta piti tulla tutkija, kun hän on niin epäsosiaalinen. Hänestä tuli meteorologi, joka yllättää sekä katsojat että koko uutishuoneen hauskoilla jekuillaan.
Teksti Eve Hietamies
Kuvat Satu Nyström

On sateinen päivä. Matalapaineen alue pyörii Suomen päällä aiheuttaen epävakaista säätä. Etelä- ja Keski-Suomessa sateet ovat kuurotyyppisiä ja Lapissa vettä sataa yhtenäisemmin. Ajokeli Lapissa on huono.

MTV3:n uutistoimituksessa valmistaudutaan illan Seitsemän uutisiin. Meteorologi Pekka Pouta, 47, haukottelee leveästi maskeeraaja Sari Finéruksen tuolissa. Tämä tupsuttaa värivoiteet miehen naamaan muutamassa minuutissa.

– Joskus olen unohtanut aamulähetyksen jälkeen pyyhkiä meikit naamasta tai lähtenyt kotiin korvanappi korvassa. On myös ollut yritystä maksaa taksia kirjastokortilla, maikkarin kulkuluvalla tai Kela-kortilla. Kotiavaimilla en ole vähään aikaan yrittänyt tulla töihin sisään, Pouta kertoo ja haukottelee uudelleen.

Uutishuoneen puolella, pyöreässä studiossa lähetys pyörähtää käyntiin. Illan ankkureina ovat tänään Ripsa Koskinen-Papunen ja Jaakko Loikkanen, pääuutisaiheena valtion uudet liikennejärjestelyt. 

Lähetyksen lopussa on niin sanottu ylimeno, joka rakentaa sillan tulevaan säätiedotukseen.

– Pekka. Pahan ilman lintu. Miten ikävää ilmaa nyt ennustat? Ripsa kysyy.

– Hmm. Kvaak kvaak, Pouta vastaa ja ennustaa aamuksi lunta huhtikuiseen Länsi-Suomeen.

Pekka Pouta syntyi Savonlinnassa, kolmilapsisen perheen nuorimmaisena. Äiti työskenteli sairaanhoitajana ja isä kaupungilla mittamiehenä. Perhe asui kerrostaloasunnossa.

– Mitään nuoruuden kapinaa en muista, mutta kerran alaikäisenä lähdin yksin polkupyörällä Savonlinnasta Pori Jazziin. Reitti kaarsi hieman etelään. Puoleenväliin pääsin, kun Järvenpäässä kaaduin hiekkatiellä. Käsi murtui, ja jouduin palamaan takaisin.

Armeija tuli suoritettua Korialla, pioneereissa. 

– Ajattelin ruveta sivariksi, mutta veli sanoi, että käy nyt katsomassa. Se saattaa olla ihan antoisaa. No, ei se ollut. Nyt olen jälkisivari, koska alle vuoden kuluttua tipahti kertausharjoituskutsu. Olisi muka pitänyt uudestaan mennä. En mennyt. Eikä tullut edes seurauksia.

Vuonna 1987 Pouta kirjoitti Talvisalon lukiosta ylioppilaaksi, kuuden ällän papereilla. Kirjoitusten jälkeen hän alkoi lukea biologian pääsykokeisiin, mutta jumiutui taksonomiaan, eliöiden luokitteluun. Matojen sijaan hän valitsi maailmankaikkeuden ja lähti lukemaan Helsingin yliopistoon teoreettista fysiikkaa. 

– Halusin tutkijaksi, koska en ole kauhean sosiaalinen. Toki tykkään ihmisistä, mutta antakaa ne yksitellen. Ja edes jonkin verran minun ehdoilla.

– En ole myöskään luontainen esiintyjä, mitä esimerkiksi opettajan pitäisi olla. 

”Etelä- ja Keski-Suomessa sateet ovat kuurotyyppisiä ja Lapissa vettä sataa yhtenäisemmin…”

Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa on mahdollista opiskella myös meteorologiaa. Joku vinkkasi, että jo ensimmäisen vuoden opiskelijoilla oli käytännössä varma kesätyöpaikka Ilmatieteen laitoksella, joten Pouta vaihtoi pääainetta varman työpaikan vuoksi.

Toisen opiskeluvuoden jälkeen Pouta piti kesän vapaata ja oli sen jälkeen tyhjätasku. Eräänä päivänä Ilmatieteen laitoksen johtaja Pirkko Saarikivi soitti ja kysyi, haluaisiko Pouta tehdä vuoroja Huomenta Suomi -ohjelmassa.

– Kysyin kaksi kysymystä: paljonko siinä tienaa ja voiko samalla opiskella? Olin 23-vuotias. 

Television myötä Pekka Pouta ajautui epämukavuusalueelle. Tehtävään ei juuri koulutettu, mitä nyt tv-meteorologi Jarmo Astala neuvoi, että ennen ensimmäistä lähetystä kannattaa käydä vessassa, ettei tule jännityksestä housuun. Pouta sai myös kuukauden tehokoulutuksen Ilmatieteen laitoksella.

– Siitä oli jonkin verran apua alussa, mutta kyllä siinä aika yksin oli. Istuin studion sohvalla ja klikkailin PC:ltä sääkarttaa hiirellä. 

