Iskelmäkansan rakastama Matti Esko on vuosia kamppailut syvää, kaiken lamauttavaa masennusta vastaan. Tauti on krooninen, ja nyt se on iskenyt häneen kolmannen kerran. Hän on joutunut perumaan kaikki syksyn keikkansa ja myös pitkään suunnitellut yhteiskiertueen Marion Rungin kanssa.

Koko kansan tuntema Rekkamies on naarmuuntunut elämän karikoissa, mutta selvinnyt edellisistäkin masennustiloista täysin työkykyiseksi.

– Masennuksen merkit huomatessani oli pakko tehdä päätös keikkojen perumisesta, Matti Esko kertoo puhelimessa tilanteesta Apu-lehdelle.

Hän vaimonsa Pirjo sanoo toiveikkaasti, eteenpäin on elävän mieli.

Apu teki jutun Matti Eskosta kesällä 2017. Tuolloin laulaja kertoi elämänsä nousuista ja laskusta. Myös masennuksesta. Se tehtiin vuonna, jolloin Matti Esko täytti 70 vuotta. Tunnelmat olivat silloin tällaiset:

Vielä on kesää jäljellä! Myös Savossa. Vahtikoira Aapo tähystää Mykräjärven tyyntä pintaa, kun isäntänsä Matti Eskonniemi, 70, vastaa airoista.

Pari soutelee sävyisästi, ilman varsinaista syytä. Verkot ja katiskat ovat jo narraamassa puhtaan, kirkkaan erämaaveden anteja. Pyydykset koetaan myöhemmin. Alkuiltapäivän joutilaisuuden kruunaavat mökkijärveä ympäröivä hiljaisuus sekä elokuussa auennut kesäaurinko. 

Koko kansa tuntee Matti Eskonniemen Matti Eskona. Laulajan kesä on toukokuusta lähtien sujunut satunnaisia keikkareissuja lukuun ottamatta Puumalassa mökillä, pääosin kaksin vaimon Pirjo Eskonniemen kanssa. Unohtamatta huvilan kolmatta asukkia, aina valpasta villakoira Aapoa.

– Hän on rakas lemmikkimme, tuollainen karvapallo, Matti Esko hymyilee. 

Matti Esko lähtee mielellään vesille aidolla savolaisella, seitsemän laudan perinneveneellä, jonka köli on lehtikuusta – ja jonka on vaimo tehnyt.

– Pirjo rakensi veneen alan harrastajaryhmässä Lahdessa ja antoi sen 60-vuotispäivälahjaksi minulle. Niin on keveäsoutuinen ja kaunis paatti, Matti Esko kiittelee. Ja hyrisee tyytyväisenä, nyt selkeän tyynillä vesillä.

Mutta aikanaan myös myrskysi, ei järvellä Savossa, vaan lähimmässä ihmissuhteessa kotona Oulussa.

Parikymppisistä asti yhdessä olleen parin pahimmat karikot osuivat 1970-luvun loppupuolelle.

– Työkiinnitykset keikkapaikkakunnille kestivät viikon, kaksi, jopa kuukauden. Asuin tilapäisissä takahuoneissa sekä satunnaisissa motelleissa ja mietin, että täällä minä aikuinen mies lojun, nopeasti erittäin suosituksi iskelmätähdeksi noussut Matti Esko muistelee.

Oulussa odotti kaksi pientä tytärtä ja vaimo, joka kampaajana saattoi sentään työskennellä kotona. Arki lankesi kokonaan perheen äidin harteille, kun isä huiteli maailman laululavoilla.  

Samaa rataa oli edetty jo seitsemän vuotta.

– Pitkään Pirjo kannusti, että ”tee nyt vain”, kun minulla riitti kysyntää, Matti Esko kertoo.

– Pirjo teki kotityöt, huolehti lapsista ja huolsi myös ukkonsa, milloin tämä sattui ehtimään perheensä luo. 

