Apu

Markus Leikola: On purettava, jotta rakennettaisiin



Markus Leikola: On purettava, jotta rakennettaisiin

"Kun rakennusmiehen tytär muuttaa etelään työn ja koulutuksen perässä, isä ei tule mukana tekemään taloa, vaan sen tekevät Toomas, Kalev ja Hendrik."
Teksti Apu-toimitus

Demarit ovat esittämässä ensi viikolla hallituksen kehysriiheen lisää rahaa rakentamiseen. Rakentaminen onkin yksi perinteisimmistä elvytyskeinoista: työvoimavaltaista toimintaa, jossa julkinen valta voi maanteiden, junaratojen ja kanavien ylläpitäjänä, kaavoittajana sekä asumisen ja asuntorahoituksen säätelijänä vaikuttaa paljon siihen, minkä verran maassa rakennetaan.

On tutkittu, että yhdellä miljoonalla saa noin 15 henkilötyövuotta rakentamiseen. Jotta se vaikuttaisi elvyttävästi nyt eikä vuosien päästä, rahat tulisi käyttää kohteisiin, jotka saadaan nopeasti liikkeelle – ja jotta rahankäyttö olisi järkevää, kohteiden tulisi olla sellaisia, jotka on joka tapauksessa järkevää rakentaa ennemmin tai myöhemmin.

Rakennuskohteista ei luulisi tulevan pulaa, sillä uudisrakentamista on vähemmän kuin kertaakaan puoleentoista vuosikymmeneen. Suomi muuttaa edelleen pohjoisesta etelään, ja myös perheet kasvavat ja pienenevät nopeammin kuin aikaisemmin. Lisäksi sekä homekohteita että peruskorjausta odottavia taloja, niin kouluja ja muita julkisia rakennuksia kuin ihmisten kotejakin, on enemmän kuin kukaan ehtii laskea. Homekorjaukset ovat myös kansantaloudellisesti järkeviä, kun koulutettua työvoimaa ei tarvitse passittaa sairauseläkkeelle.

Ja vielä kolmas reunaehto: systeemin tulisi kannustaa rakentamiseen. Tästäkin alkaa olla jo riittävästi kokemuksia. Vuokra-asuntoja on pääkaupunkiseudulle rakennettu selvästi vähemmän kuin kunnat ja valtio ovat sopineet keskenään. Byrokratia erilaisten tukien myöntämiselle on valtion puolella varsin jäykkää ja monet asiat ovat kytköksissä toisiinsa – esimerkiksi asumisoikeusasuntojen määrä vuokra-asuntojen määrään. Pahimmillaan molempien käynnistäminen seisoo. Viime vuosikymmenen vaihteessa saatiin myös hyviä kokemuksia korkotuetuista välimallin asunnoista, joita rakennettiin reilussa kahdessa vuodessa noin 7 400.

Tavoitteet sääntelyssä ovat varmasti hyvät ja kauniit, mutta jos ne johtavat siihen, että taloja ei rakenneta, eikö silloin kannata purkaa sääntelyä?

Miten varmistaa, että sillä työllistetään suomalaisia? Paradoksi on nimittäin siinä, että Uudellamaalla talonrakentajista kolmasosa on ulkomaalaisia. Ulkomaisten määrä rakennuksilla, noin 20 000, on kyllä samaa kokoluokkaa kuin alan työttömienkin määrä vilkkaimpaan kesäaikaan, mutta se kohdentuu eri tavalla. Työttömät rakennustyöläiset ovat Pohjois-Suomessa eivätkä sieltä hevin liiku työmaille, jotka ovat aivan toisella puolella Suomea. Kun rakennusmiehen tytär muuttaa etelään työn ja koulutuksen perässä, isä ei tule mukana tekemään taloa, vaan sen tekevät Toomas, Kalev ja Hendrik.

Silti: tässä suhdannetilanteessa myös suomalaista, osaavaa rakennustyövoimaa on vapaana etelässä, odottamassa urakoita.

Vielä takaisin demareihin – miksi rakentamisen liikkeellelähtö on erityisesti SDP:lle tärkeä? Hyvin yksinkertaista: demarit kertoivat jo viime vuoden kehysriihen jälkeen potkaisseensa valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon kasvukeskuksissa liikkeelle. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vuokra-asuntojen määrä on ongelma, jonka kaikki ovat myöntäneet, ja se tuntuu selvästi myös siinä joukossa, josta demarien uudet, nuoret äänestäjät ovat perinteisesti tulleet, jos ovat tullakseen.

Ja kehysriihi on Jutta Urpilaisen viimeinen mahdollisuus rätkäistä omilleen näkyviä mainetekoja tiskiin ennen toukokuun puheenjohtajaäänestystä.

Julkaistu: 19.3.2014