– Telkkumetkuilla ei siihen aikaan ollut kovinkaan suurta arvostusta meteorologien piirissä. Ajateltiin, että käymme vain kameran edessä  esittelemässä muiden ennusteet. Oikeasti oli Hesarin sääkartta, johon yritin aamuyöllä tehdä muutoksia. Välillä sain sääpäivystäjältä apua, mutta usein ne pyysivät minulta apua.

– Se oli paras mahdollinen ennustekoulu: voi tehdä viisi päivää viikossa päivän ennustetta koko maahan ja nähdä saman päivän aikana myös tuloksen. 

Vuonna 2000 tv-ennusteet siirtyivät Ilmatieteen laitokselta Forecalle. Kauppaan kuuluivat myös Pekka Pouta, Petri Takala ja Visa Salojärvi.

Huomenta Suomen aikaisiin aamuherätyksiin liittyy Poudan vahva rakkaus metallimusiikkiin – se herättää parhaiten.

Miksi ihmiset suhtautuvat säähän niin tunnepitoisesti?

– Suhtautuvatko ne? Ainakin on turvallista ottaa kierroksia huonosta säästä, koska se ei loukkaa ketään. Säähän liittyy myös asioita, joihin ihmiset lataavat suuria odotuksia: kesäloma, vappu, juhannus. 

Valitettavasti säätiedotukset helposti personoidaan tv-meteorologeihin.

– Vaikka en ole viikkoihin käynyt säätiedotusta antamassa, lomalla saatan kuulla, että ”Mitäs sitä taas on ennustettu, kun on mennyt niin pieleen?” Mutta ainahan ihmiset yleistävät: kaikki lakimiehet ovat roistoja, kaikki toimittajat sopuloi.

Pannuun ottaa se, että huhtikuun alussa iltapäivälehtien otsikot lupaavat varmaa tietoa aurinkoisesta vapusta ja kaikki menee sitten kansan mielestä pieleen, jos sataa. Ennuste menee meteorologien piikkiin, vaikka kyse on automaattiennustuksesta.

– Sammakkoennustajat kansa osaa ottaa viihteenä.

Viisi vuotta Pekka Pouta piti televisiohommaa vain välivaiheena ja tapana rahoittaa opinnot ilman lainaa. Aamuvuorot kuitenkin painoivat, ja opinnot jäivät kandin tutkintoon.

Hän tekee kahta vuoroa. Huomenta Suomen lähetysaika on arkiaamuisin kello 6.25–9.05, kesällä 7.55–10.00. Ohjelmassa on noin viisiminuuttinen uutiskatsaus puolen tunnin välein kello 6.30 alkaen. Uutiskatsausta seuraa säätiedotus. Työpäivä alkaa 04.30 ja loppuu liukuen aamuyhteentoista mennessä. 

Aikaisiin aamuherätyksiin liittyy Poudan rakkaus metallimusiikkiin. Kun herätys piti aikanaan olla jo 03.30, oli löydettävä uusia keinoja saada silmät auki. Raju metallimusiikki herätti parhaiten. Iltavuoro alkaa kahdelta, jolloin tv-meteorologit hoitavat Seitsemän ja Kymmenen uutisten säätiedotukset. 

– Ennen säätiedotusta teen tekstit uutisankkureille, päivitän kartat ja netin, teen ehkä yhteistyötä toimittajan kanssa, valitsen kuvat, livekuvat ja rakennan karttakavalkadin, joka vaihtuu ruudussa nappia painamalla. Kotiin pääsee Kymmenen uutisten jälkeen.

Iltavuorossa on viisi tuntia aikaa valmistautua lähetykseen, aamulla kaksi. Nykylaitteilla on pelkkä valintakysymys, mitä karttoja ja materiaalia esitetään. 

Televisiometeorologin iltavuoro alkaa kahdelta iltapäivällä ja loppuu kympin uutisten jälkeen.

Onko televisiotyössä vielä taikaa? 

– Ei. Välillä se on jopa vähän tylsää, pitää keksiä joskus jotain.

Säätuottaja Pertti Nyberg alkaa nauraa, sillä Poudasta löytyy vaikka mitä juttua. Ainakin tämä istuskelee usein vahingossa mikrofonin päällä.

Yksi legendaarisista tarinoista on tämä:

– Laitteet hajosivat emmekä saaneet kuvaa uutislähetykseen, mutta sääkuvat tulivat. Koska lähetys oli täytettävä, kysyin Pekalta, että voisitko esittää hieman pidemmän version säästä. Lopputuloksena oli tynkäuutiset, jonka jälkeen Pekka piti kymmenen minuutin säätiedotuksen, sitten tuli mainostauko ja sen jälkeen Pekka jatkoi vielä seuraavat kymmenen minuuttia säästä. Ei siitä sanottavaa tullut. Katsojat tajusivat, että jotain oli hajonnut, Nyberg kertoo.

Uutispöydän ympärillä istuvat toimittajat innostuvat muistelemaan.

