Ei ole totta, että totuus on sodan ensimmäinen uhri. Israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktissakin asia on päinvastoin: totuuksia on nimittäin enemmän kuin kukaan ehtii niitä tappaa.
On totta, että jo Vanhan testamentin aikoihin puhuttiin erikseen juutalaisista ja erikseen filistealaisista.
On totta, että pelikaudella 1947–48 YK:n tehtyä päätöksensä Palestiinan jakamisesta kahteen valtioon israelilaiset hyökkäsivät ensin, mutta on myös totta, että Israelin julistauduttua itsenäiseksi arabimaat hyökkäsivät ensin.
On totta, että alussa eli 1948 Neuvostoliitto tuki israelilaisia ja Britannia arabeja, myöhemmin päinvastoin.
On totta, että 1956 ensin hyökkäsi Israel, 1967 Israel, 1973 arabit, 1982 Israel, 1987 arabit, 2000 arabit ja 2008 Israel. Puuttuuko jotakin? Varmasti.
On totta, että Israelin väestöstä kuudennes on arabeja, joilla on omat kansanedustajansa knessetissä ja että monella mittapuulla Israel on ainoa demokraattinen valtio Lähi-idässä.
On totta, että Israel on yrittänyt säilyttää väestötasapainon juutalaisten hyväksi kuljettamalla milloin mistäkin päin maailmaa lisää juutalaisia maahan, joskus maksaen hirmuvaltiaille, joskus kaapaten väestöä suoraan kuljetuskoneisiin.
On totta, että uusin konflikti alkoi siitä, kun israelilaisteinit kidnapattiin ja surmattiin ensin.
On totta, että palestiinalainen nuori tapettiin kamalalla tavalla heti perään.
On totta, että talouskurimusten kanssa painivalle Israelin hallitukselle on eduksi, että huomio kääntyy turvallisuuskysymyksiin. On myös totta, että Hamasin ja Fatahin löydettyä toisensa yhteishallituksessa keväällä Israelin kynnys ”tehdä jotakin” on alentunut.
On totta, että Hamasilla on uusia, aiempaa kauaskantoisempia aseita, joilla se pyrkii ja haluaa levittää pelkoa koko Israelin alueella, mihin aiemmat lyhyen kantaman raketit eivät pystyneet.
On totta, että Gazassa uhreja, niin sotilaita kuin siviilejäkin, on valtavan paljon enemmän kuin Israelissa.
On totta, että Hamasin taistelijat ovat sissejä ja soluttautuvat siviiliväestöön sekä käyttävät tarvittaessa ihmiskilpiä.
On totta, että Israel on kehittänyt ilmatorjuntajärjestelmän, jolla se kykenee melko tehokkaasti puolustautumaan Hamasin raketteja vastaan ja pitämään siviiliuhrilukunsa vähäisinä.
On totta, että Israel varoittaa kohteita ennen pommituksia Gazaan, mutta paikkoja, jonne poistua turvallisesti, ei oikein ole.
On totta, että rauhan ovat Israelin puolelta aina tehneet haukat päästyään ensin riittävästi niskan päälle.
On totta, että Syyrian sisällissodan pitkittyminen ja islamilaisen kalifaatin eteneminen Irakin keski- ja pohjoisosissa ei tee mitään hyvää sen enempää israelilaisille kuin palestiinalaisillekaan. Lisätäänkö tähän vielä perinteisten neuvottelusponsorien kuten Venäjän kaikki akuutit ongelmat, EU:n ulkopoliittisen yhtenäisyyden mahdottomuus ja aikaavievät johtajavaihdokset sekä Obaman pohjamudissa kyntävä suosio kotikentillään?
On totta, että sivulliset ja syyttömät kärsivät. On totta, että sekä israelilaisissa että palestiinalaisissa on paljon ihmisiä, jotka tekevät herkeämättä, nytkin, arkipäivän rauhantyötä ja pitävät yllä yhteyksiä rajalinjojen yli.
On totta, että pienelle alueelle on kertynyt vihaa ja katkeruutta enemmän kuin kahden valtion tarpeisiin.
On totta, että Israelin ja Palestiinan taloudet ovat yhteenkietoutuneita ja tarvitsevat toisiaan. On yhteyttä, että ampuessaan toisiaan ne ampuvat myös itseään jalkaan.
Niin paljon on totta. Pohjattoman surullista.