Vuonna 1979 tuli vakava stoppi. Sytytyslanka oli tulessa, ja räjähdys liki. Avioero vaani lähempänä kuin Matti Esko uskaltaa edes ajatella.

– Ilmeni kummallista keskinäistä tappelua. Elämästä tuli sellaista, että oikein mikään ei sujunut. Kyllä siinä erokin pyöri mielessä. Onneksemme Pirjo oli aikanaan tutustunut kirjapainotyöläinen, käsinlatoja Matti Eskonniemeen eikä televisiosta tuttuun artisti Matti Eskoon. Jos olisin Pirjon kanssa tavatessamme ollut julkkis, tarinamme saattaisi olla tyystin toinen, laulaja kertoo.

Vuonna 1979 aviopari pääsi irti jumista, kun kumpikin niin vahvasti halusi.

– Pirjo oli vahva, ja yhdessä ryhdyimme panemaan elinolosuhteita uuteen kuosiin. Käytännössä se tarkoitti Matti Eskon pyrkimistä Helsinkiin studiomuusikoksi ja koko perheen muuttoa pääkaupunkiseudulle.

– Aikeistamme toteutui muutto Oulusta, ja päädyimme Järvenpäähän.

Matti Esko kiittelee, kuinka uusi maisema virkisti henkisesti. Lapset olivat sopivassa iässä muuttamaan, ja etelästä löytyi uusia kavereita.

– Artistin keikkamatkat lyhenivät, aikaa kotonaoloon vapautui ja yhteiselämäkin hymyili, Matti kiittelee.

Uran alku oli hankala. Musikaalinen Matti Eskonniemi oli alun perin niin ujo, että 19-vuotiaana lauloi ensimmäisellä keikallaan selkä yleisöön päin. 

Samaisella 1960-luvulla hän soitti useissa orkestereissa. Oma ponnahdus tähtitaivaalle osui vuoteen 1970.

Sitä ennen henkilökohtaisessa elämässä oli tapahtunut se kaikkein tärkein. Ratkaisevana oppaana rakkauden reiteillä oli Matti Eskonniemen työkaveri Veikko Juntunen, käsinlatoja hänkin.

– Veikko aikoi tyttökaverinsa kanssa telttaretkelle Rokualle ja pyysi minua mukaan. Samaan aikaan Veikon tyttökaveri houkutteli reissuun serkkunsa Pirjon.

Amorin nuoli osui heti napakymppiin?

– Kyllä se oitis kilahti, kun näin Pirjon. Mutta ensiretkellämme etenimme uskomattoman kunnollisesti. Paistoimme makkaraa, keittelimme kahvia. Veikko oli raivoraitis, eikä muillakaan ollut viinanpisaraa.   

Eskonniemien yhteiselo alkoi 16. elokuuta 1967, ja hääkellot soivat siitä tasan kolmen vuoden kuluttua 16.8.1970.

– Kunpa osaisin Pirjoa kylliksi kiittää, Matti Esko sanoo.

Hän uskoo, että pitkän rakkauden salaisuus on ”toinen toisensa kunnioitus”.

Lue myös: Masennus sai Pertti Salovaaran kirjoittamaan runoja

Matti Esko on uskoutunut Avun toimittaja Liisa Talvitielle, yhteistyön tuloksena syntyi elämäkerta Matti Esko – Valtakunnan rekkamies (Docendo 2017). 

– Jokapäiväisissä rutiineissa ei tule ajatelleeksi, kuinka paljon on tullut jo elettyä. Sen tajusin kirjaprojektin aikana, marraskuussa 70 vuotta täyttävä Matti Esko sanoo.

Iloisimpiin muistoihin hän ujuu, kun esiin nousee vuoden 1970 huippusuosittu laulukilpailu Syksyn Sävel.

– Ensimmäisen levytyssopimuksen sain vuonna 1969, mutta sen jälkeen työskentelin vielä puolisen vuotta kirjapainossa.

