Apu

Maryan Abdulkarim: Kansallinen puolustus ja hoiva-alan palkkaus ovat rinnastettavia asioita – kyse on turvallisen ja vakaan yhteiskunnan säilyttämisestä

Maryan Abdulkarim: Kansallinen puolustus ja hoiva-alan palkkaus ovat rinnastettavia asioita – kyse on turvallisen ja vakaan yhteiskunnan säilyttämisestä
Maanpuolustukseen tarvittavista hankinnoista maksetaan markkinahintaa. Emme päätä, mitä välineet maksavat, ainoastaan sen mitä tarvitsemme. Samaa perustelua ei ilmeisesti kuitenkaan sovelleta, kun on kyse ihmisistä, jotka huolehtivat meistä, kirjoittaa Maryan Abdulkarim kolumnissaan.
Julkaistu: 1.5.2022

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n mukaan hoitovelka on kasvanut Suomessa koronapandemian ja henkilöstöpulan johdosta. Pandemia oli meistä riippumaton tekijä, jota ei ollut mahdollista ennakoida. Henkilöstöpula on kuitenkin asia, johon olisi ollut ja yhä on mahdollista vaikuttaa.

Hoitoalan ja laajemmin kunta-alan lakon yhteydessä on käyty paljon keskustelua työn arvostuksesta, mutta kyse on myös huoltovarmuudesta.

Henkilöstöpulan ratkaisu on selvä – lisää resursseja ja asialliset puitteet työlle. Hoidon saatavuudella ja laadulla on pitkäkestoinen merkitys koko yhteiskunnalle. Erityisesti tänä aikana, kun tutkimukset kertovat lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta. Kouluissa opettajat joutuvat yhä useammin hoitamaan opettajan työn ohella myös sosiaalityöntekijän tehtävää. Hoitoon päästessään ihmiset saattavat olla yhä heikommassa kunnossa, mikä tarkoittaa vaativampaa hoitoa.

Apua tarvitsevien määrän kasvaessa emme näe vastaavaa kasvua hoitopaikkojen osalta. Työtä on siis enemmän, tekijöitä ei. Näissä olosuhteissa argumentti, että meillä ei ole rahaa nostaa palkkoja ja lisätä henkilöresursseja hoito- ja kasvatusalalle, tuntuu käsittämättömältä ja lyhytnäköiseltä.

Hoitoalan lakon yhteydessä on käyty keskustelua työn arvostuksesta, mutta kyse on myös huoltovarmuudesta.

Maanpuolustusbudjettia on juuri kasvatettu kahdella miljardilla eurolla, koska kykyämme puolustautua mahdolliselta hyökkäykseltä pidetään tärkeänä. Puolustuksen on oltava mahdollisimman toimiva ja tehokas.

Maksamme puolustukseen tarvittavista hankinnoista markkinahintaa – emme päätä mitä välineet maksavat, ainoastaan sen mitä tarvitsemme. Samaa perustelua ei ilmeisesti kuitenkaan sovelleta, kun on kyse ihmisistä, jotka huolehtivat meistä. Joku saattaa ajatella, että rinnastus on epäreilu ja ehkä jopa asiaton – että kansallinen puolustus on tärkeää eikä hoiva-alan palkkojen nosto tai resurssien lisääminen ole millään tapaa sama asia. Mielestäni kyse on kuitenkin rinnastettavista asioista, turvallisen ja vakaan yhteiskunnan säilyttämisestä.

Se, mihin rahaa ohjataan ja kuinka paljon, ei ole vapaa arvoista ja ideologioista: yksi haluaa lisärahaa poliisille, toinen sosiaalipalveluihin. Päämäärä voi olla sama, turvallisempi yhteiskunta, mutta keinot siihen eroavat voimakkaasti.

Yhä useammin politiikka näyttäytyy alustana, jossa sovitetaan yhteen erilaiset päämäärät ja ristiriidat. Se on myös aktiivista resurssien ohjausta ja jakamista erilaisille tahoille ja erilaisiin tarkoituksiin. Demokraattisesti valitut poliitikot päättävät budjettiriihessä valtion menoista ja kohteista. Rahaa ohjaamalla viestitään myös siitä, mitä pidetään tärkeänä. Poliitikot eivät mielellään tuo sitä puolta esiin – tai minulta on mennyt se ohi – vaan he mieluummin viittaavat siihen, ettei rahaa ole enempää kuin mitä on sovittu. Asiaa voi lähestyä siitä näkökulmasta, mikä on riittävä korvaus vaativasta työstä – tai siitä näkökulmasta, tulevatko ihmiset toimeen palkoillaan asuinkaupungeissaan tekemättä ylitöitä.

Tai ehkä voisimme pohtia yhteiskuntaa, johon kasvatamme seuraavia sukupolvia, jotka elävät vapaassa ja demokraattisessa Suomessa, jossa on mahdollista tulla toimeen palkalla, jonka saa kokopäivätyöstä.

1 kommentti