– Kerran Huomenta Suomessa Pekka antoi säätiedotuksen ulkoa. Kun kuva siirtyi ulos, miestä ei näkynyt missään ja kamera sojotti suoraan kirkkaan siniselle taivaalle. Ankkuri hämmentyi, kun miestä ei näkynyt missään. Pekka oli sanonut kuvaajalle, että näytä taivasta, sieltähän tuo sää selviää. Mutta tuli se Pekka sitten ruutuun.

Toisen kerran automaattisesti ohjattava kamera meni rikki ja alkoi valua alaspäin. Pouta alkoi seurata kameraa. Lopulta kamera pysähtyi polven korkeudelle, Pouta kurkki kameraan ja jatkoi edelleen tyynesti säätiedotusta. 

Viime marraskuisesta Winter is coming – Talvi on tulossa -säähassuttelusta nousi netti-ilmiö, kun useat kansainväliset verkkomediat kertoivat suomalaismeteorologin Game of Thrones -aiheisesta säätiedotuksesta.

– Suomeen on vihdoin tulossa pakkasta ja lunta, eli – winter is coming! Pouta sanoi muuttuen suositusta Game of Thrones -sarjasta tutuksi takkutukkaiseksi, turkkiin pukeutuneeksi Ned Starkiksi.

Studion seinän takana on meteorologien työpiste. Neljä tietokonenäyttöä, joissa on havaintokarttoja ja ennustekarttoja. Yhdessä näytössä on karttakavalkadi, joka näkyy katsojille tv-ruudussa. 

Paljon voi ennustaa, kuurosateiden täsmäpisteitä ei ikinä. 

– Sama kuin laittaisit kattilan kiehumaan ja yrittäisi arvioida, mihin kohtaan tulee kuplia. 

Säähän vaikuttaa Auringosta tuleva säteily, Maan kiertoliike sekä vuoristot ja vesistöt. Päivittäiset muutokset johtuvat erilaisten ilmamassojen välisestä vuorovaikutuksesta. Päiväntasaajalta virtaa lämmintä ilmaa navoille päin ja navoilta kylmää ilmaa kohti päiväntasaajaa. 

Entä ilmastonmuutos?

Mies vakavoituu.

– Isoimpana se näkyy jäätiköiden sulamisessa, mikä on jo aliarvioitu. Sitä ei vielä tiedetä, miten pahassa liemessä ilmastonmuutoksen kanssa ollaan jo nyt. Mutta liemessä ollaan.

– Telkkarin myötä ajauduin aikanaan epämukavuusalueelle, koska esiintyminen ei ole vahvuuteni,

kertoo Pekka Pouta.

Aikaisemmin Pouta juoksi maratoneja, nykyään ne ovat muuttunut pitkiksi kävelyiksi koiran kanssa. Hän harrastaa maalaamista ja on käynyt taidekoulun iltakursseja. Kuvataiteet ovat aina kulkeneet elämässä mukana.

Pouta elää avoliitossa juontaja-toimittaja Mari Sarolahden kanssa. Perheeseen kuuluu borderterrieri Sini, ”joka alkaa pikkuhiljaa aikuistua ja rauhoittua”.

Telkkarissa Poudasta nähdään karsittu versio. 

– Ihmiset näkevät minut monta kertaa päivän aikana televisiossa, mutta eivät tiedä minusta paljonkaan. He alkavat täyttää aukkoja omalla mielikuvituksellaan. Olen kuullut olevani kova maastohiihdon harrastaja ja myös hyvin uskonnollinen ihminen. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Siksi olen alkanut kertoa vähän enemmän itsestäni, Pouta miettii.

Kun Pekka Pouta aloitti 24 vuotta sitten televisiohommat, oli vain kolme kanavaa ja vähemmän tv-julkkiksia kuin nykyisin. Kasvot tunnistettiin, mutta kännykkäkameroita ei vielä ollut.

– Nyt on eri asia. Pyllyile tuolla Ullanlinnanmäellä vappuna, niin aivan varmasti lähtee lähetys nettiin saman tien. 

Vuonna 2015 Kuuloliitto valitsi Pekka Poudan Vuoden selkeäksi puhujaksi. Miehen esiintymistapaa kiiteltiin rauhalliseksi ja ääntämystä selkeäksi. 

– Kun kerroin siitä kotona, sain kuulla röhönaurun. Olen kuulemma enemmänkin omituinen höpöttäjä, mumisija. Mutta olen oppinut skarppaamaan kameran edessä. Silläkin on merkitystä, että isä on huonokuuloinen. Lapsena täytyi oppia artikuloimaan selvästi.

Meinaatko olla televisiossa eläkkeelle asti? 

– Omalla alalla puhutaan ilmastonmuutoksesta, telkkarissa media-alan muutoksesta. Moniko pystyy oikeasti sisäistämään, miten iso juttu se on! Kesti vuosisatoja, ennen kuin alkoi tulla niin paljon kirjoja, että kaikki voivat lukea. Ja nyt kaikki voivat julkaista tekstin lisäksi ääntä ja kuvaa. Mihin tämä vielä viekään, jännää aikaa kuitenkin eletään, Pekka Pouta sanoo.

Julkaistu: 10.5.2016