Videolla miehet vastaavat kysymyksiin kuukautisista. He arvailevat kuukautisten kestoa, kuukautissuojien tarvetta, vuotavan veren määrää. Ei, kuukautiset eivät kestä koko kuukautta, vaan yleensä 3–5 päivää. Yleensä. Ei, yksi suoja ei riitä koko ajalle, niitä tarvitaan useita päivässä. Verta ei vuoda kahta tuopillista. Kuukautisvuodon määrä mitataan millilitroissa, mutta vaihteluväli on suuri, 30–80 millilitraa.

Ilmeet vaihtelevat hämmästyksestä oivallukseen ja vähättelyyn. Niin vähän ja silti kaikki tämä tohina?

Totuuden nimissä: olen nähnyt videoilla myös naisia, jotka eivät osaa kertoa, miksi kuukautiset ovat olemassa (hedelmöittymätön munasolu poistuu elimistöstä kuukautisvuodon mukana). Pitää siis puhua.

Toisessa videossa testissä on laite, jolla simuloidaan kuukautiskipuja. Miehet asettavat laitteen piuhat keskivartalolleen vähän naureskellen – ja alkavat huutaa ja karjahdella. On vaikea sanoa, mikä on esitettyä ja mikä oikeaa kipua, mutta kyllä, kuukautiset sattuvat. Ne voivat tuntua polttavana kipuna, terävänä täsmäpistona, lamauttavana kokovartalojomotuksena, joskus ne tuntuvat kääntävän sisuskalut nurin. Yhtä aikaa ne puristavat kasaan ja turvottavat. Ei kaikilla, ei aina, mutta tämän todellisuuden kanssa moni kohdullinen elää joka neljäs viikko. Kuukautiskipua on verrattu sydänkohtaukseen. Vähättelisimmekö sitä? Jättäisimmekö hoitamatta, lääkitsemättä?

Joka kolmas on tinkinyt kuukautissuojien laadusta ja käyttänyt suojia suositusaikaa pidempään, koska suojiin ei ole rahaa. Luku on Plan Suomen tuoreesta kyselystä. Kuukautisköyhyys Suomessa koskee erityisesti työelämän ulkopuolella olevia tyttöjä ja naisia. Meillä kuukautiset eivät katkaise tyttöjen koulutusta, mutta yksittäisinä päivinä ne voivat estää kouluun tulemisen. Sama viesti kuultiin aiemmin Helsingin kaupungin "Maksuttomat menkat" -kokeilusta.

Sekä kyselyn että kokeilun suositus on tämä: kuukautistuotteiden arvonlisäveroa – niin sanottua tamponiveroa – on laskettava ja kouluissa tulisi saada suojia ilmaiseksi. EU on huomauttanut Suomea verotuksesta jo vuosia sitten.

Planin kyselyn tulosten julkistamisen jälkeen some oli rumaa luettavaa. Naisten kokemuksia vähäteltiin, kuukautissuojaksi voi laittaa vaikka vessapaperia. Veri ällötti. Tasa-arvon vuoksi miehille vaadittiin parranajovälineitä (naama on kuulemma kipeä monta päivää ajon jälkeen) sekä lahjakortteja ruokakauppoihin, sillä miehet nyt vain kuluttavat enemmän.

Tyttöjä ja naisia ämmiteltiin ja huoriteltiin. Vitunkantotelineiden tulisi olla hiljaa.

Siksi kuukautisista pitää puhua. Vaikka se herkkiä mieliä pelottaisikin.

BBC:n podcastissa 28ish Days Later eläköitynyt poliisi kertoo miettineensä kesken partioinnin ja pitkän kuulustelun, pettääkö kuukautissuoja. Pitkä tarkoittaa tässä tuntia. Kahdeksan tunnin työpäivä, useampi päivä kuukaudessa, joka kuukausi. Naiset ovat osa yhteiskuntaa ja työelämää kuukautisten aikanakin. On yhteiskunnallisesti järkevää mahdollistaa täysi työnteko koko ajan, ei vain kolme viikkoa kuukaudessa.

Ja vielä vahvistuksen sanana sinulle, jonka kuukautiset hankaloittavat arkista elämää: kannattaa hakeutua lääkäriin. Kipua ei ole pakko kärsiä, eikä elämää lamauttavaa vuotoa.

Nerokkaasti nimetty ja tyylikkäästi tehty podcast käy läpi kuukautiskierron, päivä kerrallaan. Se kertoo vuodosta, olosta, ajatuksista, tuntemuksista, ennakkoluuloista, myyteistä, hormoneista, kivusta, kuun kierrosta, lääketieteestä ja kaikesta. Elämästä. Se sivisti minuakin, vaikka ajattelin jo tietäväni, mistä puhutaan.

Tunnen kuukautiset, tunnen ne sanan molemmissa merkityksissä. Olemme jo vanhoja tuttuja, minulla on ollut kuukautiset noin 440 kertaa. Tunnen myös vuotopäivien välissä tapahtuvan: ovulaation, turvotuksen, ihon, kunnon ja mielialan muutokset. Keho elää kuukautiskierron rytmissä.

Tiedän myös, millaista on laskea päiviä, kun kuukautiset eivät tule. Tiedän huojentavan tunteen, kun vuoto lopulta alkaa. Tunnen pettymyksen, kun ne sittenkin alkavat. Tiedän myös miltä tuntuu iloita, kun kuukautiset eivät tulekaan. Keho on valmis toisenlaiseen tehtävään.

Sillä sitä kuukautiset ovat: kehon tehtävä.

Puhumisen kulttuuri on muuttumassa. Omassa nuoruudessani 80-luvulla ei tullut mieleenikään jutella kavereiden kanssa siitä, kuinka paljon kuukautiset sattuivat tai miten monta kertaa jätin jotain tekemättä, vain koska pelkäsin vuodon tulevan yli. Toistuvien pyörtymisteni syyksi kerroin anemian, vaikka ne osuivatkin kuukautisten ajalle. Kuukautissidemainoksen neste oli silloin sinistä. Nykyään sentään punaista.

Mutta yhä pitää puhua. Niin kauan kuin kipua vähätellään, koulupäivä jää välistä tai kuukautissuojaksi ehdotetaan kuivaa heinää, puheen on jatkuttava.