Autoni ajotietokone alkoi huutaa ja vaati vuosittaista hemmotteluhetkeään. Edellisten huonojen kokemusten jälkeen etsin jälleen uuden merkkihuoltokorjaamon ja huomasin houkuttelevan tarjouksen. 170 eurolla kaikki kuntoon ja avaimet käteen.

Vein auton aamulla ja noudin töiden jälkeen. Kerrottiin, että pakoputkesta oli löytynyt reikä ja putki piti vaihtaa.

– Onko pakko?

– Ei se siitä itsestäänkään umpeen mene.

Huokaisin, mutta ei mahtanut mitään. Sovimme, että jos homma paisuu yli arvioidun 600 euron, minulle soitetaan. Ei soitettu. Autoa hakiessani kuulin, etteivät mekaanikot uskaltaneet koskea autoon lainkaan. Pakoputki oli tiiviisti kiinni katalysaattorissa, joten sekin piti vaihtaa. Kolminumeroinen summa ei enää riittänyt.

En voinut uskoa tätä todeksi. Yli tonnin yllätyslasku pienen reiän vuoksi. Olin sitä paitsi lähdössä mökille lomailemaan. En ehtisi hoitaa asiaa kuntoon.

Soitin mökkipaikkakuntani automonttöörille Aimolle, joka lupasi katsoa autoa. Jätin menopelin Aimon hoiviin, ja illalla hän palautti auton minulle – se sisältyi palveluun.

Auto oli kunnossa. Olin Aimolle velkaa 120 euroa, josta 70 euroa kului töihin, 50 osiin. Miten tämä oli mahdollista?

Siksi, ettei käyttökuntoista pakoputkea ja täysin ehjää katalysaattoria tarvinnut vaihtaa. Aimo paikkasi reiän.

– Ai niinkin voi tehdä? Merkkihuollossa sellaista vaihtoehtoa ei mainittu.

– Kyllä voi, jos vain viitsii, Aimo hymähti.