Apu

Me onnekkaat



Me onnekkaat

Suomi on syövänhoidon huippumaa, ja hoito on julkisella sektorilla potilaalle edullista.
Teksti Marja Aarnipuro

Emännöin elokuussa afganistanilaisten naistoimittajien ryhmää, joka oli Suomessa opintomatkalla. He halusivat kuulla paitsi lehtitalostamme ja Avun tekemisestä myös kirjastani, joka perustuu omaan kokemukseeni rintasyövästä.

Kerroin, miten onnekas olin, kun kasvaimeni löytyi varhaisvaiheessa ja pääsin nopeasti leikkaukseen. Kerroin myös, miten hyvin minua Syöpätautien klinikalla hoidettiin ja totesin toipuneeni kaikesta hämmästyttävän hyvin.

Keski-ikäinen afgaaninainen nosti kätensä ja sanoi:

– Onnittelemme sinua siitä, että olet tänään meidän kanssamme. Jos olisit syntynyt meidän maahamme, olisit jo kuollut. Afganistanissa juuri kukaan ei saa syöpähoitoja. Vain rikkaimmilla on varaa matkustaa ulkomaille hoidattamaan sairauttaan. Muut kuolevat.

Jähmetyin järkytyksestä. Tunsin itseni kultalusikka suussa syntyneeksi hannuhanheksi, joka ei ymmärrä, miten onnekas on.

Suomessa kaikki 50 vuotta täyttäneet naiset pääsevät mammografiaseulontaan. Rintasyöpäleikkaukseen ei juuri tarvitse jonottaa. Solunsalpaaja- ja sädehoitoihin pääsee pääsääntöisesti suositusajassa.

Suomi on syövänhoidon huippumaa, ja hoito on julkisella sektorilla potilaalle edullista. Rintasyövän hoitoputken kustannukset jäävät potilaan osalta alle 300 euron. Siihen sisältyvät leikkaus, lääkärikäynnit, kuvantamistutkimukset ja laboratoriokäynnit. Solunsalpaajahoidosta potilas maksaa alle kymmenen euroa kerralta, vaikka suoniin tiputetaan tuhansien eurojen arvosta lääkkeitä. Syövänhoitoon liittyvät lääkkeet potilas saa apteekista kolmen euron nimelliseen hintaan. Itsekin maksoin kolme euroa kahdesta valkosolutekijäpiikistä, joiden todellinen hinta oli 1 200 euroa kappaleelta. Viimeistään sillä hetkellä minusta tuli iloinen veronmaksaja.

Afganistanilaisnaisia miettiessäni ihmettelen, miten joku kehtaa valittaa suomalaisesta syövänhoidosta tai siitä, että yhteiskunta tarjoaa liian vähän peruukkimalleja. Voisimme suunnata energiamme siihen, että köyhien maiden asukkaat pääsisivät edes jonkinlaisen syövänhoidon piiriin.

Julkaistu: 27.10.2011