Apu

Melanooma opetti varovaiseksi



Melanooma opetti varovaiseksi

Melanooman sairastanut Heidi Tanskanen sanoo, että nykyisin hänen tekee pahaa katsoa auringonottajia rannalla. Heidi itse sai kasvaimen, vaikkei kuulunut riskiryhmään.
Teksti Apu-toimitus

Kauhajokelaisen Heidi Tanskasen ei olisi mitenkään pitänyt sairastua melanoomaan. Hän ei ollut koskaan ollut mikään auringonpalvoja, ei käynyt solariumissa eikä tehnyt etelänmatkoja. Suvussa ei ollut melanoomaa. Hän ei muista edes, että olisi lapsena polttanut ihoansa.  

Keväällä 2010 Heidin oikeaan korvanlehteen kuitenkin kasvoi melanooma. Tosin aluksi se näytti vain viattomalta ruskealta luomelta.

– En kiinnittänyt siihen koko kesänä sen enempää huomiota. Teimme remonttia, ja odotin esikoista. Syyskuussa huomasin, että korvalehdessä oli musta neljän millin kokoinen möllykkä. Synnytyksen jälkitarkastuksessa kerroin siitä lääkärille, joka laittoi heti lähetteen Seinäjoen keskussairaalaan.

Seinäjoella epäilyttävä luomi leikattiin pois. Heidi ei osannut olla huolissaan ja ihmetteli hieman, kun ihopoliklinikan hoitaja kehotti olemaan hermoilematta. Heiltä tulisi sitten aikanaan kirje.

Tulikin soitto ja kutsu takaisin sairaalaan. Luomesta oli löytynyt pahanlaatuisia soluja.

– Se oli totaalijärkytys. Lääkäri ei puhelimessa puhunut melanoomasta mitään, joten totta kai menin Googleen. Sain heti selville senkin, ettei levinneeseen melanoomaan ole tällä hetkellä parantavaa hoitoa. Sen tiedon kanssa on pitänyt tehdä hiukan töitä.

Sairaalassa kasvaimen ympäriltä poistettiin lisää ihoa ja rustoa. Ennuste oli, että viiden vuoden kuluttua 95 prosenttia Heidin kaltaisista potilaista on elossa. Muuten Heidi ei ollut täysin tyytyväinen asioiden etenemiseen.

– Lääkäri sanoi, ettei syöpä ole levinnyt, ja tyrkkäsi ovesta ulos. Ihopuolella piti käydä kaksi kertaa vuodessa kontrollissa kolmen vuoden ajan. Henkisesti tämä ei ollut ihan helppoa, koska isäpuoleni oli kuollut syöpään. En hyväksynyt sitä, ettei minulle tehty lisätutkimuksia.

Seuraavan puolen vuoden ajan Heidi murehti syövän leviämistä, vaikka lääkäri oli sanonut, etteivät 0,9 millimetrin kasvaimet yleensä lähetä etäpesäkkeitä. Entä jos hän kuuluikin vähemmistöön?

Heidi hakeutui yksityiselle Docrates-klinikalle Helsinkiin ja hankki uuden patologin lausunnon. Sen mukaan hänellä oli riskitekijöitä, joiden perusteella olisi pitänyt tehdä vartijasolmuketutkimus.

Tämän lausunnon jälkeen vartijasolmuketutkimus järjestyikin Taysissa. Heidiltä poistettiin kaulalta kolme solmuketta, jotka osoittautuivat puhtaiksi.

Heidin lähipiiri otti tiedon melanoomasta vastaan vaihtelevasti.

– Äitini oli tietysti järkyttynyt, koska hänen miehensä oli kuollut syöpään. Itsekin mietin, kuinka kauan tässä ehtii seurata oman lapsensa kasvamista. Monet tutut taas pitivät melanoomaa lähinnä poistettuna luomena. Yksikin kommentoi, että ai, se oli sellainen hyvälaatuinen kasvain. Aika vähän ihmiset tietävät melanoomasta.

Melanoomadiagnoosin jälkeen Heidi on pyrkinyt elämään entistäkin terveellisemmin ja välttämään aurinkoa parhaansa mukaan.

