Apu

Markus Leikola: Valtiollisia naisasioita



Markus Leikola: Valtiollisia naisasioita

"Maan oikeusministeri ei pidä kuningasta jumalana, vaan päinvastoin – hänen mukaansa 'jumala toimii kuten kuninkaamme'.
Teksti Apu-toimitus

Ranskassa presidentti François Hollande aikoi haastaa hänet syrjähypystä käräyttäneen Closer-lehden oikeuteen, mutta tuli sitten siihen tulokseen, että koska presidenttiä ei voi haastaa oikeuteen, olisi epäreilua, jos hän tekisi sellaista, mitä hänelle ei voi tehdä.

Ihailen tätä jalouden logiikkaa.

Suomessahan pääministerin yksityiselämän raja on nyt määritelty korkeimman oikeusasteen eli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) voimin. Juttu lähti liikkeelle, kun yhdeksän kuukauden seurustelusuhteeseensa – vaimostaan eronneen – pääministeri Matti Vanhasen kanssa pettynyt Susan Ruusunen (silloin Kuronen) julkaisi kokemuksistaan kirjan Pääministerin morsian vuonna 2007. Vanhanen nosti yksityiselämänsä loukkaamisesta oikeusjutun.

Vanhasen itsensä mukaan nyt saatu EIT:n linjaus vahvistaa, että "yksityisyyden kova ydin on oikeus pitää omana tietona, jos haluaa". Näin asia ei ole, vaan tarkkaan ottaen jo Suomen korkein oikeus linjasi, että Vanhasen intiimi elämä on yksityisyyden piirissä, mutta Ruususella oli oikeus kirjoittaa sellaisistakin asioista, joista Vanhanen ei itse ollut kertonut aiemmin.

Samoin kysymys siitä, oliko Vanhanen ollut rehellinen seurustelunsa alkamistavasta, kuuluu korkeimman oikeuden mukaan julkisen keskustelun piiriin – eli siihen arviointiin, jonka perusteella suuri yleisö arvioi poliittisten toimijoiden persoonia poliittisina toimijoina. Myös EIT yhtyi tässä korkeimman oikeuden kantaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei myöskään edellytä, että kirjan painos vedetään pois markkinoilta. Suomessa ei tällaista sensuuria juuri tunneta – kirjan kustantaja tosin veti jo oikeusjutun aikana kirjat pois kaupoista. Tästä huolimatta kirja oli yhä myynnissä isoimmissa verkkokirjakaupoissa tätä kirjoitettaessa.

Ranska ja Suomi ovat toki poliittiselta kulttuuriltaan erilaisia maita ja toinen poliitikoista sinkku, toinen ei. Valtionpäämiesten naisseikkailut kattavat varsin laajan skaalan: toisessa päässä lienee Italian ex-pääministeri Silvio Berlusconi, jonka leikearkisto täyttäisi Rooman Colosseumin. Venäjällä taas Moskovski Korrespondent -lehti uskalsi 2008 vihjata Vladimir Putinin suhteesta 24-vuotiaaseen kansanedustajaan ja entiseen voimistelijaan: lehti suljettiin "kannattamattomana" viikon kuluttua. 

Piskuisessa afrikkalaisessa Swazimaassa lienee kuningas Mswati III:lla hurjin käytäntö: hän valitsee itselleen uusia morsiamia liukuhihnalta, näiltä kysymättä. Jos morsian tulee raskaaksi, hänestä tulee kuningatar. 18-vuotias Sindiswa Dlamini pääsi onnettomuudekseen viime syksynä sikäläisen Miss Kulttuuriperintö -kisan finaaliin ja on nyt itsevaltiaan tuorein morsian.

Entä oikeuslaitos? Maan oikeusministeri ei pidä kuningasta jumalana, vaan päinvastoin – hänen mukaansa "jumala toimii kuten kuninkaamme".

Takaisin Pohjolan sittenkin inhimillisiin kuvioihin: internetissä julkistettiin kirjan ilmestymisen aikoihin myös joukko Vanhasen tekstiviestejä Ruususelle. Niissä puhuu väsynyt mies, joka huokaa muun muassa, että ei haluaisi EU:n presidentiksi toista kertaa (Suomi oli syksyllä 2006 EU:n puheenjohtajamaa).

Traagista ei ole niinkään se, mitä painetaan yksityiselämästä, vaan se, millaista on elämä, jossa yksityiselämälle ei ole aikaa eikä voimia. Ja vallan huipulla, Eurooppaa johtamassa, mies vain haluaa siitä pois. Milloin politiikka meni niin mahdottomaksi?

 

Julkaistu: 22.1.2014