Eeva

Raili Hulkkonen: ”Työ on tehnyt minusta kuuntelijan”

Raili Hulkkonen: ”Työ on tehnyt minusta kuuntelijan”
Raili Hulkkonen ei nuorena ollut kiinnostunut muodista tai meikeistä. Sattumalta kosmetologikouluun lähteneestä poikatytöstä tuli kuitenkin monen esiintyjän hovimeikkaaja ja Suomen tunnetuin meikkitaiteilija. Yli viisikymmentä vuotta kestänyt työura jatkuu edelleen.

Raili Hulkkonen liikehtii valtakunnassaan Puuterihuoneella Helsingin Ullanlinnassa. Kristallikruunun valo hehkuu iltapäivän hämärässä. Valkoinen sisustus leikkokukkineen ja peilipöytineen on valittu huolella. Huulipunia on pöydällä likimain satoja sävyjä. Tuuheita puuterihuiskuja tekisi mieli hipaista.

Raili sytyttää kynttilät ja kaataa kuppeihin teetä. Viedessään teepannua takaisin keittiöön hän suoristaa sohvatyynyä.

”Täällä pitäisi siivota enemmän. Seuraava urakkani on pyyhkiä kaikista meikkivoidepurnukoistani pölyt. Olisi niin paljon tehtävää, kun vain ehtisi kaiken.”

Raili on juuri täyttänyt 74 vuotta, mutta hän ei suunnittele eläkkeelle jäämistä. Muun muassa monen suositun televisiosarjan, kuten Vain elämää- ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmien, luottomeikkaaja painaa töitä aamuvarhaisesta iltamyöhään.

”Meikkaamisen lisäksi pidän luentoja ja kierrän ympäri Suomea kouluttamassa ja neuvomassa esimerkiksi silmälasien valinnassa. Syksyllä 2019 minulta tuli oma By Raili -niminen meikkisarja, ja sen puitteissa vierailen liikkeissä. Heräsin tänäänkin puoli viideltä, jotta ehdin hoitaa kaikki työasiani.”

Raili Hulkkonen ei ole koskaan ollut tarkka raha-asioissa. ”Olen silti kova tuhlaamaan. Se on huono yhdistelmä.”

Raili Hulkkosen kiertolaiselämä

Raili syntyi Kurikassa kauppiasvanhempiensa Martti ja Kaarina Heikkilän esikoiseksi tammikuussa 1946. Ennen kuin Railia runsaat kolme vuotta nuorempi sisar, Tuulikki, tuli maailmaan, perhe oli jo muuttanut Alavudelle.

Jatkuva muuttaminen kuului Railin lapsuuteen. Alavudelta perheen muuttokuorma kulki Haapamäelle, sieltä Lahteen ja viimein Riihimäelle. Kotipaikkojen vaihtuminen ja yhdessä mökkeillen ja telttaillen vietetyt kesälomat muodostivat nelihenkisestä perheestä tiiviin yksikön.

Perheen lapsista Raili oli vähemmän innokas koululainen.

”Olin huono kaikissa muissa aineissa paitsi liikunnassa ja uskonnossa. En ollut lainkaan lukijatyyppiä. Äidin toivomuksesta kävin keskikoulun loppuun”, Raili muistelee.

Äiti ompeli tyttärille lähes kaikki heidän vaatteensa. Hänellä oli hyvä maku ja värisilmä. Raili taas ei kiinnostunut pukeutumisesta edes, kun hän tuli teini-ikään.

”Vaatteet, meikkaaminen ja ulkonäkö eivät olleet lähellä sydäntäni. Olin kova urheilemaan, erityisesti hiihtämään, luistelemaan ja tanssimaan balettia. Kuljin meikittä, hiukset poninhännällä ja treenikassi olalla.”

Poninhäntäpäinen tyttö ei olisi voinut kuvitella tekevänsä aikuisena töitä kauneudenhoitoalalla.

Työtään rakastavalle Raili Hulkkoselle on tärkeintä, että asiakas lähtee hänen meikkituolistaan hyväntuulisena, oli kyseessä sitten televisiosarjan kuvaukset tai yksityisen ihmisen meikkaushetki.

Kauneusalalle

Toisin kävi. Raili on sitä mieltä, että kohtalo puuttui hänen valintaansa.

