Apu

Markus Leikola: Läppärilähettiläät tulevat



Markus Leikola: Läppärilähettiläät tulevat

"Jollei Suomella ole mielipidettä ja kykyä esittää sitä uskottavasti ja vakuuttavasti, muut tekevät mitä mielivät, eivätkä edes kysy meiltä."
Teksti Apu-toimitus

Yksi keskeisimmistä itsenäisen valtion tunnusmerkeistä on, että maa hoitaa itse suhteensa muihin valtioihin – tasavertaisena muiden joukossa.

Itsenäinen Suomi nimitti lähettiläät tammikuussa 1918 Ruotsiin, Saksaan ja Venäjälle, ja tämä kolmio määrittelee ulkopolitiikkaamme hyvin pitkälle edelleenkin, vaikka Berliini onkin saanut rinnalleen Brysselin. Lähinaapurien tekemiset ja keskinäiset suhteet – kuten vaikkapa viimeksi sukellusvenejahti – eivät ole poistuneet ulkopoliitiikan suosikkilistan kärjestä.

Ja tulkoon maailma kuinka monimutkaiseksi hyvänsä, sijaintimme on edelleen Berliinin ja Moskovan välissä. Hyvä kun ei suorimmalla maantiellä, jossa taas on Minsk, moneen kertaan jyrätty. Suomi on Berliinin ja Moskovan välimaaston syrjäisin kolkka, paljon syrjäisempi kuin Viro.

Lähiseutudiplomatia ei kuitenkaan riitä millekään maalle. Nykyään meillä on diplomaattisuhteet melkein kaikkiin maailman itsenäisiin maihin. Osa 71 lähetystöstä pitää yhteyttä kansainvälisiin järjestöihin.

Kun netti teki kaikista maailman asioista kiinnostuneista minkä tahansa maailmankolkan seuraajia ja tarkkailijoita, moni kysyi, mihin diplomatiaa enää tarvitaan. Ei muuta kuin ulkoministeriön prameat viskisiepot lihoiksi kutsuiltaan patsastelemasta, niin nekin rahat säästyvät terveyskeskusjonojen lyhentämiseen.

Varsinkin kun historian piti olla loppu. Mutta sitten tuli Isis. Ja Ukraina. Ja ebola. Ja mitä kaikkia näitä koko ajan tuleekaan, ei ehdi lukua pitää. Pitää varautua siihen ja tähän ja tuohon ja neuvotella muiden maiden kanssa.

Jollei Suomella ole mielipidettä ja kykyä esittää sitä uskottavasti ja vakuuttavasti, muut tekevät mitä mielivät, eivätkä edes kysy meiltä. Välillä ne tekevät niin joka tapauksessa.

Mutta Amerikassa on edelleenkin ihmisiä, jotka muistavat, että Suomi maksoi maailmansotien välissä ainoana velkansa. Jotakin pitäisi keksiä siltä varalta, että viimeisetkin tuosta sukupolvesta heittävät henkensä. Tai idässä siitä porukasta, jolle Suomi on ollut aina ystävällismielinen länsimaa. Neuvostopropagandan aikana ”ystävällismielinen länsimaa” oli käsitteenä kuin tulen ja veden yhdistäminen. Muistijälki on yhä positiivinen.

Diplomatian tuloksia on vaikea mitata kolmesta syystä: ensinnäkin iso osa toimista tehdään salassa, jotta ne olisivat ylipäätään mahdollisia. Toisekseen vaikutukset näkyvät usein vasta pitkän ajan päästä. Ja lisäksi usein on vaikea sanoa, miten asiat olisivat toisin ilman ulkopoliitikkojen ponnistuksia: kukaan ei esimerkiksi ajattele, että Lähi-idässä vallitsee rauha, mutta toisaalta, eipä ole Israel käyttänyt ydinasettaankaan.

Ulkoministeriö  esittää  nyt, että perinteisten ja kalliiden  lähetystöjen rinnalle avattaisiin niin sanottuja laptop-lähetystöjä eli yksi diplomaatti asettuisi esimerkiksi jonkun muun EU-maan lähetystöön. Asiaa kannattaa harkita, jos kerran on niin, että vanhanmallisia lähetystöjä ei ole enää varaa avata yhteenkään paikkaan, mutta suomalaiset kuitenkin römeltävät yhä uusille seuduille apua tarviten ja avaavat yhä uusia kauppasuhteita. Ennen kaikkea meihin kohdistuu uutta kiinnostusta. Siksi on huomattavasti parempi ottaa ehdotettu malli käyttöön kuin jättää maailma etsimään netistä tietoa Suomesta.

Kyllä yksikin mies tai nainen riittää hoitamaan homman, kunhan ei laadusta tingitä. Diplomatian kymmentuhatvuotisessa historiassa isoimmat päätökset on aina tehty kasvokkain kohdatessa, ei meileillä ja chatissa.

Julkaistu: 29.10.2014