– Nykyään tekee pahaa katsoa, kun ihmiset grillaavat itseään rannalla. Olen ehkä turhankin hysteerinen – viime kesänä kuljin lierihattu päässä ja lapsen pidin varjossa. Aion tänäkin kesänä ostaa lapselle auringonsuojavaatteita. Melanoomahan voi olla myös perinnöllistä, ja palaminen lapsuudessa on vakava riskitekijä.

*****

Melanoomatyypit

Lentigo maligna

Lentigo maligna on vasta syövän esiaste, mutta se on syytä hoitaa.

Pinnalliset melanoomat

Pinnalliset melanoomat ovat kirjavia, epäsymmetrisiä ja reunoiltaan epätasaisia.

Nodulaarinen melanooma

Nodulaarinen melanoomakasvain on vaarallisin, koska se lähettää jo varhain etäpesäkkeitä.

Kynnen pigmentitön melanooma

Melanooma voi tulla myös kehon äärialueisiin, kuten varpaisiin. Kynnen alla olevaa pigmentitöntä kasvainta voi olla vaikea tunnistaa.

*****

Tunnista melanooma ajoissa

Suomalainen ei herkästi mene lääkäriin näppyjään näyttämään. Kannattaisi mennä – ihomelanooma on useimmiten hoidettavissa, kun se tunnistetaan tarpeeksi ajoissa.

Hyvät uutiset ensin: melanooma on yksi kilteimmistä syövistä, jos kriteerinä pidetään viiden vuoden ennustetta. Potilaista 85 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta. Jos kasvain on pinnallinen, haavautumaton ja alle millimetrin paksuinen, eloonjäämisprosentti on yli 90.

Diagnosoinnissa ihosyövillä on eräs lyömätön etu: kasvaimet sijaitsevat ihon pinnalla, josta ne voi havaita omin silmin. Suurin osa ihosyövistä myös kasvaa pinnallisesti, ja niillä on hyvä ennuste.  

Ihosyövistä harvinaisin – ja samalla  myös vaarallisin – on melanooma. Se on ihon pigmenttiä muodostavien solujen, melanosyyttien, syöpä. Kasvain on useimmiten pigmentillinen ja eroaa selvästi tavallisesta luomesta muotonsa, kokonsa ja värinsä puolesta. Myös haavauma, rupisuus ja poikkeavan luomen ilmaantuminen aikuisiässä voivat olla merkkejä melanoomasta.

Sitten huonot uutiset: melanooma voi muistuttaa erehdyttävästi esimerkiksi hyvälaatuista pigmenttiluomea, känsää tai sienikynttä. Niiden erottaminen voi olla vaikeaa lääkärillekin, saati maallikolle.

Nopeasti yleistyvä sairaus

Ihosyöpien yleistymisen syynä pidetään lisääntynyttä altistusta auringon ultraviolettisäteilylle. Tämän voi päätellä jo siitä, että syöpiä tulee useimmiten niille kehon alueille, jotka altistuvat auringolle eniten. Tyypillinen paikka on miehillä selkä, naisilla alaraajat.

Jotkut tutkijat ovat kiistäneet ultraviolettisäteiden ja melanooman syy-yhteyden, koska ulkoilmassa työskentelevillä melanoomaa tavataan keskimääräistä vähemmän. Plastiikkakirurgi Tiina Jahkola tyrmää väitteen.

– Melanooma esiintyy harvoin kasvoissa, ja ulkotyöntekijät altistuvat auringolle juuri kasvoista. Ja esimerkiksi Australian melanoomatilastoissa yhteys on ultraviolettisäteilyn määrän ja melanooman välillä on aivan selvä.

Auringon ultraviolettisäteilyn arvioidaan muodostavan noin 60–90 prosenttia melanooman kokonaisriskistä. Sairaus on harvinainen nuorilla, ja nuorena sairastuvat ovat hyvin vaaleaihoisia. Keski-ikäisissä sairastuneissa on jo kaikkien ihotyyppien edustajia, koska tietyssä iässä saatu altistus kehittyy melanoomaksi vuosien viiveellä. Lisäksi ihosyöpäriskiin vaikuttaa koko elämän aikana saatu altistus ultraviolettisäteilylle.

