Apu

Matti Esko ja tytär: Kaikilla on oikeus onneen ja rakkauteen

Matti Esko ja tytär: Kaikilla on oikeus onneen ja rakkauteen

Matti Esko ja tyttärensä Kaisa Eskonniemi on tehty yhdestä puusta. Kaisa ymmärsi jo teininä rakastavansa naista. Isän mukaan tärkeintä elämässä on rakkaus ja rinnalla rakas ihminen.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Varhaissyksyn hailakan pilvisenä päivänä Kaisa Eskonniemi, 43, istuu vanhempiensa Matin ja Pirjon kotona Järvenpäässä. Isä ja tytär puivat muusikon ja laulajan uransa tähtihetkiä ja pettymyksiä, elämäänsä kaikkine käänteineen. 

Isänsä bändissä rumpuja ja perkussioita soittava sekä viiden naisen Seireenit-yhtyeessä keikkaileva Kaisa miettii, että elämässä ei mikään tule ilmaiseksi. Hän sanoo myös, että muusikon ammatissa ja elämässä ylipäätään tarvitaan sisukkuutta ja kovaa työtä. 

– Muusikon työssä yleisön luottamus testataan jokaisella keikalla.

Molemmat tunnustavat olevansa ujoja, mutta musiikin avulla, yleisön edessä avautuu aina uusi maailma. Silloin ujous väistyy. Musiikilla ja lauluilla voi tutkia omia tunteitaan ja antautua vuorovaikutukseen yleisönsä kanssa.

– Voin kertoa lauluillani, mitä tunnen, Matti Esko sanoo.

Kaisa jatkaa, että musiikin ja laulujen välityksellä hän kertoo yleisölleen omaa tarinaansa.

Matti Esko kehuu tytärtään loistavaksi muusikoksi, jolla on hyvä ote musiikkiin. Kaisa ei kaihda roudarin töitäkään.

Keskiviikko, kolmas joulukuuta 1971 on yksi laulaja Matti Eskon elämän jännittävimmistä päivistä. Silloin syntyi hänen esikoistyttärensä Kaisa.

Vain reilu vuosi aikaisemmin Matti Eskonniemi jännitti myös, mutta eri tavalla. Silloin hän meni naimisiin Pirjonsa kanssa ja aloitti muusikon uransa Matti Eskona. Tosin hän oli jo aikaisemmin soittanut keikkamuusikkona Polar Big Bandissä, Polar Dixie Bandissä ja omassa EJ-kvintetissä. Niistä päivistä on nyt neljäkymmentäneljä vuotta.

Päätös jättää kuukausipalkkainen työ latojana ei ollut helppo ratkaisu. Se vaati rohkeutta. 

– Ja sisua. Miten elättää musiikin tekemisellä perhe, Matti Esko jatkaa. Sisusta hän on laulanut vastikään ilmestyneellä albumillaan Järvenpää-Pasila.

– Sisua olen totisesti tarvinnut monta kertaa. Sattumalla on joskus ollut osansa, mutta sen eteen on ensin pitänyt tehdä valtavasti työtä, ajaa pitkin Suomea lähes 100 000 kilometriä vuodessa, kestää kylmiä keikkabusseja ja kokea myös pettymyksiä, Matti Esko sanoo.

Matti Esko pitää itseään oululaisena, vaikka on asunut Järvenpäässä vuosikymmeniä. Kaisa on asettunut elämänkumppaninsa kanssa Nokian Siuroon, remontoituun rintamamiestaloon.

Isällä ja tyttärellä on lähellään rakkaita ihmisiä. Matti Esko sanoo, että ”ei näitä hommia tekisi ilman perheen tukea”.

Hän pohtii, että rakkaus on ollut hänelle elämän kantavin, voimia antavin tekijä. Hän on laulanut rakkaudesta monella levyllä ja iloitsee siitä, että on saanut olla Pirjonsa kanssa naimisissa neljäkymmentäviisi vuotta.

Matti Esko painottaa, että koko perhe on aina ollut hänen tukenaan ja kotiin on aina ollut hyvä palata keikoilta. 

– Se on perheeltäni sellainen rakkaudenosoitus, joka pysyy aina sydämessäni. Pirjo kasvatti tyttäriämme vuosien ajan kuin yksinhuoltaja, hän sanoo. 