”Hoitoala kiinnosti minua, ja ajattelin, että voisin lukea itseni fysioterapeutiksi. Eräänä päivänä balettitunnilta palatessani tanssijaystäväni sanoi minulle, että sopisin kosmetologiksi.”

Ystävän sanat jäivät mieleen, ja nuori nainen päätti lähettää hakupaperinsa kosmetologikouluun Helsinkiin. Kun hän aloitti opinnot vuonna 1964, kauneusala tuntui heti omalta.

”Toisin kuin kouluaikoina, minusta tuli innokas ja ahkera opiskelija. Nautin siitä, että lukemista oli vähän ja käsillä tekemistä paljon.”

Ystävän vinkki käänsi elämän suunnan.

”Kosmetologiksi opiskeleminen oli yksi elämäni tärkeimmistä päätöksistä. Minusta tuntuu siltä, että mukana oli myös johdatusta, sillä lähdin ihan eri alalle kuin olin alunperin suunnitellut. Kaikki meni juuri niin kuin piti.”

”Ihminen on kaunis, kun hänestä näkee, että hänellä on hyvä olla itsensä kanssa”, Raili Hulkkonen sanoo.

Itsekkäät urahaaveet

Paria kuukautta ennen valmistumistaan Raili pääsi töihin Terttu Stenbergin kampaamoon. Se oli 18-vuotiaalle onnenpotku. Maineikkaassa kampaamossa kävivät tunnetut kasvot Armi Ratiasta Pirkko Mannolaan ja Tuula Ignatiukseen.

”Kuulin kerran, kun eräs asiakas kommentoi toiselle hiustenkuivaajapömpelin alta, että kummallinen tuo nuori kosmetologi, kun hän ei käytä meikkiä. Olin siihen aikaan vielä poikatyttö.”

Pesti kosmetologina avasi oven Max Factorin meikkitaiteilijaksi. Kolmentoista vuoden ajan Raili kiersi tavarataloja ympäri Suomea.

Työ opetti asiakastuntemusta ja nopeutta. Asiakkaalle piti osata sanoa välittömästi, mikä väri hänelle sopi ja mikä ei. Toimenkuvaan kuului myös lehdistösuhteiden hoitamista ja myyjien koulutusta.

Pääkaupunkiin kotiutunut nuori nainen viihtyi vapaa-aikanaan silloin tällöin Helsingin yöelämässä. Juhliminen jäi, kun Raili tapasi elämänsä rakkauden, Tuomo Hulkkosen, vuonna 1968. Pari meni naimisiin neljän vuoden seurustelun jälkeen.

Tytär Jonna syntyi, kun Raili oli 27-vuotias. Tuoreella äidillä riitti kiireitä.

”En oikein ehtinyt olla äiti. Toteutin itsekkäästi urahaaveitani, vaikka kotona oli pieni lapsi. Tunsin jatkuvaa huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyttä siitä, etten ollut tarpeeksi tyttäreni kanssa.”

Pahasta astmasta kärsinyt Jonna joutui toisinaan viettämään aikaa sairaalassa. Raili ei voi kylliksi kiittää puolisoaan, joka kantoi paljon vastuuta tyttärestä.

”Tuomo hoiti lastamme usein iltaisin, kun minä olin töissä. Onneksi myös isoäidit pystyivät olemaan välillä apuna.”

Perhe osallistui Jonnan astman takia usein astmapotilaille järjestelyille Espanjan-matkoille. Yhteisillä ulkomaanmatkoilla Raili oli täysipäiväisesti läsnä tyttärelleen.

”Matkat hitsasivat meidät yhteen. Meille kehittyi hieno äidin ja tyttären suhde, vaikka olinkin paljon poissa kotoa.”

”En oikein ehtinyt olla äiti. Toteutin itsekkäästi urahaaveitani, vaikka kotona oli pieni lapsi.”

Asiakkaiden ilot ja surut

Oman yrityksen Raili Hulkkonen perusti 1980-luvun alkupuolella, ja sillä tiellä hän on edelleen. Railin meikkituolissa ovat vuosikymmenien ajan istuneet monet esiintyjät, muiden muassa Paula Koivuniemi, Katri Helena, Merja Larivaara ja Satu Silvo. Myös Tellervo Koivisto on ollut vakituinen asiakas 1980-luvulta lähtien.

