Apu

Mauri Kunnas; Koskaan ei pitäisi polttaa siltoja ihmisten välillä

Mauri Kunnas; Koskaan ei pitäisi polttaa siltoja ihmisten välillä

Kun vuodet kuluvat, asiat tulevat kuitenkin helposti vastaan. Rahankaan vuoksi ei kannata ruveta riitelemään. ­Ihmissuhteet ovat tärkeämpiä.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Menen aina aamulla minuutiksi kyykkyyn. Ja punnerran kaksi minuuttia pöytää vasten sillä aikaa, kun puuro valmistuu mikrossa. Pienikin säännöllinen liikunta pitää yllä kuntoa. Pääsen kyykkyyn koska vain! Isäni oli jotenkin boheemi. Minua ei pakotettu ikinä töihin. Ehkä siksi pidän sananlaskuista ”Ei terve ruumis työtä kaipaa” ja ”Kun nuori mies nukkuu, se on kuin panisi rahaa pankkiin”. Se, että sain piirrellä niin paljon kuin halusin, auttoi minua pääsemään unelmatyöhöni, piirtämään. Työnteko sinänsä ei ole niin tärkeää. Olisin sopinut sääty-yhteiskunnan ajalle aateliseksi. Mutta raha on tärkeää, että voi elättää itsensä. Työskentelen kotona omassa yrityksessäni. Jos olisin palkkatyössä, ­arvostaisin varmaan eniten kahvitaukoja – sosiaalista elämää ja työkavereita.  Minulla on ollut syntymästä asti läppävika sydämessä. Se on jotenkin varjostanut elämääni, minua ei pidetty ihan priimana. Läppävika on ehkä auttanut tajuamaan selvemmin elämän rajallisuuden. Kymmenen vuotta sitten läppä vaihdettiin. Hyvä ettei aiemmin, koska kirurgia on kehittynyt valtavasti.  Maailma on kummaa aaltoliikettä. Mitä tänään huudetaan suurena totuutena, kohta sille nauretaan. Kun olin nuori, naurettiin Arnold Schwarzeneggerin lihasten pullistelulle. Nyt kaikki treenaavat lihaksia. 60-luvulla tytöt ihailivat laihoja jätkiä, ja se oli mun onneni!  Minua vähän kaduttaa, että Nyrok City -sarjakuvaa piirtäessäni pilkkasin välillä joitakin julkisuuden henkilöitä aika rankasti. Myöhemmin, kun olen tavannut ­heitä, he ovatkin olleet hemmetin kivoja ihmisiä.  Koskaan ei pitäisi polttaa siltoja ihmisten välillä. Kun vuodet kuluvat, asiat tulevat kuitenkin helposti vastaan. Rahankaan vuoksi ei kannata ruveta riitelemään. ­Ihmissuhteet ovat tärkeämpiä.  Kaikki, mitä tiedämme, on lopulta uskomista. Joku on kiteyttänyt ajatuksen näin: ”Tyhmä uskoo tietävänsä, viisas tietää uskovansa.” Pitkään tiedettiin, että maapallo on litteä. Tälläkin hetkellä tiedämme loppujen lopuksi hyvin vähän. Ehkä joskus tulee aika, jolloin uskotaan, että aineella ja hengellä ei ole mitään eroa.  Ihminen on kummallinen. Koetamme kehittää kaikkea, vaikka tämä maapallohan on ihan täydellinen meidän tarpeisiimme. Luonto on kehittänyt systeemin, joka toimii. Ei tarvittaisi ihmistä sorkkimaan sitä. Nyt ihmiskunta elää keskellä räjähdystä: muutoksen vauhti on niin kova. Ihmisrotu ei liene koskaan aikaisemmin ollut vastaavassa myllerryksessä. Olemme saaneet paljon tuhoa ­aikaan pirun lyhyessä ajassa. Viisaus ja ahneus kamppailevat keskenään. Maailma muuttuu kovin toisenlaiseksi. Paremmaksi vai ­huonommaksi, se jää nähtäväksi. Olen hiton vanha. Geenini ovat luolamiehen ajalta – siinä mielessä olen Aatamista ja Eevasta lähtien ollut maapallolla. Olen osa tätä ketjua. Ajattelemme, ettei meillä ole ikuista elämää, ja sehän meitä vähän riivaa. Joudumme kuolemaan, mitä se ­sitten onkin. 

Teksti Leena Raivio, kuva Timo Pyykkö

Julkaistu: 27.10.2017