Kaisa sanoo oppineensa vanhempiensa pitkästä avioliitosta ainakin sen, että vaikka elämä koettelee välillä rankasti, suhde kestää. 

– Isän levyllä on muun muassa laulu Rakkaus on sydämen huoltomies. Sen sanoissa on paljon tunnistettavaa.

Isä ja tytär laulavat yhdessä keikoilla ja levyllä. Yksi hienoimmista on Kaisan säveltämä ja Vexi Salmen pojan Topi Salmen sanoittama Untasi vartioin, joka kertoo rakastamisesta ja välittämisestä.

Kaisa on löytänyt oman kumppaninsa.

– Tajusin oman rakkauselämäni rippikouluiässä ja nyt elän parisuhteessa naisen kanssa. Meillä on rintama­miestalo Nokian Siurossa. Olen onnellinen.

Matti Esko sanoo, ettei Kaisan suhde toiseen naiseen ollut hänelle lainkaan vaikea hyväksyä. 

– Jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä, eikä se kuulu muille. Tärkeintä elämässä on rakas ihminen rinnalla. 

Matti Eskon muusikon ura alkoi nokkahuilusta, jonka isä osti kolmetoistavuotiaalle pojalleen vuonna 1960. Hän kävi kansalaiskoulun ja työn ohessa kuusi vuotta Oulun musiikkiopistoa.

Osamaksulla hän sai hankituksi saksofonin. Palo muusikoksi oli niin kova, että Matti Esko osallistui Tähtijahti-laulukilpailuun ja tuli seitsemänneksi. Sen ansiosta hän sai laulaa levylle kappaleensa Koskaan et muuttua saa. Toivo Kärki soitti pian perään ja ehdotti, että ”voitko laulaa samalle levylle myös kappaleen Mä luulen vain”. 

– Halusin kovasti tehdä oman levyn heti uran alussa. Kun tuotantoyhtiö PSO kiinnostui, sain tehdä ensimmäisen oman sinkkuni, jossa oli laulu Nuoruus on hetki vain. Levyllä soitti muun muassa Paroni Paakkunainen

– Kun kuulin oman levyni ensimmäisen kerran, se oli mahtava tunne. Taisi siinä olla vähän rinta rottingilla. En osaa edes kuvailla huikeita tuntemuksiani.

Kaisa on nyt perinyt isänsä klarinetin, mutta innostui jo pienenä soittamaan rumpuja. Pian hän takoi isänsä laulua Lämmin, hellä ja pehmoinen. Lopulta hän kysyi isältään löytyisikö jostain joku toinen laulu. 

Rumpujen, myöhemmin myös perkussioiden, soittaminen jatkui. Kaisa ja nuorempi sisko Anna kävivät Sibelius-lukion Helsingissä. Myös Anna on laulanut isänsä yhtyeessä. Hän on musiikin kanssa tekemisissä ammatissaan lastentarhanopettajana.

Kaisa on valmistunut Keski-Suomen konservatoriosta musiikkileikkikoulun opettajaksi, mutta sitä työtä hän ei ole juuri tehnyt. 

– Isä oli esimerkkinä, enkä koskaan ajatellut muuta kuin muusikon uraa.

Kovaa työtä ja palavaa innostusta musiikkiala on Kaisaltakin vaatinut. Ja rakkautta musiikkiin. 

Matti Esko ja Kaisa sanovat, että oman unelmansa toteuttaminen vaatii aina rohkeutta jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Levyttämistä, saatikka uraa tai menestystä ei kukaan tule kotiin tarjoamaan.

Keikkamuusikon elämä on autossa istumista, hotelleja ja keikkoja. Sen Matti Esko tietää kantapään kautta. Hänen keikkakiertueensa kestivät yleensä kaksi viikkoa, joskus pitempäänkin.

– Kun isä tuli keikkamatkoilta, hän nukkui. Pieninä saimme olla mukana isän keikoilla. Ne olivat hauskoja reissuja, saimme juosta hotellien käytävillä ja kokea toisenlaisen maailman kuin kotona, Kaisa sanoo.

Menestys saattaa tulla silloin kun sitä vähiten odottaa.

Kun Matti Esko lauloi Elovenan mainoslaulun Rekkamies, se räjäytti pankin kertaheitolla. Laulajan suosio kasvoi hujauksessa, ja hänestä tuli Suomen virallinen rekkamies. 