”Meikkasin häntä vuosittain muun muassa presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Tellervo Koivisto on upea nainen, jolla on mahtava huumorintaju.”

Monesta asiakkaasta on tullut vuosien varrella ystävä. Meikkaamisen aikana Raili kuulee asiakkaidensa ilot ja surut. Kahdenkeskisessä hetkessä jaetaan hyvinkin intiimejä asioita. Luottamus on Railille tärkeää.

”Kuulen paljon, mutta en koskaan kerro asioita eteenpäin.”

Railia on tituleerattu valtakunnan meikkaajaksi. Aluksi hän kavahti lempinimeä ja kuvitteli, että siitä saattaa olla hänelle haittaa. Hän ajatteli, että jotkut asiakkaat ehkä vieroksuisivat ”julkkismeikkaajaa”.

”Yksityiset, ihan tavalliset ihmiset, ovat aina olleet ja ovat edelleen tärkeä asiakaskuntani. Minulle ei ole mitään eroa sillä, meikkaanko niin sanottua julkkista vai tavista. Suhtaudun joka kerta työhöni yhtä intohimoisesti.”

Joskus ystävät ovat ihmetelleet, miten Raili jaksaa olla kiinnostunut ihmisten huolista ja murheista päivästä toiseen. Railista kuunteleminen on työn suola.

”On ihana yrittää sukeltaa toisen ihmisen maailmaan. Kuulen monesti erilaisista elämänkriiseistä ja mietin, mitä itse siinä tilanteessa tekisin. Joskus otan ehkä turhankin hanakasti kantaa ja annan neuvoja”, suorapuheiseksi tunnustautuva Raili sanoo.

”Joskus otan ehkä turhankin hanakasti kantaa ja annan neuvoja.”

Vakava sairaus

Yli puoli vuosisataa meikkitaiteilijana työskennelleelle Railille työ on aina ollut yksi elämän tärkeimmistä asioista.

”Työ on antanut valtavan paljon sisältöä elämääni. Olen saanut kehittää itseäni, tutustua mahtaviin ihmisiin ja matkustella. Kun tein töitä Lumenelle, kiersin huippumalli Niina Kurkisen kanssa kuvauksissa maailmalla. Ilman työtäni olisin tuskin käynyt Mauritiuksella, Meksikossa, Balilla tai Kiinassa.”

Raili päivittää osaamistaan jatkuvasti. Hän tutustuu uusiin tuotteisiin ja hankkii niitä valikoimiinsa. Hän ei koe työnkuvansa juuri muuttuneen viidessäkymmenessä vuodessa.

”Tuotteet sen sijaan ovat muuttuneet. Kosmetiikka lähentelee tehokkuudessaan jo lääketiedettä.”

Eräs selkeä muutos työnkuvassa on Railin mukaan kuitenkin tapahtunut: nykyään meikkaajaltakin odotetaan moniosaamista, esimerkiksi kampaajan taitoja tai stylistinä toimimista. Vaatimusten muututtua Raili pelkäsi, ettei hänelle riittäisi enää töitä.

”Onneksi niin ei käynyt. Olen päättänyt, että jos kysyntä hiipuu, en jää harmittelemaan vaan annan tilaa nuoremmille.”

Raili Hulkkonen kuvailee itseään peruspositiiviseksi ihmiseksi. Hän löytää helposti asioista niiden hyvät puolet.

”En ole lukenut elämäntaito-oppaita. Olen saanut valoisan luonteen syntymälahjana.”

Kokonaan ilman kolhuja ei Railikaan ole elämästä selvinnyt. Hän on joutunut hyvästelemään iäkkäät vanhempansa, ja hän itse on sairastanut syöpää. Tosin viisitoista vuotta sitten puhjenneesta rintasyövästäkin Raililla on pääasiassa hyviä muistoja.

”Vakava sairaus sai minut havahtumaan siihen, miten hyvää huolta potilaista pidetään Suomessa. Sairaalan henkilökunta oli ystävällistä ja hoito ensiluokkaista.”

