Apu

Markus Leikola: "Kauemmaksi vaino, riita"



Markus Leikola: "Kauemmaksi vaino, riita"

"Perusoikeus se on sekin, olla kokematta pelkoa! Ja yleisen oikeustajun mukaan varmasti tähdellisempi kuin oikeus huohottaa, mekastaa, kytätä, vihjailla, uhkailla ja ties mitä pahempaa."
Teksti Apu-toimitus

Uusi vuosi toi tullessaan, kuten tavallista, myös uutta lainsäädäntöä. Ihan kaikki siitä ei ole tarpeetonta kansalaisten kurmottamista. Esimerkiksi vainoaminen on nyt ensimmäistä kertaa tehty rangaistavaksi.

Sananvapaus on yksi länsimaisen demokratian kulmakiviä ja meilläkin perustuslain turvaamista perusoikeuksista keskeisimpiä. Mikään yksittäinen oikeus ei kuitenkaan aja aina ja kaikkialla muiden oikeuksien yli; oikeuksien keskinäinen etuajo-oikeus onkin sitten jo visaisempi pulma. Tämän liikennesolmun avaamiseen eivät riittäisi Karpo ja Enska yhdessäkään, varsinkin kun maailma muuttuu koko ajan.

Siitä on kyse myös sananvapausrikosten uusissa määritelmissä, jotka liittyvät keskeisesti siihen, että netti on mahdollistanut jokamiehen sananvapauden ja julkaisuoikeuden maailmanhistoriassa ennenkuulumattoman laajasti. Se on voittopuolisesti hyvä asia, diktatuureissa jopa käänteentekevä.

Mutta se kääntöpuoli siis – eli mitä uutta sananvapauden vastinpariin, sanokaamme sitä sananvastuuksi: ensinnäkin yksityiselämän ja kunnian loukkaamisesta ei joudu enää linnaan (sakko voi kyllä rapsahtaa edelleenkin) ja loukkaavuus ankkuroidaan selvemmin siihen, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä. Toisin sanoen hipiä ei saa enää olla yhtä herkkä kuin aiemmin. Mutta kohtuuton on silti kohtuutonta. Hyvä mittapuu onkin: millaista luonnehdintaa itsestäsi olisit valmis sietämään?

Toiseksi, vainoamisen kriminalisointi. Tämä on kova juttu: kun lähestymiskiellot eivät auta eikä sana tehoa, niin nyt tulee ratkaisevaksi vainotun kokema pelko. Ei ole väliä, mitä keinoja vainoaja käyttää – uhkaileeko, seuraa, tarkkailee vai ottaako toistuvasti yhteyttä. Vain se merkitsee, että vainotussa syttyy kalvava pelko, joka pahimmillaan vie järjen ja terveyden.

Perusoikeus se on sekin, olla kokematta pelkoa! Ja yleisen oikeustajun mukaan varmasti tähdellisempi kuin oikeus huohottaa, mekastaa, kytätä, vihjailla, uhkailla ja ties mitä pahempaa. Sakkoa tai linnaa 1.1. alkaen siis.

Viestintärauhan rikkominen on uusi käsite, jolla laajennetaan jo aiemmin kriminalisoitu kotirauhan häirintä puhelimella sekä kodin ulkopuolelle että kaikkiin muihinkin viestintäkeinoihin. Termi on häirintäviestintä, mikä kuulostaa hyvin selkokieliseltä. Nettiterroristit kuriin.

Rangaistavaksi viestittely tulee, jos se on toistuvaa ja aiheuttaa häiritylle huomattavaa häiriötä tai haittaa. Tämä rikos vaatii kuitenkin asianomistajan eli häirityn itsensä kanteen nostamisen raastuvassa, mikä on loogista, eihän häiriön määrää ole muiden helppo tunnistaa.

Sääli, että valtiovalta joutuu puuttumaan muutamien vapauksia väärinkäyttävien yksilöiden toimintaan, mutta toisaalta: eipä tämä rajoita valtavan enemmistön netin käyttöä millään tavalla. Käytöksen kultainen kirja on vain vaihdettu lakikirjaksi, kun ei näemmä muuten saada häiriköitä kuriin.

Näiden uudistusten takana on muuten Euroopan neuvoston yleissopimuksen täsmentäminen sekä Suomen saamat nuhteet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Sananvapaus- ja vastuuasioissa onkin hyvä, että emme ole pelkästään oman mökötys- ja kyräilykulttuurimme varassa, vaan demokratian hienosäädölle löytyy myös muita mittatikkuja kuin tieriidoista suunsoittamisen ja viime kädessä käräjöinnin hieno kansallinen perinne.

Sananvastuu. Ei se nyt ihan niin kamalalta maistu. Vähän niin kuin että oltaisiin ihmisiksi.

Julkaistu: 9.1.2014