Isän ja tyttären suhde on läheinen, myös keikoilla. Matti Esko sanoo, että Kaisa toimii tarvittaessa vaikka rivakkana roudarina. 

– Isän tuki on ollut tärkeä, mutta hän on antanut minun tehdä omat virheeni ja kulkea omaa tietäni. Hän saattaa joskus kuiskata, että soita voimakkaammin. Mutta siihen se jää.

– Kaisa osaa hoitaa oman osansa, isä  sanoo ylpeyttä äänessään. 

Kun Kaisalla ei ole keikkoja, hän työskentee Siuron Koskibaarissa Nokialla. 

– Siuroon asetuin, kun etsin sopivaa rintamamiestaloa. Viihdyn siellä hyvin, luonnon keskellä, Kaisa sanoo. 

Molemmat ovat työssään tunnollisia, eikä esimerkiksi Matti Esko ole jättänyt keikkoja väliin. Monet hänen aikalaisensa muusikot ovat rankan työn vastapainoksi hakeneet apua alkoholista. Matti Esko sanoo, että hänen ei ole koskaan tarvinnut tarttua pulloon rentoutuakseen. 

– Kyllä minä viiniä ja muutakin juon vapaa-aikana, mutta työkeikoilla en juo mitään.

Häntä surettaa kollegat, jotka eivät saaneet alkoholinkäyttöään kuriin. Monta elämää on tuhoutunut. 

Molemmat kavahtavat tosi-tv-ohjelmia ja erilaisia televisiokilpailuja, joiden perimmäinen tarkoitus on tulla julkkikseksi.

– Niin kuin julkkis olisi jokin ammatti. Jos musiikin avulla haluaa vain julkisuutta tai nopeaa rikastumista, on väärillä urilla. Musiikkibisnes on äärimmäisen raakaa touhua. Selkään puukotetaan aika helposti, Matti Esko sanoo.

Hän koki sen taannoin, kun eräs tuottaja oli kuiskutellut hänen tuottajalleen, että älä anna sen Matin laulaa kantria. Hän halusi laulut omalle artistilleen.

Kaisa ei ole samanlaista kokenut, mutta nähnyt on.

Kaisa sanoo olleensa kerran huolissaan isänsä jaksamisesta. Se oli Matti Eskon 40-vuotisjuhlakiertueen jälkeen. 

– Kiertue ja sitä edeltänyt vuosien keikkailu olivat masentaneet isän, ja hänellä oli sydänoireita. Hän laihtui sen kiertueen aikana kymmenen kiloa. Kotiin tultuaan hän nukkui, harjoitteli ja lähti taas.

Matti Esko myöntää, että sillä keikkatahdilla iskivät sydänoireet ja masennus.

– Aloin hapuilla laulujen sanoissa ja unohdella niitä. Lopulta menetin tajuntani. Diagnoosi oli burn out, loppuun palaminen. Yksi syy oli se, etten ehtinyt käsitellä surujani. Toipuminen kesti toista vuotta.

– Kotiin jäätyäni voimani alkoivat palata. Tuttu arki ja ravitseva ruoka auttoivat kuntoutumisessa. Masennus alkoi hellittää.

Suvaitsevaisuus ja erilaisuutta arvostava suhtautuminen muihin ihmisiin on Eskonniemien perheen elämänarvoista keskeisin.

Matti Esko ja Kaisa ovat huolissaan itsekkyydestä ja suvaitsemattomuudesta, joka Suomessa nyt vallitsee. He ihmettelevät joidenkin ihmisten tylyä suhtautumista turvapaikanhakijoihin.

– Mihin meistä on kadonnut hädänalaisista välittäminen ja auttaminen? Matti Esko kysyy.

Kaisan mielestä Suomi tuntuu välillä todella itsekkäältä umpiperältä.

– Eivät ihmiset tänne rikastumaan tule. Sen sijaan he voivat rikastuttaa meidän elämäämme. 

– EU:n olisi pikaisesti päästävä sopimukseen, miten turvapaikkaa etsivien pakolaisten hätä saadaan hoidetuksi.

Matti Esko muistuttaa, kuinka sotien jälkeen järjestettiin evakkoon joutuneiden karjalaisten asuttaminen.

– Silloin välitettiin toisista ihmisistä. Nyt on vallalla itsekkyys. ●

Teksti Juha Heiskanen, kuvat Petri Mulari

Julkaistu: 2.10.2015