Apu

Markus Leikola: Kotimaisuusaste



Markus Leikola: Kotimaisuusaste

"Eurooppalaiseen lainsäädäntöön taas perustuu se, että kotimaista ei saa asettaa eurooppalaisen, siis Euroopan talousalueeseen kuuluvan edelle."
Teksti Apu-toimitus

Siinäpä sitä on asia, joka on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Viimeksi se nähtiin, kun eduskunta äänesti Fennovoiman ydinvoimalasta. Hallitus oli linjannut, että yhtiön omistuksen pitäisi olla vähintään 60-prosenttisesti kotimainen. Tämä linjaus taas ei perustu mihinkään lakiin tai asetukseen.

Eurooppalaiseen lainsäädäntöön taas perustuu se, että kotimaista ei saa asettaa eurooppalaisen, siis Euroopan talousalueeseen kuuluvan edelle. Kotimaiseksi lasketaan siten myös kyproslainen, norjalainen tai liechtensteinilainen eli kaikki Euroopan talousalueeseen kuuluva omistus, koska kotimaista ei saa suosia näiden kustannuksella.

Näin ollen bulgarialainen on kotimaista, mutta makedonialainen ei.

Fennovoiman suurin osakas on RAOS Voima Oy, joka on Venäjän presidentinhallinnon alaisen ydinvoima- ja ydinaseviraston Rosatomin 100-prosenttisesti omistama suomalainen tytäryhtiö. Se omistaa Fennovoimasta 34 prosenttia. RAOSia ei lueta kotimaiseen omistukseen, koska sen omistaa venäläinen virasto.

Toiseksi suurimmaksi omistajaksi tulee Fortum. Fortumin tuloa omistajaksi enintään 15 prosentilla juhlittiin talvisodan ihmeen kaltaisena pelastusoperaationa. Vähemmälle huomiolle jäi, että Fortumista on tätä kirjoitettaessa 31,98 prosenttia ns. hallintarekisterissä eli tuntemattomien ulkomaisten omistajien hallussa. He voivat olla ruotsalaisia, amerikkalaisia tai vaikkapa venäläisiä institutionaalisia sijoittajia. Veroparatiisilla tai ilman.

Outokumpu on 12,5 prosentilla Fennovoiman toiseksi suurin ”kotimainen omistaja”. Se on samalla tavoin 25,45-prosenttisesti herra ties kenen omistama. Ja nyt tarkkana, sillä – jos Rosatomin tavoin katsotaan, kuka omistaa Fennovoiman omistajan – näiden kahden ison teollisen kotimaisen omistajan 27,5 prosenttia jakautuukin 11,8 prosentin ulkomaiseen kotimaiseen omistukseen ja 15,7 prosentin kotimaiseen kotimaiseen omistukseen.

Tämän jälkeen Fennovoiman ulkomainen omistus olisikin 34 + 11,8 prosenttia eli 45,8 prosenttia, mistä seuraa – jos kokonaisomistus ei nouse yli sadan prosentin – että 60 prosentin kotimaisuusvaatimus ei täyty. Tähän ei siis vielä lasketa mukaan edes Rautaruukkia, josta enemmistö meni juuri ruotsalaisille.

Vetoapua olisi voinut saada kotimaisista metsäyhtiöistä, jotka ovat vuosikymmenien ajan vaatineet lisää halpaa energiaa, saaneet sitä ja jauhaneet sillä Suomelle hyvinvointia. Mutta ne eivät ole olleet kiinnostuneita, päinvastoin. Eduskunnan Fennovoima-päätöksen alla UPM ilmoitti sulkevansa aikakauslehtipaperikoneita Suomessa.

Tosiasiassa Fennovoiman kotimaisuus on taattu kunnallisten energialaitosten avulla eli poliittisin päätöksin. Paikallisen yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon sijaan nämä yhtiöt saavat omistuksensa suhteessa aikanaan  ydinvoimaa Hanhikiveltä hintaan, joka on alkuvuodet kiinteä ja määräytyy myöhemmin muilla periaatteilla.

Venäjän 2030-luvun periaatteita ei uskalla lähteä ennakoimaan. Ei myöskään sitä, paljonko kunnilta vaaditaan lisäpanostuksia, ennen kuin niin pitkällä edes ollaan.

Siihen asti voi suosia suomalaista ruokakaupassa, koska se on paljon yksinkertaisempaa kuin lehmänkaupoissa. Kotimaisuutta osoittavan joutsenlipun eli Hyvää Suomesta -merkin käyttöoikeus on yksinkertainen. Sitä saa käyttää Suomessa pakatussa elintarvikkeessa, joka on myös valmistettu kotimaassa ja jonka raaka-aineesta vähintään 75 prosenttia on suomalaista. Jos tuotteessa on lihaa, kalaa, munaa tai maitoa, näiden on oltava täysin kotimaisia.

Eli ei kotimaisuus aina ole monimutkaista, kuitenkaan.

Julkaistu: 10.12.2014