Matkailu
Eeva

Mauritius on merestä noussut paratiisisaari

Mauritius on merestä noussut paratiisisaari

Mauritius tunnetaan turkoosinvärisestä merestä ja vitivalkoisesta rantahiekasta. Rauhallinen lomasaari tarjoaa matkailijalle myös monipuolisia harrastusmahdollisuuksia, ystävällisiä kohtaamisia ja ylellisiä hemmotteluhoitoja.
Teksti Eeva toimitus
Mainos

Paratiisiin päästäkseen täytyy matkustaa kauas, hotellinjohtaja lohduttaa, kun saavumme Grand Baien lomakaupunkiin Mauritiuksen pohjoisrannalle. Matka on ollut pitkä, ja olo tuntuu nuutuneelta.

Hotellin puutarhassa kukat hehkuvat kullan eri sävyissä. Väriloisto ja tuoksu huumaavat, kuuluu pikkulintujen sirkutus. Aamiaispöytä on katettu olkikattojen alle. Tarjolla on tuoreita, paikallisia hedelmiä: pilkottua ananasta, passionhedelmää, litsejä, mandariinia, kiiviä ja mangoja, jotka maistuvat auringolta.

Itärannikolla on kilometreittäin koralliriuttojen suojaamia hiekkarantoja.

Silmien edessä avautuu turkoosi meri. Rannalla on vielä hiljaista. Sinne tänne on kiinnitetty riippumattoja omaan rauhaansa.

Puutarhaan rakennetun katoksen alla tehdään spa-hoitoja. Loputkin matkaväsymyksestä haihtuu pois, kun selkäni hierotaan laadukkaalla luomuöljyseoksella.

Monen kulttuurin herkut

Mauritius syntyi tulivuorenpurkauksesta. Tuliperäisyys näkyy yhä saaren mustassa maaperässä ja rehevässä kasvustossa.

Aikanaan tulivuoria oli yli kaksikymmentä, nyt niistä enää yksi lasketaan aktiiviseksi. Sekin osoitti toimeliaisuutta viimeksi kuusituhatta vuotta sitten.

Merestä ponkaissut saari säilyi pitkään asumattomana, kunnes hollantilaiset saapuivat 1500-luvulla. Ranskalaiset ottivat Mauritiuksen haltuunsa 1700-luvulla, mutta menettivät sen briteille 1800-luvun alussa. Läheisestä Afrikasta haettiin orjia palvelusväeksi, myöhemmin työväkeä saapui Intiasta. Itsenäiseksi Mauritius julistautui vuonna 1968.

Monivaiheinen historia on jättänyt jälkensä saaren asukkaisiin. Heistä runsas puolet on hinduja, vajaa kolmannes kristittyjä ja 17 prosenttia muslimeja.

Menneisyyden vaikutteet näkyvät myös ruokapöydässä: paikallista perinneruokaa ovat niin intialaistyyppinen curry, kreolityyliin valmistettu calabash, ranskalaisen keittiön kalaruuat kuin katukojujen herkulliset dholl puri- tai roti-piiraat.

Brittien hallinnosta muistuttaa vasemmanpuoleinen liikenne ja lasten koulupuku. Englanti on virallinen kieli, mutta lähes yhtä usein kaduilla kuulee ranskaa.

Häämatkalaisten suosikki

Mauritius on perinteinen häämatkakohde, ja hyvästä syystä. Suurilta hotellialueilta jokaisen on helppo löytää oma rauhallinen soppensa. Etenkin saaren itärannikolla on kilometreittäin pitkiä, rauhallisia hiekkarantoja, turkoosinvihreitä laguuneja ja vehreyttä.

Hetki on lähes taianomainen, kun auringon laskiessa vaellan rantaviivaa pitkin ja hiekalle jäävät vain omat jalanjälkeni. Rantojen rauhaa eivät rihkamakauppiaat riko.

Mauritius on matkailijalle turvallinen. Täällä voi tehdä itsenäisesti löytöretkiä, tutustua viihtyisiin pikkukyliin ja kuljeskella rauhassa iltaisinkin. Rikollisuus on vähäistä, saarella on totuttu eri maista ja taustoista tuleviin.

