Apu

Markus Leikola: Verovuoden super ja näper



Markus Leikola: Verovuoden super ja näper

"Kaikkein kummallisin paradoksi löytyy ehkä tilastosta henkilöverotuksen ennakonpidätyksistä toimialoittain: eniten on noussut sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien ennakonpidätyksistä kertyvä verotulo."
Teksti Apu-toimitus

Joka vuosi verotiedot sykähdyttävät kirvoittaen niin ihailua kuin kateuttakin. Tänä vuonna iloisen veronmaksajan henkilöitymiksi nousivat peliyhtiö Supercellin myyneet Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen. Kummankin tulot olivat käsittämättömät 170 miljoonaa – ja verot 50 miljoonaa mieheen. Kaikki yrityskauppaan liittyvät myyntivoitot ja yhtiön itsensä maksamat verot yhteen laskien Supercellistä kertyi melkein neljännesmiljardi euroa eli yli puoli prosenttia kaikista valtionveroista.

Mutta jos unohdetaan verokuninkaat ja tarkastellaan massojen liikkeitä, vuoden 2013 verotilastot paljastavat paljon muutakin mielenkiintoista – Supercelliä paljon pienemmässä kokoluokassa.

Kuuluisa kiistely lapsilisäleikkauksista ja niiden peruuttamisesta tai peruuttamatta jättämisestä viime kesänä koski 110:tä miljoonaa euroa. Yli sata tonnia tienaaville lätkäisty solidaarisuusvero rokotti isotuloisia viime vuonna arviolta noin 30 lisämiljoonalla, mikä satoi valtion kirstuun. Molemmissa demarit profiloituivat vahvasti tulonjaon puolestapuhujiksi. Tosin kaikkein pienituloisimmille lapsivähennykset ovat laiha lohtu, kun ei ole mistä vähentää, ja suurituloisimmat taas nostavat euronsa pääomatuloina, joita mikään solidaarisuusvero ei koske.

Sdp:n tulonjakopolitiikan keinovalikoima väistää sekä köyhimmät että rikkaimmat, mutta osuu keskituloisiin. Siihen pystyy kuka tahansa muukin, koska veroista valtaosan maksavat aina keskituloiset.

Vaan eipä kokoomuskaan jätä omiaan rankaisematta. Kun ravintolaruoan arvonlisäprosentti yhdenmukaistettiin valintamyymälöistä ostetun ruoan verotuksen kanssa, tarkoitus oli nimenomaan tukea ja jopa tasa-arvoistaa syömistä kodin ulkopuolella.

Kaupan ruoan arvonlisävero alennettiin 17 prosentista 12 prosenttiin vuonna 2009. Vajaa vuotta myöhemmin ravintolapalvelut ja kaupan ruoka yhtenäistettiin 13 prosentin arvonlisäverokantaan. Nyt molemmat ovat olleet lähes kaksi vuotta 14 prosenttia – jokaisesta ruoan veroprosenttiyksiköstä valtio kerää noin 140 miljoonaa vuodessa.

Kapakanpito yskii kuitenkin palvelutoimialoista eniten, osin venäläisturismin hiipumisen vuoksi, osin virolaisviinan vetovoiman tähden – mutta ei myöskään verotuksesta huolimatta. Kokoomus on ollut vahvasti vaikuttamassa siihen, että arvonlisäveroja on hilattu kohti Euroopan huippua. Sillä tavoin kotimaista kulutusta on kyykytetty, muun muassa suomalaista ruokaa suomalaiselle kokoomuspalkansaajalle tarjoilevaa kokoomusravintolanpitäjää. Taannoinen ruoka-ale on muisto vain.

Kaikkein kummallisin paradoksi löytyy ehkä tilastosta henkilöverotuksen ennakonpidätyksistä toimialoittain:  eniten on noussut sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien ennakonpidätyksistä kertyvä verotulo. No, kyllähän sosiaali- ja terveysala myös vie eniten rahaa – mutta rahoittavatko sote-uudistuksen siis sote-työntekijät itse?

On helppo huomata, että toista 250 ylimääräisen miljoonan Supercell-vuotta ei tule. Sadan miljoonan näpertelyt eivät sen enempää ratkaise valtion verovajeita kuin ohjaa kansalaisten tai yritysten käyttäytymistäkään.

Ensi vaalikaudella veropoliitikot joutuvatkin toivomaan, että viime vuoden toinen iloinen veroyllättäjä edes jatkaa nousuaan. Perintö- ja lahjaverokertymä nousi nimittäin peräti 27 prosenttia aina 140 miljoonaan asti.

Kuollut veronmaksaja on muutenkin paras veronmaksaja, sillä myös yhteiskunnan palvelujen käyttö on vähäisimmillään. Lisäksi kuolema kohtelee tasapuolisesti kaikkien puolueiden äänestäjiä – siitäkin kiitollinen tapaus.

Julkaistu: 12.11.2014