Syksyn sävelessä Matti Eskon laulu Sen tietää saat viimeinkin sijoittui kolmanneksi. Ykkössijan honotti kansantaiteilija Irwin Goodman rallillaan St. Pauli ja Reeperbahn. Kakkoseksi lauloi vakavanaamainen yhtye Cumulus. 

– Kansa äänesti postikorteilla, tuloslaskenta kesti viikon, Matti naurahtaa.

Hän sai kutsun Helsinkiin palkintotilaisuuteen, jonne matkusti vaimonsa kanssa.

– Me olimme kyllä niin pystymetsästä, ettei sitä nyt voi käsittää.

Kun Eskonnniemille ehdotettiin tilaisuudessa jatkoille lähtöä Tokioon, he vastasivat, etteivät voi lähteä niin pitkälle, kun varattuna oli makuupaikat Oulun yöjunaan.

– Joku sitten vaivihkaa selvitti, että Tokio on ravintola Helsingissä.

Kommelluksista huolimatta siitä hetkestä alkoi Matti Eskolla 1970-luvulla suosion ylämäki, jota seurasi vuosikymmenen lopun perhekriisi.

Vuonna 1984 Kevään sävelessä Matti Esko lauloi Lämmin, hellä, pehmoinen.

Asiantuntijaraati lyttäsi kappaleen jumbosijalle, mutta kansan korvissa siitä tuli hitti ja kultalevy, jota Esko saa yhä laulaa keikoilla.

Vuonna 1986 Matti Eskon hakku kolahti vahingossa rikkaaseen kultasuoneen.

– Aluksi oli vain 30 sekuntia kestänyt  Elovena-mainos, joka kertoi siitä, mikä pitää miehen tiellä. Tietysti kaurapuuro.

Muutama säe kasvoi iskelmäksi Rekkamies, ja loppu on kevyen musiikin historiaa. Tuli nimittäin suosiota, ja rahaa.

– Sen sijoitimme mökin laajennukseen. 

Ensimmäisen kerran outo olo iski Matti Eskoon vuonna 1997, hieman ennen kuin hän täytti 50 vuotta. Alkoi paha masennus.

– Minulla oli itselleni selvittämättä jääneitä asioita äidin ja isän kuoltua. Kun olisi pitänyt pysähtyä, olinkin koko ajan menossa.

Televisioitu 50-vuotisjuhlakonsertti vielä onnistui. Sitten alkoi ”hirveä aika, enkä arvostanut lainkaan itseäni”.

Muutos oli raju fyysisestikin. Mies laihtui nopeasti 40 kiloa.

– Saunassa minulle ei enää tullut hiki.

Oireet ilmenivät eri tavoin. Ovikellon kilahdus ja puhelimen pirinä säikäyttivät.

Itsetuhovimma heräsi, mutta ”viinasta en silloin, enkä muulloinkaan ole hakenut lohtua”. Masennuksen syyt löytyivät läheltä. Lapset olivat lähteneet kotoa, talo tyhjentynyt. 

– Mietin, että tässäkö tämä kaikki nyt oli. Lopullisuus kauhistutti.

Matti Esko toipui viisaan vaimonsa tuella ja hakeutui psykiatrin puheille.

– Ajattelin, että nyt loppuu hötkyily. 

Ja loppuihan se.

Lue myös: Mattiesko ja tytär Kaisa: Kaikilla on oikeus onneen ja rakkauteen

Matti Esko paljastaa, kuinka nyt vanhojen kavereiden tapaamisissa ovat yleistyneet puheenaiheet ”Mitä parhaillaan podet ja mitä pillereitä syöt?”.

– Useimmin toistuvat vastaukset ovat sydänvaivoja ja nitroja.

Matti Eskon ystävistä useille on tehty pallolaajennus, niin hänellekin parikymmentä vuotta sitten.