Melanooma yleistyy länsimaissa nopeasti. Vuonna 2000 uusia tapauksia oli Suomessa noin 600, mutta vuonna 2009 määrä oli jo liki kaksinkertainen. Väestön ikääntyessä potilasmäärien uskotaan kasvavan edelleen.

Erityisesti vaaleaihoisten, punatukkaisten ja pisamaisten kannattaa olla tarkkana ultraviolettisäteilyn kanssa. Varovaisuutta vaaditaan myös niiltä, jotka ovat lapsena palaneet toistuvasti tai joiden suvussa esiintyy melanoomaa.

Solariumin käyttö on melanooman huomattava riskitekijä. Joissain pohjoismaisissa tutkimuksissa solariumin käytön on todettu jopa moninkertaistaneen melanooman esiintyvyyden naisilla. Solariumin ja auringon vaikutuksia on kuitenkin vaikea erottaa toisistaan, ja samat naiset ovat todennäköisesti olleet paljon myös auringossa.

Usein vaikea tunnistaa

Melanoomista vain 20–30 prosenttia syntyy vuosia ennallaan pysyneeseen luomeen ja loput aiemmin terveeseen ihoon. Kasvaimia on neljää päätyyppiä. Lentigo maligna on epämääräisen muotoinen ja ohut läiskä, joka kasvaa vähitellen. Se on vasta syövän esiaste, mutta on suuri riski, että se kehittyy melanoomaksi. Siksi esiasteetkin on tärkeää hoitaa varhain.

Yli puolet melanoomista on pinnallisesti leviäviä. Ne ovat kirjavia, epäsymmetrisiä ja reunoiltaan epätasaisia. Vaarallisin kasvaintyyppi on nodulaarinen melanooma, joka kasvaa nopeasti alaspäin ja ehtii usein lähettää etäpesäkkeitä jo varhain.

Akraaliseksi melanoomaksi kutsutaan kasvainta, joka on äärialueella, kuten päässä tai käsissä. Sen tunnistaminen voi olla vaikeaa. Esimerkiksi päässä se voi kasvaa epätarkkana läiskänä tai syylämäisenä kasvustona. Kynnen alla sitä voi olla vaikea tunnistaa kasvaimeksi.

Millaisen ihomuutoksen takia on sitten syytä suunnata lääkäriin? Asiantuntijoiden mukaan pitkälle pärjää jo kahdella nyrkkisäännöllä. Ensinnäkin selvästi muista väriltään, kooltaan tai muodoltaan poikkeava luomi on syytä poistaa. Toinen varoitusmerkki on, että luomen ulkonäkö muuttuu.

Uusien luomien ilmaantuminen aikuisiässä on myös epäilyttävä merkki, samoin luomen kutina tai verenvuoto.

Myös omien luomien määrä kertoo melanooman riskistä. Riski on kohonnut, jos ihossa on yli 200 hankittua pigmenttiluomea tai enemmän kuin kolme muita selvästi tummempaa, niin kutsuttua ärjyluomea.

Tiina Jahkolan mukaan melanoomaan liittyy kaksi tavallista harhakäsitystä.

– Ajatellaan, että melanooma on aina hyvin tumma. Melanooma voi olla joskus myös pigmentitön, ja silloin se voi olla paksu ja aggressiivinen. Toinen harhaluulo on, että löytynyt melanooma pitää aina leikata laajasti. Näin ei ole, vaan ensin kasvain leikataan 1–2 senttimetrin marginaalilla näytteeksi. Laajempi leikkaus tehdään vasta diagnoosin varmistuttua.

Katso miehen selkää

Jos ihomuutos paljastuu melanoomaksi, sen ensisijaisena hoitona on leikkaus. Jos kasvain on yli millimetrin syvyinen, tehdään myös vartijasolmuketutkimus. Sillä selvitetään, onko syöpä levinnyt niihin imureitin imusolmukkeisiin, joihin se todennäköisesti leviäisi. Jos vartijasolmukkeet ovat terveet, myös muut imusolmukkeet ovat lähes aina terveet.