Raililla ei ole ollut elämässä yhtään niin vaikeaa paikkaa, että hän olisi ollut vaarassa uupua, masentua tai luovuttaa.

”Vastoinkäymisten hetkellä mietin aina, miten menen tästä eteenpäin. Jos minulla on huono päivä, menen ystävättäreni kanssa lounaalle tai ostan uuden mekon. Niillä konsteilla mieleni paranee varmasti. Rakastan elämää!”

”Olen päättänyt, että jos kysyntä hiipuu, en jää harmittelemaan vaan annan tilaa nuoremmille.”

Kaunis ihminen

Ammattilaisena Raili puhuu mielellään meikkaamisen puolesta. Hän kehottaa kaikkia suomalaisia naisia korostamaan katsettaan luomivärillä tai rajauskynällä, koska ilman meikkiä vaaleat piirteet näyttävät helposti väsyneeltä.

”Meikillä voi avittaa, mutta ennen kaikkea kauneus tulee sisältäpäin. Ihminen on kaunis, kun hänestä näkee, että hänellä on hyvä olla itsensä kanssa.”

Raili Hulkkosen mielestä kaikenikäiset ihmiset ovat kauniita. Hän ei pelkää omaa ikääntymistään.

”Ryppyjä en mieti pätkääkään. Meikillä saa kirkastettua kasvojen ilmettä. Vaatteet ovat sitä varten, että niillä voi oikealla tavalla peittää tai korostaa kroppaa.”

Raili pitää kunnostaan huolta kävelemällä, venyttelemällä ja käymällä säännöllisesti osteopaatilla. Vuosi sitten Aleksanterin teatterin portaissa murtunut nilkka toi pakollisen pysähdyksen: kipuileva jalka vaati yli kuukauden sairausloman.

Elämänintoa pursuava nainen ei mieti kuolemaa.

”Totta kai asia joskus häivähtää mielessäni, etenkin läheisteni kannalta, että miten kaikki käytännön asiat hoidetaan. Työnnän kuolemamietteet kuitenkin nopeasti syrjään. Haluan keskittyä elämään.”

”Henkiset asiat kiinnostavat minua. Olen puhunut niistä paljon ystävieni kanssa.”

Korkeampi voima

Raililla ei ole selkeää ajatusta siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Johonkin korkeampaan voimaan hän joka tapauksessa uskoo. Aina välillä Raili saa aavistuksia asioista, jotka myöhemmin tapahtuvat.

”Henkiset asiat kiinnostavat minua. Olen puhunut niistä paljon ystävieni kanssa.”

Silloin, kun Raili ei ole töissä, hän viettää aikaa perheensä kanssa. Suurta iloa tuovat 18-, 15- ja 10-vuotiaat lapsenlapset.

”Puurtajaluonteestani huolimatta olen perhekeskeinen ihminen. Parasta lepoa ovat hetket perheeni ja pienen sukumme parissa. Matkustan mielelläni tyttäreni ja lapsenlasteni kanssa. Joka syksy teemme nykyisin jo eläkkeellä olevan mieheni kanssa kahdestaan matkan aurinkoon.”

Raililla ja Jonnalla on läheiset välit. Molemmat ovat yhtä tomeria, ja he ymmärtävät toisiaan hyvin.

”Olemme puhuneet työkiireistäni ja siitä, etten ollut Jonnan lapsuudessa aina paikalla. Meillä on avoin ja hyvä keskusteluyhteys.”

Jonna tietää, että äidiltä ei kannata kysyä eläkkeelle jäämisestä. Sellaisia suunnitelmia ei vielä ole.

Raili suostuu kuitenkin vähän leikittelemään ajatuksella töiden lopettamisesta. Vaikka elämänmuutos hirvittää, siihen liittyy myös hyviä puolia: eläkkeellä olisi aikaa käydä enemmän teatterissa, lukea kirjoja ja aloittaa espanjan kielen opinnot.

Kun eläkepäivät koittavat, Raili aikoo myös ottaa rennosti.

”Aion viettää aikaa perheen kesken ja nauttia ystävättärieni kanssa tapaksia ja kuohuviiniä Espanjassa.” ●

Juttu on julkaistu Eevassa 10/2020. Nettiversiota on muokattu.

Julkaistu: 2.8.2020
Kommentoi »