Apu

Maryan Abdulkarim: Sanat luovat todellisuutta – kuka hyötyy Dave Chapelle -kohusta?

Maryan Abdulkarim: Sanat luovat todellisuutta – kuka hyötyy Dave Chapelle -kohusta?
"Keskustelu ihmisoikeuksista sekä taiteen- ja sananvapauden raameista on tarpeen. Yhteiskunnat määrittelevät jatkuvasti itseään ajan ja jäsentensä vaatimilla tavoilla", Maryan Abdulkarim kirjoittaa.
Julkaistu: 24.7.2022

Amerikkalainen koomikon Dave Chapellen Netflix-spesiaali The Closer julkaistiin keväällä, ja se herätti laajaa keskustelua länsimaissa, erityisesti Yhdysvalloissa.

Chapellea syytettiin transfobiasta, ja Netflixin työntekijöitä irtisanoutui, kun yhtiö kieltäytyi poistamasta palvelustaan hänen esitystään. Yhtiö ja koomikko vetosivat sananvapauteen ja taiteelliseen vapauteen. Se oli erikoista erityisesti siksi, että kyseinen koomikko on tunnettu yhteiskunnallisesti kantaa ottavista esityksistään, joissa hän on vuosien varrella tuonut esiin tietämystään historiasta sekä omia näkökulmiaan, toki aina komedian kontekstissa.

Yhtiö taas on pyrkinyt markkinoimaan itseään yhteiskunnallisesti aktiivisena alustana. Yhden sen varajohtajan titteli on yhdenvertaisuus- ja inkluusiojohtaja. Keskustelu ei toistaiseksi ole johtanut yhteiseen ymmärrykseen siitä, miten laaja taiteellisen vapauden tai sananvapauden tulisi olla suhteessa ihmisoikeuksiin.

Keskustelua seuratessani itseäni mietitytti myös se, miten usein siinä ohitettiin Chapellen esityksessään kertoma tarina ystävästään Daphne Dormanista.

Dorman oli amerikkalainen koomikko, joka oli korjannut sukupuoltaan. Hän päätti oman elämänsä syistä, joita ei ole julkisuuteen kerrottu. Ennen kuolemaansa Dorman sai ihailemaltaan Chapellelta kannustusta ja jopa mahdollisuuksia esiintyä yhdessä. Hän oli puolustanut Chapellea transfobiasyytöksiä vastaan somessa. Dorman kirjoitti: Lyödessään alaspäin ihminen pitää itseään parempana. Dave ei pidä itseään minua parempana. Hän ei lyö alas eikä ylös, hän kertoo vitsejä ja on alansa mestari.

Chapellen mukaan siitä seurasi sosiaalisessa mediassa valtavasti rankkaa kritiikkiä – erityisesti ihmisiltä, jotka kaiken järjen mukaan haluavat puolustaa nimenomaan heikoimmassa asemassa olevia ja yhteiskunnan marginaaliin työntämiä. Heille se, että Dorman puolusti koomikkoa, oli petos.

Katsottuani esitystä jäin pohtimaan, olisiko siihen suhtauduttu eri tavalla, jos koomikko olisi kertonut tarinan ystävästään heti esityksen alussa, ei lopussa. Olisivatko ihmiset katsoneet esityksen loppuun asti ymmärtäen sen koomikon erikoiseksi ja jopa vaivaannuttavaksi tribuutiksi ystävälleen ja samalla haasteeksi meille muille.

Kenenkään intentiot eivät oikeuta toimintaa eivätkä sen seurauksia, se on selvää, mutta tavat ja taidot käydä keskustelua kipeistä kysymyksistä ovat vielä hakusessa.

Keskustelu ihmisoikeuksista sekä taiteen- ja sananvapauden raameista on tarpeen. Yhteiskunnat määrittelevät jatkuvasti itseään ajan ja jäsentensä vaatimilla tavoilla.

Netflix julkaisi tässä kuussa Dave Chapellen uusimman esityksen What’s in a Name. Siinä koomikko käyttää puheenvuoronsa kertoakseen jälleen komedian kontekstissa, mitä hän ajattelee edellisen esityksensä käynnistämästä keskustelusta.

Jää katsojan arvioitavaksi kuka hyötyi keskustelusta – koomikko, yhtiö, ihmisoikeusaktivistit vai ehkä taide.

1 kommentti