Apu

Markus Leikola: Periaatteita myymässä, vihdoinkin

Markus Leikola: Periaatteita myymässä, vihdoinkin

"Nyt ryhdytään katsomaan, miten koko kansa pidettäisiin terveenä, ei minne rakennetaan."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

AIEMMIN ON VÄITETTY, että kuuden puolueen hallituksessa on liikaa eri laitoja, eikä se pysty päätöksentekoon.

Mitä sitten on sanottava siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan historian isoimpiin päätöksiin kuuluva sote-uudistus synnytettiin historiallisesti kahdeksan eduskuntapuolueen voimin?

Voittajia ovat valtiontalous ja kansalainen. Jos näin kerran on, miksei ratkaisuun päästy aikaisemmin? Koska ensin piti myydä koko joukko periaatteita. On syytä täsmentää, että periaate ei ole mikään nyrkkisääntö, joka on kiveen hakattu ammoin, niin kuin verotuksen ja leikkausten 50–50-osuus – eikä edes sata vuotta vanha iskulause.

Sote-uudistuksessa myydyt periaatteet ovat oletettuja omien kannattajien silmissä puolueen kannatusta ylläpitävät myytit. Keskustalle esimerkiksi  ”maakunnat”, sosiaalidemokraateille ”työpaikat” ja kokoomukselle ”yrittäjyys”.

TOSIASIASSA ALUEHALLINTOA on uudistettu jo kauan niin rajulla kädellä, että maakuntien nimiä ja läänien tehtäviä ei enää osaa kukaan, saati sitten juuri ne äänestäjät, jotka ovat hypänneet ryvettymättömän Juha Sipilän vankkureihin. Tarkemmin ajatellen, läänejähän ei enää edes ole, vaan niiden tilalla on... elyt? Alvit? Alet? Avit!

Mutta kun noin puolet kuntien budjetista nyt lähtee isompiin sote-alueisiin, se merkitsee myös sitä, että rahaa lähtee kymmenistä kepulaiskunnista sellaisiin elimiin, joissa jylläävät kokoomus ja demarit. Syrjäkylillä se voi merkitä terveydenhoitajan kiinteän vastaanoton korvaamista pari kertaa viikossa paikalle tulevalla autolla. Mutta sitä se juuri on, että koko väestölle ei pidetä yllä muodollisesti samanlaisia palveluja kuin ennen, kun rahat eivät siihen riitä. Nyt ryhdytään katsomaan, miten koko kansa pidettäisiin terveenä, ei minne rakennetaan. Todella uutta kepulaisuutta tämä.

Saavutettu ratkaisu vähentää myös keikkatyöläisten ja julkisen terveydenhuollon ulkoistamisen tarvetta yksityisille. Uudet suuralueet nimittäin pähkäilevät ensin tähänastisen kuntatyövoiman järjestämistä uudelleen ennen kuin ostavat mitään ulkoa.

Tästä demarit saavat syyn kehua saaneensa voiton veroparatiisiyhtiöistä ja puolustaneensa työpaikkoja huomaamatta, että sosiaali- ja terveydenhoitoalan työntekijöistä joka neljäs on jo yksityisellä töissä. Juuri näiden työpaikkojen määrä on kasvanut eniten. Nyt voi olla, että kaikkien työpaikkojen määrä vain vähenee, jos meidät, veronmaksajat, saadaan hoidettua paremmin vähemmälläkin väellä. Samalla kokoomuslaisten hämmästykseksi jää uusia sosiaali- ja terveysyrityksiä syntymättä.

JOS VOITTAJIA OVAT kaikki paitsi periaatteet, ketkä ovat häviäjä? Antti Rinteen kannatusjoukot ovat lietsoneet mielikuvaa Jutta Urpilaisesta sammuttamassa Eurooppa-paloja kotimaan kustannuksella. Urpilainen palasi Suomi-poliitikoksi näyttävimmällä mahdollisella tavalla, ja jännitys Sdp:n puheenjohtajakisassa säilyy loppuun asti.

Kokoomuksen sisällä Jyrki Katainen ja keskustassa Juha Sipilä vahvistavat paitsi asemaansa, myös kansansuosiotaan. Mutta elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on nyt lähes yhtä vahva vaikuttaja, teki sen mihin Henna Virkkunen ja Paula Risikko eivät yhteensä pystyneet – tai johon pojilta ei löytynyt tarpeeksi vetoapua. Myös demareissa Maria Guzeninan vaihtaminen Susanna Huoviseen teki tilaa ratkaisulle.

Ja Timo Soinin rooliksi jäi... olla paikalla.

Isoin voittaja on kuitenkin suomalaisen politiikan uskottavuus. Hei, me ratkaistaan!

Julkaistu: 26.3.2014