– Tuolloin pahimman masennuskauden jälkeen sain lievän sydänkohtauksen. Pallolaajennus onnistui niin hyvin, että kaikki röörit ovat siitä lähtien pysyneet avoi­mina.  

Vääjäämättä lähestyy myös se viimeinen portti. Matti Esko hyväksyy elämän rajallisuuden, muttei ole itselleen selvittänyt, mitä seuraa maapallolla keikkailun jälkeen.

– Luultavasti päädyn laulajan taivaaseen. Kuulun siellä siivet selässä kuoroon, johon on jo liittynyt moni kaverini. Joku heistä säestää harpulla, ja me muut laulamme – ehkä jopa maanpäällisiä hittejämme.   

Syksyllä 2016 alkoi vakava vaihe.  Seurauksia ymmärtämättä Matti Esko jätti ottamatta määrätyt mielialalääkkeet.

– Ajattelin, että pärjään ilman. Mutta en pärjännyt, vaan alkoi pönttö pimetä. Lokakuussa pelästyin muistin alkaessa pätkiä, Matti Esko vakavoituu.

Roskapussi saattoi unohtua autoon. Toisinaan piti soittaa kotiin, että ”mihin minä olinkaan menossa”.

Tuli selittämättömiä ärtymyskohtauksia. Mies ei tahtonut päästä sängystä ylös, vaan lopulta nukkui öiden lisäksi päivät pitkät.

Keikkoja oli pakko alkaa peruuttaa, ja sitten tuli diagnoosi: masennus.

– Toipuminen vei puolisen vuotta. 

Maaliskuussa Esko vihdoin uskaltautui keikalle. Hän kuvailee:

Nyt pärjäämiseen on selkeä resepti: ”Nauti sopivissa erissä keikkailusta äläkä jätä lääkkeitä ottamatta.” – Masennus ei ole häpeä, vaan sairaus muiden joukossa, Matti Esko todistaa.

Matti ja Pirjo Eskonniemen tyttäristä toisella on miespuoliso ja kaksi lasta, toisella naispuoliso.

– Nuoremman tyttäremme lapset ovat usein kanssamme mökillämme. Myös vanhin tyttäremme sai parisuhteensa kautta itselleen perheen. Luoja on luonut asiat näin, ja minä saan vain iloita lasteni puolesta, Matti Esko sanoo.

Suuri suru tuli Eskonniemien lähelle, kun vanhemman tyttären puolison läheinen menehtyi mopoautokolarissa Sastamalassa.

– Tyttö oli poikaystävänsä kanssa matkalla Vammalasta Tampereelle, kun itsemurhaa aikonut mies ajoi tila-autolla heidän päälleen. Mopoauto murskaantui täysin ja nuoret kuolivat silmänräpäyksessä, Matti Esko kertaa.

– Tuonkaltainen edesvastuuttomuus ei mahdu järkeemme. Menehtyneitten nuorten perheet olivat kesäkuussa käräjäoikeudessa Tampereella. He ovat keränneet adressia, jotta samantapainen ei toistuisi ja tuomio olisi kovin mahdollinen. Mekin allekirjoitimme adressin.

Matti Eskolle liikenneturvallisuus on läheinen asia. ”Rekkamies” on yhä noin 70 000 ajokilometriä vuodessa tien päällä.  

– Minulla on ollut suojelusta. Pahimmillaan hirven etujalat ovat osuneet etulamppuun, mutta muuta ei, Matti Esko kertoo.

Matti Esko on päässyt pitkälle lapsuusaikojensa 1950-luvun Oulusta, jossa ”puhelin oli naapurissa ja televisio toisessa”.

– Töllöttimeen yritettiin saada kuva pöytäantennilla, mutta ruutuun tuli vain sähisevää lumisadetta. Kun kavereitten kanssa keräännyimme katsomaan suosikkisarjaamme RinTinTin, kuului vain ammuntaa.