Levinneen melanooman hoitoon ei ole olemassa vakiintunutta hoitokäytäntöä. Usein ensisijainen hoitovaihtoehto on ollut osallistuminen kliiniseen lääketutkimukseen. Uusia täsmälääkkeitä on kuitenkin kehitteillä, ja yksi uusi lääke, vemurafenibi, on juuri tullut markkinoille.

Lisätoivoa levinneen melanooman hoitoon tuo myös toinen uusi lääke, ipilimumabi. Se tehostaa immuunipuolustusta ja auttaa elimistöä taistelemaan kasvainta vastaan. Kumpikin uusi lääke voi pidentää elinikää.

Tiina Jahkola korostaa, että keskeistä melanooman hoidossa on hakeutua ajoissa hoitoon. Varsinkin vanhemmilla miehillä epäilyttävät ihomuutokset jäävät usein havaitsematta, ja siksi melanooman ennuste on miehillä heikompi kuin naisilla.

– On tärkeää, että vanhan miehen selkään katsoo joku, oli se sitten vaikka keuhkoja kuunteleva lääkäri tai henkilö, joka auttaa peseytymään ja pukemaan. Lääkäriin ei koskaan mennä turhaan. Ei ole ollenkaan noloa käydä näyttämässä lääkärille hyvälaatuista ihomuutosta. Ja jos ei halua kuormittaa terveyskeskusta, mikä estää menemästä yksityiselle ihotautilääkärille?

*****

Muut ihosyöpätyypit

Tyvisolutyöpä eli basaliooma on joko ehytpintainen tai haavautuva, ja se kasvaa aina. Se sijaitsee tavallisesti alueella, johon saadaan eniten ultraviolettisäteilyä: päässä, ylävartalossa ja yläraajoissa. Basaliooman ennuste on erinomainen, koska se ei juuri koskaan lähetä etäpesäkkeitä.

Okasolusyöpä voi näyttää monenlaiselta: se voi olla punertava ja hilseilevä ihon paksuuntuma, parantumaton haava tai syylämäinen ja sarveistuva, ihosta ulkoneva kasvain. Okasolusyöpää esiintyy eniten alueilla, jotka altistuvat pahimmin auringolle: kasvoissa, päälaella, rintakehällä, hartioissa ja yläraajoissa. Kasvain todetaan yleensä paikallisessa vaiheessa, jolloin se ei vielä ehdi lähettää etäpesäkkeitä.

*****

Mistä apua?

Yleislääkärit, ihotautilääkärit, terveydenhoitajat

Maakunnallisten syöpäyhdistysten järjestämät Luomihuolipäivät

Mistä vertaistukea?

Suomen syöpäpotilaat ry:n Melanooma-potilasverkosto, www.syopapotilaat.fi

*****

Tunne ihotyyppisi

I: Hyvin vaalea iho, usein pisamia, punertavat hiukset

Palamis- ja ruskettumisherkkyys: Palaa aina, ei rusketu

Osuus väestöstä: 2–5%

Punoitukseen tarvittava aika: 5–10 minuuttia

Suojavoiteen kerroin: 50+

II: Vaalea iho, jossa hiukan pisamia, vaaleahkot hiukset

Palamis- ja ruskettumisherkkyys: Palaa helposti, ruskettuu huonosti

Osuus väestöstä: 27%

Punoitukseen tarvittava aika: 10–20 minuuttia

Suojavoiteen kerroin: 30–50

III: Normaali iho, ei pisamia, ruskeat hiukset

Palamis- ja ruskettumisherkkyys: Palaa joskus, ruskettuu hyvin

Osuus väestöstä: 60%

Punoitukseen tarvittava aika: 20–30 minuuttia

Suojavoiteen kerroin: 15–25

IV: Tumma iho, tummat hiukset

Palamis- ja ruskettumisherkkyys: Palaa hyvin harvoin, ruskettuu hyvin

Osuus väestöstä: 10%

Punoitukseen tarvittava aika: 30–40 minuuttia

Suojavoiteen kerroin: 10–15

Lähde: STUK, Teknokemian yhdistys r.y.

Teksti Tea Malms

Juttu on ilmestynyt Apu Terveys -lehden numerossa 1/2012.

Julkaistu: 2.9.2013