Mauri Kunnaksen, 72, ura lastenkirjailijana käynnistyi vuonna 1979 Suomalaisella tonttukirjalla. Kansainvälistä menestystäkin niittäneen satusedän uusin teos Pippendorfin kirjavat kummitukset (Otava, 2022) on jatkoa suosituille lastenkirjoille Hui kauhistus! (1987) ja Vampyyrivaarin tarinoita (1991).
Luimme uuden kirjasi viisivuotiaan Uula-pojan kanssa. Hän kommentoi: ”Kaikki on ihan kivasti, mutta kummitukset ovat erimuotoisia ja Vampyyrivaarikin on erinäköinen kuin aiemmin.” Kuinka vastaat kritiikkiin?
Näin se epäilemättä on, poika on ihan oikeassa! Mutta ei se mitenkään tarkoituksellista ole, niin vain tapahtuu. Siitä on niin pitkä aika, kun olen näitä kyseisiä hahmoja viimeksi piirtänyt. Minun on ylipäätään tosi vaikea piirtää hahmoista tyylillisesti aina saman näköisiä. Jokainen Herra Hakkarainenkin on vähän erilainen. Toisaalta ilmeikkyys onkin itselleni tasalaatuisuutta tärkeämpää.
Suurin osa kirjojesi henkilöhahmoista on eläimiä. Miksi?
Mulla on vähän sellainen olo, että ihminen on pirun paljon tylsempi ja yksi-ilmeisempi piirrettävä. Eläimissä on myös sellainen hyvä puoli, ettei niistä oikeastaan koskaan pahastuta. Kukaan ei ota nokkiinsa, vaikka tekisit hahmosta minkä kokoisen tai värisen tahansa. Eläinten kanssa on tavallaan turvassa. En toisaalta edes ajattele piirtäväni eläiminä, vaan piirroshahmoja. Koiramäen väellähän on kissoja, lehmiä ja muita lemmikkieläimiä, vaikka ovat itsekin koiria. Onhan se vähän ihmeellistä, mutta maailma on ihmeitä täynnä.
Kirjojasi on käännetty lähemmäs 40 kielelle ja myyty yli 10 miljoonaa kappaletta. Miltä se tuntuu?
Kai se hyvältä tuntuu, mutta enpä juuri ajattele asiaa. Kaikki on kuitenkin aina niin suhteellista. Olen varmastikin Espoon Laajalahden menestynein kirjailija, mutta Euroopan mittakaavassa en juuri mitään. Tavallaan siihen on myös tottunut, että kirjani pärjäävät ihan kivasti. Taloudellinen puoli on tietysti oma asiansa. Se on helpottanut huomattavasti elämääni ja kirjailijantyötäni. Saa tehdä mitä haluaa.
Pilapiirtäjän työn kautta oli pakko vihkiytyä yhteiskunnallisiin aiheisiin ja alkaa sivistää itseään. Se olikin aikamoinen valaistuminen.
Miksi kirjojen tekeminen on tärkeää?
Jotainhan täytyy ihmisen tehdä, ei viitsi pelkästään sohvallakaan istua. Eikä mulla muitakaan harrastuksia oikein ole. Lisäksi kirjojen tekeminen on hauskinta, mitä tiedän. Olen huomannut voivani paljon paremmin, kun on kirjaprojekti meneillään. On selkeä syy, miksi aamulla herätä.
Työskentelit pilapiirtäjänä 1970- ja 1980-luvulla. Mikä on suhteesi politiikkaan?
No, varsinkin kansainvälisiä uutisia ja politiikkaa seuraan herkeämättä, niihin mulla on ihan addiktio. Kotimaista politiikkaa en niinkään, eikä mulla mitään varsinaista puoluekantaa ole. Pilapiirtäjän työ oli siinä mielessä suuri juttu, että sen kautta oli pakko vihkiytyä yhteiskunnallisiin aiheisiin ja alkaa sivistää itseään. Se olikin aikamoinen valaistuminen. En ollut sitä ennen seurannut oikeastaan muuta kuin popmusiikkia.
Kenties tunnetuin hahmosi on unissakävelystä kärsivä Herra Hakkarainen. Millainen nukkuja olet itse?
Suhteellisen hyvä, vaikka valvonkin aika usein öisin, enkä meinaa saada unenpäästä kiinni. Mutta en minä siitä ole mitenkään kärsinyt. Musta on ihan mukava ajatella öisin ja tehdä kaikenmoisia tilastoja päässään. Välillä yritän ideoida myös kirjoja, mutta öisin ajatus tuppaa vähän pomppimaan, enkä muista oivalluksiani enää aamulla. Unissakävelystä en ole tietääkseni kärsinyt.
Olet kirjoittanut Runebergistä, Mikael Agricolasta ja monesta muusta Suomen historian merkkihenkilöstä. Kenestä todellisesta hahmosta haluaisit vielä kertoa?
Olen monesti miettinyt, että Lallista ja piispa Henrikistä saisi aika kivan kirjan. Se on vain aika raju tarina.
Skandinaaveilla on viikinkitarinansa, Odininsa ja Valhallansa, mutta meidän jumalamme on tavallaan Joulupukki. Korvatunturi on taivas ja tontut meidän kuolleet henkemme.
Olet tehnyt joulusta ja Joulupukista kertovia kirjoja. Oletko jouluihminen?
Olen todella jouluihminen, olen aina ollut. Lapsuudesta mieleen ovat jääneet erityisesti äitini puoleisen suvun kanssa viettämämme joulut. Ne olivat juhlallisia tilaisuuksia. Oli paljon iloista mieltä ja kivoja ihmisiä koolla. Sille on varmasti syynsä, että joulu on meille suomalaisille niin tärkeä juttu. Skandinaaveilla on viikinkitarinansa, Odininsa ja Valhallansa, mutta meidän jumalamme on tavallaan Joulupukki. Korvatunturi on taivas ja tontut meidän kuolleet henkemme.
Tyttäresi Noora ja Jenna ovat tehneet yhdessä useita lastenkirjoja. Millaisia kollegiaalisia keskusteluja käytte keskenänne?
Sopimuskysymyksistä ja muista alaan liittyvistä käytännön asioista he joskus kyselevät. Olen yrittänyt tyrkyttää kaikenlaisia muitakin neuvoja, mutta siihen he: ”Mee sää nyt kotios!” No, eivät nyt sentään, kärsivällisesti he mutristelevat suutaan ja kuuntelevat juttuni loppuun.
Lempiruokasi on kahvi ja pulla. Miksi?
Kahvin juominen on ollut mulle aina tärkeä juttu. Tai ei niinkään se juominen, vaan kahville meneminen. Se on tavallaan kuin pyhä toimitus. Kun istutaan yhdessä kahville, voi lopettaa hetkeksi muun ja keskittyä jutusteluun. Kahvi merkitseekin mulle ensisijaisesti sosiaalisuutta. Kyllä mä yksinkin tykkään kahvia juoda, mutta porukassa se on vielä paljon hauskempaa.
Kerro jokin salaisuutesi.
Laitan oliiviöljyä kaurapuuron sekaan. Se on ehdoton juttu. Ei se makua paranna, mutta on todennäköisesti terveellistä.
Mauri Kunnas
- Syntynyt: 11.2. 1950 Vammalassa.
- Työ: Lastenkirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Teoksia mm. Suomalainen tonttukirja (1979), Koiramäen talossa (1980), Joulupukki (1981), Koirien Kalevala (1992). Puupäähattu 1981. Pro Finlandia -mitali 2002.