Matkailu tuo leivän yhä useampaan taloon. Paikalliset ovat ystävällisiä mutta eivät tungettelevia. Joku voi kyllä tarjota kyytiä kyliltä hotellille, mutta yhtä lailla turvallista on kulkea bussilla tai turvautua taksiin.

Jättiläiskilpikonnat ovat peräisin Sechelleiltä.

Uhanalaisten lajien saari

Mauritiuksen laguunien koralleista on elossa enää viisi prosenttia. Vaikka nyt tehdään töitä niiden suojelemiseksi, työ tuottaa tulosta hitaasti, sillä koralli kasvaa vain 2,5 senttiä kymmenessä vuodessa.

Mauritiuksentuulihaukkaa huonommin kävi aikanaan dodo-linnulle. Tarunomainen dodo eli drontti on Mauritiuksen symboli, se esiintyy myös saaren vaakunassa. Koukkunokkainen, metrin mittainen ja jopa 30 kiloa painanut lentokyvytön lintu kuvaa hyvin saaren luonnon ainutlaatuisuutta.

Dodon kohtaloksi koituivat hollantilaisten laivojen mukana tulleet rotat, jotka söivät lintujen munat. Viimeinen havainto dodosta tehtiin 1600-luvulla. Sen jälkeen lintu on esiintynyt vain maalauksissa ja taruissa.

Yhtä huonosti kävi paikalliselle jättiläiskilpikonnalle. Se päätyi siirtomaaisäntien lautasille kilpikonnakeittona. Jättiläiskilpikonnia elää saarella edelleen, mutta ne ovat tuontitavaraa Seychelleiltä.

Merenpohjakävelyä ja suppausta

Päiväretki isolla katamaraanilla laguunissa tekee joutilaisuudesta taidetta. Katamaraani kulkee laiskasti laguunin laidalta toiselle. Välillä se pysähtyy, jotta kyytiläiset pääsevät uimatauolle tai snorklaamaan. Lounas grillataan perätuhdolla, ja henkilökunta tarjoaa auringosta nauttiville asiakkaille cocktaileja.

Enää täälläkään ei haluta vain löhöillä. Hotellit järjestävät vesijumppaa, venyttelyä, vesilentopalloa ja pyöräilyretkiä. Vai kiinnostaako sukeltaminen, surffaus tai melonta sup-laudalla?

Kokeilen Mauritiuksella kehitettyä erikoisuutta, merenpohjakävelyä. Pudottaudun veneestä neljän metrin syvyyteen ja tallustelen pitkin merenpohjaa painovyön, ilmaletkun ja ilmatiiviin kypärän turvin.

Mauritiuksen kalat ja korallit eivät ole yhtä värikkäitä kuin esimerkiksi Egyptissä, mutta katsottavaa riittää täälläkin. Tunne on ihmeellinen, kun minut, sukellustaidoton, lasketaan korallien keskelle ja vastaan uiva kala tuijottaa suoraan silmiin.

Tiesitkö tämän Mauritiuksesta?

1.  Mauritius on tuliperäinen saari Afrikan itärannikolla Intian valtameressä, Madagaskarilta itään, sijaitseva Mauritius on 67 km pitkä ja 45 km leveä saari.

2. Ranskan ja Britannian entinen siirtomaa itsenäistyi vuonna 1968. Parlamentaarisesti hallitun tasavallan päämies on presidentti.

3. Asukkaita on 1,3 miljoonaa. Valtaosa heistä asuu pienissä kylissä. Pääkaupunki Port Louisissa on noin 120 000 asukasta.

4. Kesä kestää lokakuusta maaliskuulle. Silloin lämpötila saattaa olla 35–40 astetta ja ilmankosteus lähenee sataa prosenttia.

5. Sokeriruoko oli pitkään pääasiallisin tulonlähde, kunnes matkailu korvasi sen. Saarella tuotetaan myös teetä, rommia ja hedelmiä sekä mausteita.

Toimittaja: Teija Laakso Kuvat: Jussi Puikkonen ja Fotolia

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 11/2014.

Julkaistu: 8.8.2016